Öljyjen kuningas syntyy rypsistä. Muodikas neitsytkookosöljy taas sisältää lähes
pelkkää kovaa rasvaa. Laitoimme kasviöljyt terveysjärjestykseen.
TEEMAT >> ELÄMÄ & TYYLI >> TERVEYS http://www.hs.fi/terveys/Hittituote+koo ... art-new-9#
Hittituote kookosöljy on kasvirasvoista epäterveellisin
26.9.2013 8:48 | 4 | Satu Kaario
Erilaisia kasviöljyjä on markkinoilla kymmeniä, ja erityisesti kylmäpuristettujen öljyjen valikoima on
valtava. Kasviöljyjen myyntipuheet ovat täynnä terveysväitteitä.
Onko niistä yksi terveellisempi kuin toinen?
Tärkeintä on pehmeän rasvan suhde kovaan rasvaan, sanoo kliinisen ravitsemustieteen apulaisprofessori
Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta. Hyvässä rasvassa on pehmeitä rasvoja vähintään kaksi kolmas-
osaa ja kovia rasvoja korkeintaan yksi kolmasosa.
Pehmeää rasvaa ovat kaikki tyydyttymättömät rasvahapot, kovaa rasvaa tyydyttyneet ja transrasvahapot.
Tällä perusteella lähes kaikki kasviöljyt ovat oikein terveellisiä. Terveyssivujen vertailun 20 öljystä valta-
osassa on pehmeitä rasvoja 80 prosenttia tai enemmän, eli reippaasti yli kaksi kolmasosaa.
Vain kookos- ja palmuöljy sisältävät enemmän kovaa kuin pehmeää rasvaa. Kookosöljyssä kovaa rasvaa on
peräti yli 90 prosenttia eli reilusti enemmän kuin esimerkiksi voissa.
Kylmäpuristaminen ei tee öljystä rasvahappokoostumukseltaan terveellisempää. Tyydyttyneitä ja tyydytty-
mättömiä rasvahappoja on yhtä paljon sekä puhdistetussa että kylmäpuristetussa versiossa.
Pienen poikkeuksen tekee kookosöljy. Margariini- ja voirivistöjen vierestä löytyvä kookosrasva on sata-
prosenttisesti tyydyttynyttä rasvaa. Siinä kookoksen vähätkin tyydyttymättömät rasvahapot on kovetettu
eli muutettu tyydyttyneiksi hydraamalla. Hydraaminen parantaa rasvan paistonkestävyyttä, eli se kestää
hyvin kuumentamista.
Kylmäpuristetussa neitsytkookosöljyssä sen sijaan on jäljellä tyydyttymättömiä rasvahappoja, vaikkakin
häviävän vähän.
Miksi sitten kylmäpuristettua kookosöljyä markkinoidaan superterveellisenä?
Merkittävin ero on teollinen käsittely kemikaaleilla, vastaa Cocovi-kookosöljyn myynnistä ja markkinoinnista
vastaava Sami Sundvik.
"Kylmäpuristettu öljy on luomulaatua suoraan kookoksesta."
Neitsytkookosöljy on nyt hitti, ja tuotemerkkejä on Suomessakin yhtä monta kuin kotimaisella rypsiöljyllä.
Tuottajien nettisivuilla on pitkä lista terveysväitteitä, kuten että kookosöljy auttaa haavoja paranemaan
nopeammin, ja että sen sisältämät lauriinihappo ja myristiinihappo estävät eturauhasen liikakasvua.
Sen myös sanotaan esimerkiksi nostavan veren hyvää kolesterolia enemmän kuin huonoa.
Ursula Schwab tyrmää tutkimustuloksen.
"Tutkimusten mukaan kovat rasvat nostavat enemmän huonoa kuin hyvää kolesterolia."
Lauriinihappo ja myristiinihappo, joita kookosöljyssä on eniten, ovat tyydyttyneitä rasvahappoja.
