Vanhusten viikko alkannut (2013)

[Psykopatologia]

Vanhusten viikko

[mr jalsan]

Onneksi olkoon siis Pertille!

Onko täällä muitakin wanhuksia? No heille mukavaa viikkoa myös

[Hilppa]

Tämä otsikko oli pitkään ilman vastauksia, vaikka niinkin tärkeästä asiasta on kyse kuin vanhuksista. Äiti Ammakin sai huomattavasti enemmän huomiota osakseen. Kertonee jotain aikakautemme hengestä.

[untuva]

Milloin tulisi sellainen kuin mielenterveysongelmaisten viikko, se olisi kaikenikäisille.

[Golden flower]

Tämä otsikko oli pitkään ilman vastauksia, vaikka niinkin tärkeästä asiasta on kyse kuin vanhuksista. Äiti Ammakin sai huomattavasti enemmän huomiota osakseen. Kertonee jotain aikakautemme hengestä.

Mitä "jotain" ajattelet sen, että Amma sai osakseen enemmän vastauksia, kertovan aikamme hengestä?

[Hilppa]

Tämä otsikko oli pitkään ilman vastauksia, vaikka niinkin tärkeästä asiasta on kyse kuin vanhuksista. Äiti Ammakin sai huomattavasti enemmän huomiota osakseen. Kertonee jotain aikakautemme hengestä.

Mitä "jotain" ajattelet sen, että Amma sai osakseen enemmän vastauksia, kertovan aikamme hengestä?

Siinähän lukee kertonee. Jospa sinä kertoisit, mitä se kertoo aikakautemme hengestä.

[Golden flower]

Tämä otsikko oli pitkään ilman vastauksia, vaikka niinkin tärkeästä asiasta on kyse kuin vanhuksista. Äiti Ammakin sai huomattavasti enemmän huomiota osakseen. Kertonee jotain aikakautemme hengestä.

Mitä "jotain" ajattelet sen, että Amma sai osakseen enemmän vastauksia, kertovan aikamme hengestä?

Siinähän lukee kertonee. Jospa sinä kertoisit, mitä se kertoo aikakautemme hengestä.

En minä tiedä mitä se kerto(nee), siksi kysyin sinulta, kun lauseen ilmoille päästit.

[Hilppa]

Tämä otsikko oli pitkään ilman vastauksia, vaikka niinkin tärkeästä asiasta on kyse kuin vanhuksista. Äiti Ammakin sai huomattavasti enemmän huomiota osakseen. Kertonee jotain aikakautemme hengestä.

Mitä "jotain" ajattelet sen, että Amma sai osakseen enemmän vastauksia, kertovan aikamme hengestä?

Siinähän lukee kertonee. Jospa sinä kertoisit, mitä se kertoo aikakautemme hengestä.

En minä tiedä mitä se kerto(nee), siksi kysyin sinulta, kun lauseen ilmoille päästit.

En vastaa käskyysi, koska käytät viestini sanoista ilmaisua "päästit".

[Hilppa]

Mielenkiinto palstalla kohdistui enemmän äiti Ammaan kuin meneillään olevaan vanhusten viikkoon.

Vanhusten viikon pääjuhla lienee jo ohi. Miten muuten muistetaan vanhuksia?

Ikäihmisten yliopisto tarjoaa virikkeitä ikäihmisille.

Helsingin yliopiston Ikäihmisten yliopiston syksyn 2013 luento-ohjelma
http://www.avoin.helsinki.fi/ikis/luentosarjat.htm

[Mirri]

Hilppa, voihan olla niinkin, että Vanhusten viikko liippaa palstalaisia tavalla tai toisella sen verran henkilökohtaisesti (esim. Ammaan) verrattuna, ettei Vanhusten viikkoa - tai vanhusten asiaa muutenkaan - haluta/jakseta kommentoida julkisesti ja tällaisella foorumilla.
Ehkä palstalaisten vaikeneminen vakavan otsikon edessä ei kerro 'ajan hengestä' yhtään mitään, vaan aivan muista asioista - enemmän ja vähemmän kivuliaista.

