Lokakuu - toiseksi ikävin?

[Psykopatologia]

Lokakuu - toiseksi ikävin?

[Helmenkalastaja]

Riippuu lokakuusta. Marraskuu on minun makuuni aina ikävin, mutta esimerkiksi pitkä, luminen/loskainen maaliskuu voi kilpailla lokakuun kanssa. Myöskään heinäkuusta en jostain syystä ole koskaan erityisemmin pitänyt. Se kuitenkin kuluu useimmiten nopeasti, mikä on hyvä asia.

Lokakuussa ovat hienoja kuulaat syyssäät ja värikäs ruska. Toisinaan lokakuu on loputtoman sateinen ja synkkä. Sellainen lokakuu ansaitsee tulla kutsutuksi vuoden toiseksi ikävimmäksi kuukaudeksi.

[Mirri]

Loka-, marras-, vai joulukuu; en osaa päättää mikä niistä on kaikkein pahin. Kilpailevat keskenään hyvin tasaväkisesti. Vähiten hirveä noista kuukausista on se, jolloin tulee lumi maahan ja myös pysyy. Jos taas lunta ei näy mailla halmeilla, menee tammikuukin vielä kauheiden kuukausien joukkoon. Ehkä joulukuu kuitenkin tuntuu kamalista kuukausista kaikkein kamalimmalta - ainakin ilman lumipeitettä.

[haller]

Erittäin ikävä kuukausi. Ei o mikään ihme, et psykoosini alkoi just lokakuussa. Lokakuun synkkyys ja pimeys+ energiajuomat+pms+unettomuus+pieleen mennyt ensirakkaus+uudestaan aktivoituneet traumat+40-50 h opiskelua per viikko= tulos= täydellinen romahdus
Onneksi nykyopiskelijoilla on sentään jaksojärjestelmä eli 5 viikkoa opiskelua ja yks viikko lukea tentteihin tai huilata.
Toisaalta olen melkoinen perfektionisti ja innostuja, ja yhdessä tämä on raskas yhdistelmä.
No, on lokakuussa se hyvä puoli, et havaitsen aina, et on sitä notkosta noustu, ja vaikka en todennäköisesti koskaan parane, kun harhoja on vieläkin 11 vuotta sairastumisen jälkeen, niin olen silti elossa ja hengissä, ja mulla on välillä jopa ihan kivaakin.
Tässä siis erittäin subjektiivinen tilitykseni aiheesta lokakuu. Sori taas off topicit, mut nyt ne oli ihan väistämättömiä.
Muistan päivälleen ajanjakson, jolloin olin suljetulla ja ne muistot sielläolosta elävät mielessäni siellä taustalla nykyäänkin juuri niinä päivinä, mutta yritän löytää tietä nykyisyyteen menneisyydessä vellomisen sijaan.
Joka syksy/loppukesä vointini heikkenee, ja tulee lääkevaihto. Suren kai sitä elämätöntä elämää, ja niitä mahiksia, joita mulla joskus oli, mutta joita en koskaan enää voi saavuttaa. Menipäs nyt melankoliseksi tää teksti, no en elä pilvilinnoissa, ja mun haaveetkin on pieniä ym.
Peace&love t. haller

[Kahvi]

Marraskuu on pahin: pimeätä, jota tuolle kuulle olennaisesti kuuluva märkyys vain pahentaa. Kylmäkin on. Heti helpottaa kun lumi tulee maahan.

Lokakuu on usein ihan jees, jos vain jaksaa pidellä mukavia ilmoja.