Pinja kirjoitti:Olen köyhä -varaton- ei ole rahaa oikein vaatteisiinkaan. Olen kävellyt koko syksyn talvikengillä. Armahtakaa köyhää ja sairasta.
Pinja, ei toki tarvitse auttaa, jos ei ole varaa sellaiseen. Eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, ettei pysty auttamaan. Päinvastoin on tärkeää olla niin realistinen kuin rohkeakin sillä tavoin, että itse ymmärtää, että vaikka maailmalla tapahtuisi mitä katastrofeja, ja tarvittaisiin taloudellista apua, niin ehkä juuri omalla kohdalla raha-asiat ovat sellaisella mallilla, ettei minkäänlainen rahallinen tukeminen ole realistista.
Rahallisen avun vetoomukset mielenterveysaiheisella vertaistukifoorumilla ovat monipiippuinen juttu sikäli, että niiden avulla on helppo herättää syyllisyydentunteita toinen toistaan vakavammin mt-ongelmaisissa ihmisissä, joilla ei oikeasti olisi varaa laittaa rahaa minkäänlaiseen avustustoimintaan - ei edes kymmentä euroa.
Psykiatristen potilaiden lähiomaisena tiedän tämän ongelman olevan vakavan; vähän väliä pitää taistella sen puolesta, että pienillä tuloilla - kuten kansaneläkkeellä - kituuttavat köyhät ihmiset ymmärtäisivät, ettei maailman hädänalaisten ihmisten auttaminen ole heidän velvollisuutensa. Heillä kun on riittävästi tekemistä siinä, että saavat omat perustarpeensa tyydytetyiksi.
Niinpä en ole ihastunut tässä ketjussa kirkuviin punaisiin viesteihin. Mielestäni tällaisella foorumilla pitäisi ymmärtää mt-ongelmaisia ihmisiä, jotka oikeasti sinnittelevät elämässään muutamien satojen eurojen kuukausituloilla vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen - ja jotka ovat kovin alttiita tuntemaan syyllisyyttä siitä, etteivät kykene auttamaan ja lahjoittamaan rahaa. Ja jotka ovat myös herkästi manipuloitavissa niin, että he voivat antaa jopa omat ruokarahansa hyväntekeväisyyteen - ellei kukaan ole puhumassa järkeä ja kertomassa, ettei niin pidä tehdä. Ei, vaikka rahankerääjät miten vetoaisivat maailman hätää kärsiviin...