[Mirri]

Ketä nämä viikot/päivät muutenkaan auttaa?

Hyvä kysymys.
Ainakin helsinkiläisvanhusten tilanne kurjistuu kurjistumistaan; mitä pitempään elävät sitä surullisemmalta tilanne näyttää. Vietettiin Vanhusten viikkoa tai ei.

'Vanhus' on uskomattoman laaja käsite; siihen voidaan sisällyttää esim. kaikki yli 65-vuotiaat. Toisin sanoen vanhusten joukko on erittäin suuri; mikään muu ikäjaottelu ei sisällä niin eri ikäisiä ihmisiä kuin vanhukseksi luokitteleminen. Nuorimmat 65 täyttäneitä, vanhimmat yli satavuotiaita... Tuskin 65-vuotiailla helsinkiläisvanhuksilla mitään hätää on, mutta kun mittariin tulee kahdeksankymmentä ja siitä yli, tilanne alkaa olla toisenlainen. Ja toki aikaisemminkin, jos vanhus sairastelee jo varhaisesta vanhuudestaan lähtien.

Kahdeksankymppisellä voi olla elämää edessään vielä parikymmentä vuotta ja ylikin. Kuten eräs 'nuoremman polven' vanhus sanoi eräässä tv-ohjelmassa: yli satavuotiaiden määrä tulee lisääntymään, ja siihen asiaan pitäisi yhteiskunnan (esimerkiksi Helsingin) varautua. Niin vanhus kuin olikin hän elossa olevan äitinsä tyttärenä oli sitä mieltä, että vanhusten laitoshoitopaikkoja pitäisi lisätä, ei ollenkaan vähentää. Se, että 'nuoret' vanhukset asuvat mieluiten kotonaan, ei tarkoita, että satavuotias olisi heidän kanssaan samaa mieltä ja tekisi samoin... Hän saattaa kokea olonsa yksin kodissaan niin turvattomaksi, että muuttaisi mieluiten jonnekin palvelutalotyyppiseen asumisyksikköön, jossa olisi turvallista asua viimeiset elinvuotensa. Eikä siinä tilanteessa mikään vuodeosasto petipaikkoineen ole ratkaisu.

[Hilppa]

Voi olla aivan kuinka haluatte.

Minusta on hyvä, että yleiseen keskusteluun nousevat edes kerran vuodessa vanhukset. Vanhuudessa, mikäli on mahdollista jäädä eläkkeelle terveenä, on mahdollisuus. Aikaa tehdä ehkä niitä asioita, joihin ei työssä käydessään ollut juuri aikaa. Vapaaehtoistoiminta ja harrastaminen. Yhteisöllisyys. Kaikki ne hyvät asiat, jotka jäivät kiireen alle ruuhkavuosina, kun meidät imetään kuiviin työssämme.

Haluaisin vanhainkotiin. Sellaiseen, jossa on paljon innostavia persoonia, yhteistiloja oman kodin lisäksi, henki, joka puhaltaa yhteen hiileen, mutta myös ymmärtää, jos joku haluaa olla yksin.

Suomessa ihmiset ovat perhekeskeisiä.

[Mirri]

Voi olla aivan kuinka haluatte.

Hyvä juttu, jos et luule tähän ketjuun vastaamattomuuden tällä foorumilla kertovan mistään 'aikakauden hengestä'.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että vanhuksista pitäisi voida puhua edes kerran vuodessa. Kuitenkin mielestäni se on toinen juttu, että kuinka moni ja minkä ikäinen vanhus oikeasti haluaa nousta puheenaiheeksi ja keskusteluihin vanhukseksi leimattuna/leimautuneena.
Tällainen Vanhusten viikko voi tuntua jopa loukkaavalta; eivät läheskään kaikki vanhukset pidä itseään niin vanhoina, että kaipaisivat itselleen omaa viikkoa tai muuta erityishuomion kohteena olemista. Ja monilla vanhuksilla (heidän mielestään Vanhuksilla), on omat vanhuksensa huollettavinaan; he ovat vanhustensa omaishoitajia, jotka omaishoitajan roolissaan eivät omasta mielestään mitenkään voi/halua ryhtyä itse vanhuksiksi.