Juupas–eipäs-väittelyssä helposti unohtuu, että edes ravitsemussuosituksissa ei kielletä kovien rasvojen
käyttämistä kokonaan. Nykysuositusten mukaan kovien rasvojen "sallittu" määrä aikuiselle on enintään
noin 20 grammaa päivässä. Se on melkein kaksi ruokalusikallista kookosöljyä tai kolme ruokalusikallista
voita, jos ruuassa ei ole muita tyydyttyneitä rasvoja, esimerkiksi maitorasvoja.
Kasviöljyistä myös palmuöljy sisältää reilusti kovaa rasvaa. Puhdasta palmuöljyä saa lähinnä vain itämaisia
elintarvikkeita myyvistä kaupoista, mutta elintarviketeollisuus käyttää sitä monissa valmisruuissa ja
leivonnaisissa, esimerkiksi kekseissä.
Omega-rasvahapot ovat seuraavaksi merkittävin asia, kun punnitaan öljyjen terveellisyyttä. Omega-3:a
saadaan länsimaissa yleensä liian vähän, Ursula Schwab perustelee.
Erot eri kasviöljyjen terveellisyydessä venyvätkin reippaasti, kun vertaillaan omega-3-pitoisuuksia.
Monissa kasviöljyissä sitä ei ole käytännössä ollenkaan. Erityisen runsaasti sitä on pellavansiemenistä,
camelinasta ja hampunsiemenistä puristetuissa öljyissä. Camelina eli kitupellava tai ruistankio on
Suomessakin tunnettu peltojen rikkakasvi.
Vertailua mutkistaa hiukan se, että monen ravitsemusasiantuntijan mukaan ei pitäisi tuijottaa pelkästään
omega-3:n määrään. Sen sijaan pitäisi saada tarpeeksi omega-3:a suhteessa omega-6:een.
Näiden monityydyttymättömien rasvahappojen suhteen laskemisessa on se idea, että vain omega-3:sta
elimistö pystyy tuottamaan välttämättömiä EPA- ja DHA-rasvahappoja. Jos omega-6:ta on ylen määrin,
se voi haitata EPA:n ja DHA:n tuotantoa.
Esimerkiksi rypsi- ja rapsiöljy eivät loista omega-3-rasvahappojen absoluuttisessa vertailussa, mutta
molemmissa sitä on paljon suhteessa omega-6:een.
Pellavansiemen- ja camelinaöljy taas ovat siitä harvinaisia, että niissä omega-3:a on selvästi enemmän
kuin omega 6:ta.
Kaupalliset toimijat valmistavat "omega-3-pommeista" myös öljysekoituksia, joiden hinta saattaa olla kova.
Sekoituksissa käytetään monesti myös hampunsiemenöljyä. Camelinaöljyä puolestaan lisätään joihinkin
margariineihin.
Omega-rasvahappojen suhteesta ei asiantuntijoilla ole täyttä yksimielisyyttä. Siksi siitä on luovuttu lokakuussa
julkaistavissa Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa, työryhmän kuuluva Schwab kertoo. Nykyisessä
suosituksessa suhde on yksi osaa omega 3:a ja 4 – 9 osaa muita monityydyttymättömiä rasvahappoja, siis
omega 6:ta.
Suhdelukujen viidakossa on helpompi muistaa absoluuttinen eli todellinen omega-3:n määrä. Nykysuosituksen
mukaan aikuisen pitäisi saada sitä 2 – 3 grammaa päivässä.
Esimerkiksi rypsiöljyä tai saksanpähkinäöljyä tarvittaisiin siis noin 15 – 25 grammaa (1 – 2 rkl), pellavansiemen-
öljyä noin 5 grammaa (reilu 1 tl) ja camelinaöljyä noin 10 grammaa (reilu 2 tl).
Kuohahtelevan rasvakeskustelun myllerryksessä voi lohduttautua sillä, että välttämättömät EPA ja DHA ovat
valmiina rasvaisessa kalassa. Tästä kaikki asiantuntijat tuntuvat olevan harvinaisen yksimielisiä.
Jos syö rasvaista kalaa tarpeeksi, voi vetäytyä kaupan hyllylle punnitsemaan öljyvalintojaan sen perustella,
mikä maistuu parhaimmalta.