Päättelin kirjoituksestasi, että haluaisit vanhuudessasi palvelutalomuotoiseen vanhainkotiin; oma asunto yhteistilojen ja huolenpidon lisäksi... Valitettavasti sellaisia paikkoja on tarjolla yhä harvemmalle vanhukselle. Tarvitaan paljon rahaa sellaiseen pääsemiseen, eikä ole mitään takeita yksityisen palvelutalopaikan olevan lupaustensa väärti.

[Hilppa]

Saahan unelmia olla, vaikka usein käykin huonosti, kun unelmansa paljastaa...

Vanhuskeskustelun pitää nousta ainaisesta vaippasuosta. Edes kerran vuodessa.

[Mirri]

Vanhuskeskustelun pitää nousta ainaisesta vaippasuosta. Edes kerran vuodessa.

Sellainen nouseminen auttaa ja tukee nuoria vanhuksia, vanhoja vanhuksia taas ei millään lailla - pikemminkin päinvastoin. 'Vaippasuo' ei katoa mihinkään sillä, että se yritetään unohtaa...

Pahimmillaan käy kuten Helsingissä; suuri kaupunki perustelee toinen toistaan tylympiä ratkaisujaan tutkimuksella, jonka mukaan 'vanhusten enemmistö' haluaa asua kotonaan. Minkä ikäisiä vanhuksia 'vanhusten enemmistöllä' tarkoitetaan, se on toinen juttu. On aivan eri asia asua kotonaan kahdeksankymppisenä kuin satavuotiaana...

Vanhusten viikko puoltaa paikkaansa, jos sen aikana uskalletaan puhua 'vaippasuosta' ja muista myöhäisvanhuuden asioista. Mutta jos niistä asioista vaietaan ja ollaan kuin niitä ei olisikaan, vanhustenviikko on yhtä tyhjän kanssa; varsinaista harhaanjohtamista ja sumutusta. Ehkä vanhusikärajaa pitäisi korottaa, jotteivät vanhojen vanhusten toinen toistaan vakavammat asiat hautautuisi terveyttä uhkuvien nuorten vanhusten rynnivän elinvoiman alle.

[Hilppa]

Vanhuskeskustelun pitää nousta ainaisesta vaippasuosta. Edes kerran vuodessa.

Sellainen nouseminen auttaa ja tukee nuoria vanhuksia, vanhoja vanhuksia taas ei millään lailla - pikemminkin päinvastoin. 'Vaippasuo' ei katoa mihinkään sillä, että se yritetään unohtaa...

Pahimmillaan käy kuten Helsingissä; suuri kaupunki perustelee toinen toistaan tylympiä ratkaisujaan tutkimuksella, jonka mukaan 'vanhusten enemmistö' haluaa asua kotonaan. Minkä ikäisiä vanhuksia 'vanhusten enemmistöllä' tarkoitetaan, se on toinen juttu. On aivan eri asia asua kotonaan kahdeksankymppisenä kuin satavuotiaana...

Vanhusten viikko puoltaa paikkaansa, jos sen aikana uskalletaan puhua 'vaippasuosta' ja muista myöhäisvanhuuden asioista. Mutta jos niistä asioista vaietaan ja ollaan kuin niitä ei olisikaan, vanhustenviikko on yhtä tyhjän kanssa; varsinaista harhaanjohtamista ja sumutusta. Ehkä vanhusikärajaa pitäisi korottaa, jotteivät vanhojen vanhusten toinen toistaan vakavammat asiat hautautuisi terveyttä uhkuvien nuorten vanhusten rynnivän elinvoiman alle.

Jotta voi sinne kotiin jäädä vinkumaan, että kun "Ei minua kukaan käy katsomassa". Se on sitä suomalaista perhekeskeisyyttä. Sanassa vanhainkoti on vaivaistalon kaiku. Eivät ihmiset sinne halua, koska he eivät halua kohdata heitä, joilla jo menee heikommin. Vanhainkotiin mennään vasta, kun on pakko. Eivät yhdeksänkymppisetkään sinne haluaisi, mutta kun on pakko haluta, jos ei pärjää yksin eikä ole omaa yksityishoitajaa tai omaa lasta, jonka voi sitoa sairasvuoteeseen.

Naiselle äidin hoitaminen on sama kuin Pirkko Siltalan Nainen ja masennus -teoksessa kuvattu hautavuoteeseen sitominen. On heitä, jotka toistavat maanantaina moneen kertaan, kun ovat olleet viikonloppuna jumppaamassa, siis nostamassa äitiä sairasvuoteella. On sukuja, jotka vuorottelevat hoidossa ja on heitä, jotka käyvät katsomassa, mutta joiden vanhus hokee, kun ei kukaan koskaan käy. Päivät käyvät pitkäksi kotona sinnitellen, kun ei kukaan koskaan käy. Siksi pitäisi olla vanhainkoteja. Sellaisia, joihin ihmiset haluavat mennä. Yhteisöjä. Pelkkä raha ei ole ratkaisu.

Vanhuus on mahdollisuus. Ei pelkkää kuoleman odottelua ja kitumista. Vaikka joskus sitäkin. Ongelma onkin juuri siinä, koska edes sanaa vanhus ei saa käyttää, koska se on liian negatiivissävytteinen. Mielestäni juuri siksi on moni asia pahasti pielessä.

[Mirri]

Vanhainkotiin mennään vasta, kun on pakko. Eivät yhdeksänkymppisetkään sinne haluaisi, mutta kun on pakko haluta, jos ei pärjää yksin eikä ole omaa yksityishoitajaa tai omaa lasta, jonka voi sitoa sairasvuoteeseen.

Sellaista pakkoa yhä useamman vanhuksen ei tarvitse kohdata, koska yhteiskunnalla ei nykyisinkään enää ole tarjota vanhainkotipaikkaa läheskään kaikille tarvitsijoille. Tulevaisuudessa hoitopaikkoja ei riitä senkään vertaa. Lähiomaiset (vanhuksia hekin), joutuvat taistelemaan saadakseen läheiselleen vanhainkotipaikan, ja usein huonolla menestyksellä.

Toinen toistaan huonokuntoisempien vanhusten 'kotihoito' on jo tätä päivää; tulevaisuutta vielä enemmän. Eikä tämä ole ainoastaan helsinkiläisten ongelma, muuallakin taistellaan vähistä vanhainkotipaikoista. Niitä ei yksinkertaisesti ole riittävästi, eikä yhteiskunnalla ole aikomustakaan rakentaa lisää - ne tulevat liian kalliiksi...

[Mirri]

Yhteiskunnalla ei ole rahaa rakennella uusia vanhainkotia, joten se etsii uusia - ja tietysti - halvempia ratkaisumalleja. Päivän sana on perhehoitokoti. Ennen niitä on puuhattu kasvuikäisille, kehitysvammaisille, ja myös mielenterveyskuntoutujille; seuraavana vuorossa ovat vanhukset. Heillekin aletaan järjestää sijaisperhehoitopaikkoja yksityisistä perheistä. Voi kuulostaa hyvältä ja mukavalta, mutta todellisuus on toinen; ongelmia on edessä hirmuinen määrä. Valvonnan puute, rahastus, sun muut asiat, joihin voidaan törmätä muissakin perhekodeissa; kaikki perhekodit eivät ole hoidettaville hyviä ja auvoisia paikkoja. Viranomaisten resurssit eivät riitä valvontaan, ja sijaisperhepaikat ostetaan sieltä mistä ne on halvimmalla saatavissa...

Mutta hyvissä, luotettavissa ja motivoituneissakin perhekodeissa on vakavia ongelmia; perhehoitajien uupumus taitaa olla ehdoton ykkönen. Kuka tahansa uupuu pyörittäessään perhekotia tauotta vuorokaudet ympäriinsä vuodesta toiseen. Hoitajien vakava uupumus ei tiedä hyvää hoidettavillekaan; olivat hoidettavat minkä ikäisiä hyvänsä.
Niinpä perhehoitosysteemistä ei saada vanhuksille(kaan) turvallista ja toimivaa, ellei niin perhekotien valvonta kuin niitä pyörittävien ihmisten vapaa-ajan järjestelyt lomineen ole hoidettu huolella kuntoon.

Akuutissa on lukemisen arvoinen juttu Suomessa vielä harvinaisesta vanhusten hoitokodista; kirjoitus on vuodelta 2011 - Vanhusten perhehoito tulee – jaksavatko hoitajat?:
http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/vanhuste ... olehditaan

(Kirjoitukseni tässä ketjussa voivat tuntua masentavilta, mutta ne liittyvät Vanhusten viikkoon ja vanhusten hoidon nykytilanteeseen. Vaikka Vanhusten viikkoa vietettäisiin keväällä keskellä kirkasta paistetta, vanhuksista huolehtimiseen liittyvät yhteiskunnalliset ongelmat olisivat samanlaiset - ja yhtä vakavat - kuin syksyn pimeydessäkin.)

[Hilppa]

Vanhainkotiin mennään vasta, kun on pakko. Eivät yhdeksänkymppisetkään sinne haluaisi, mutta kun on pakko haluta, jos ei pärjää yksin eikä ole omaa yksityishoitajaa tai omaa lasta, jonka voi sitoa sairasvuoteeseen.

Sellaista pakkoa yhä useamman vanhuksen ei tarvitse kohdata, koska yhteiskunnalla ei nykyisinkään enää ole tarjota vanhainkotipaikkaa läheskään kaikille tarvitsijoille. Tulevaisuudessa hoitopaikkoja ei riitä senkään vertaa.

Kukaan ei vuorenvarmasti tiedä, miten vanhustenhoitotilanne tulevaisuudessa kehittyy. Juuri sen vuoksi pitäisi hyväksyä vanhuus ja sen kaikki muodot ja myös itse tunnustautua vanhukseksi, kun on vielä taistelu- ja hyväkuntoinen. Kun suuret ikäluokat vanhenevat, kykenevät he ehkä myös pitämään puoliaan vanhuksina. Heissä on ennenkin ollut voimaa toimiakseen ikäluokkansa hyväksi. Ehkä nytkin niin.

Lähiomaiset (vanhuksia hekin), joutuvat taistelemaan saadakseen läheiselleen vanhainkotipaikan, ja usein huonolla menestyksellä.

Ainakaan nykyisin tilanne ei ole yksiselitteisesti noin. Jos lähiomaiset vaativat ja vanhus hoitopaikan tarvitsee, hän sen myös saa. Valitettavasti paikan vaatiminen ja saaminen voi edellyttää ikäviä toimenpiteitä esimerkiksi ambulanssin kutsumista lattialle kaatuneen dementoituneen vanhuksen hoitoon saamiseksi. Pitää siis osoittaa, että ei pysty huolehtimaan vanhuksesta ja sellainen toimenpide voi olla henkisesti rankka sekä hoitajalle että vanhukselle itselleen. Mutta yhtä kaikki hoitopaikan saa. Sen sijaan yksinasuvien vailla lähiomaisia elävien vanhusten tilanne on vaikeampi, koska vanhus itse ei useinkaan kykene taistelemaan hoitopaikan saadakseen.

[Mirri]

Hoitopaikka ja vanhainkotipaikka ovat kaksi eri asiaa. Hoitopaikkana voi oikein hyvin toimia petipaikka hoitolaitoksessa, muttei se ole vanhainkoti. Vanhuksia makuutetaan turhaan vuodeosastoilla niin, että menettävät liikuntakykynsä, koska vanhainkotipaikkoja ei ole kaikille tarvitsijoille.

Ambulanssikyyti ei auta vanhainkotipaikan järjestämisessä, sillä päästään/joudutaan maate sairaalaan tai terveyskeskukseen. Vuodeosaston petipaikasta voi tulla 'koti' vanhainkotipaikkojen puutteessa - valitettavasti.