Vesiemme vaelluskalat
VIERASKYNÄ
Vaelluskalat on mahdollista palauttaa maamme vesiin
MARKKU MARTTINEN JA HANNU LEHTONEN
Kalateiden rakentamiseksi on jo olemassa toimivat ratkaisut, mutta rahoituksesta ei ole yksimielisyyttä. Vastuun tulisi kuulua vesivoimayhtiölle.
Patoaminen, likaantuminen ja säännöstely tuhosivat pääosin vaelluskalat lukuisista Suomen virtavesistä viime vuosisadan alkupuoliskolla. Kalojen esteettömälle kululle ja vesiluonnolle ei silloin osattu antaa niille kuuluvaa arvoa. Tästä seurasi huoletonta vesirakentamista, jolloin vesistöjen muille käyttömuodoille ei jäänyt paljonkaan tilaa.
Nykyisin lähes kaikki Suomen suurimmat Itämereen laskevat joet on valjastettu ja alkuperäiset vaelluskalakannat ovat kuolleet sukupuuttoon. Niiden henkiin herättäminen on välttämätöntä niin kalastuksen, matkailuelinkeinojen kuin luonnon virkistyskäytönkin kannalta.
Emme ole viime vuosisadan arvojen vuoksi tuomittuja elämään rakennettujen ja vaelluskalattomien virtavesien kanssa. Vaelluskalakannat on mahdollista palauttaa useisiin jokiin rakentamalla kalateitä, kunnostamalla koskia ja säätelemällä kalastusta. Tieto ja taito toimivien kalateiden rakentamiseksi ovat kasvaneet huimasti.
VALTIONEUVOSTO hyväksyi viime vuonna periaatepäätöksen kansalliseksi kalatiestrategiaksi. Sen tärkein päämäärä on elinvoimaisten vaelluskalakantojen palauttaminen. Ensi vaiheen tavoitteeksi on asetettu kalojen kulkureittien palauttaminen 55 padon ohi 20 vesireitillä.
Kalateiden rakentaminen ei ole ilmaista. Valtion budjetissa on määräraha virtavesien kunnostamiseksi. Summa on kuitenkin niin vaatimaton, ettei sillä saada rahoitettua kuin yksi keskisuuri kalatie vuodessa, jolloin monet muut hankkeet jäävät toteuttamatta.
Muita mahdollisia rahoituslähteitä ovat EU:n rakennerahastot. Suurten kalateiden toteuttaminen veisi näistä rahoista ison siivun. Työ- ja elinkeinoministeriön alainen ministerityöryhmä linjasi toukokuussa, että rakennerahoilla voi rahoittaa vain sellaisia kalateitä, jotka palvelevat uusien menetelmien kokeilua.
Tämä oli paha takaisku, sillä ratkaisut toimiviksi kalateiksi ovat jo olemassa ja strategian kärkikohteet ovat käyneet asiantuntevan seulan läpi ely-keskuksissa.
Lähes yhtä nihkeästi on suhtauduttu Euroopan meri- ja kalatalousrahaston käyttöön kalateiden rahoittamiseksi. Myös EU:n Life-rahastosta on vaikea saada rahaa. Kymijoen Korkeakosken kalatien rahoitus ei mennyt läpi, vaikka joesta saataisiin Helsingin yliopiston sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan tuottoisa lohijoki.
VASTUU kalateistä kuuluisi ensisijaisesti joen padonneelle vesivoimayhtiölle. Tarvittava rahamäärä olisi mitätön osuus varsinkin suurten voimaloiden tuotannosta.
Valtio myöntää energiatukea vesivoimaloiden saneeraamiseen ja kalateiden vapaaehtoiseen rakentamiseen. Yhtiöt eivät juuri ole olleet halukkaita rakentamaan kalateitä. Vesivoiman puhtaudella voivat kehuskella vain yhtiöt, jotka ovat järjestäneet padoillaan kaloille esteettömän kulun.
Kalatiestrategiassa todettiin tarve kehittää vesilainsäädäntöä siten, että laki edellyttäisi aina tietyn virtaamaosuuden varaamista vaelluskalojen ja niiden poikasten vaelluksen turvaamiseksi. Energiateollisuus kuitenkin katsoi, että nykyinen vesilaki on tähän tarkoitukseen riittävä.
Suuri ongelma on se, että vanhojen voimaloiden luvat ovat voimassa ikuisesti. Vanhoilla voimaloilla on harvoin edes velvollisuutta kalojen kulun turvaamiseksi. Lupien haltijat torjuvat säännönmukaisesti vaatimukset mahdollistaa kalojen pääsy voimalapadon ohi. Ne katsovat, että se maksaa ja tekee varsinkin pienistä voimaloista kannattamattomia.
Vesivoiman hyödyntämää virtaamaa tulisi hieman pienentää. Vapautuvalla vedellä saataisiin riittävä virtaama vesiluontoa varten. Vanhat vesitalousluvat tulisi muuttaa määräaikaisiksi, ja niihin pitäisi saada selkeä määräys ympäristövirtaamista ja kalateistä. Se olisi parhaiten toteutettavissa vesilain muutoksella: kalatiet kustantaisi ensisijaisesti luvan haltija. Tämä on oikeudenmukaisin ja toimivin vaihtoehto.
Suuri ongelma on se, että vanhojen voimaloiden luvat ovat voimassa ikuisesti. Vanhoilla voimaloilla on harvoin edes velvollisuutta kalojen kulun turvaamiseksi. Lupien haltijat torjuvat säännönmukaisesti vaatimukset mahdollistaa kalojen pääsy voimalapadon ohi. Ne katsovat, että se maksaa ja tekee varsinkin pienistä voimaloista kannattamattomia.
Vesivoiman hyödyntämää virtaamaa tulisi hieman pienentää. Vapautuvalla vedellä saataisiin riittävä virtaama vesiluontoa varten. Vanhat vesitalousluvat tulisi muuttaa määräaikaisiksi, ja niihin pitäisi saada selkeä määräys ympäristövirtaamista ja kalateistä. Se olisi parhaiten toteutettavissa vesilain muutoksella: kalatiet kustantaisi ensisijaisesti luvan haltija. Tämä on oikeudenmukaisin ja toimivin vaihtoehto.
Muu teollisuus ja pistekuormittajat tarkistavat lupiaan säännöllisesti, ja niiden lupaehtoja on tiukennettu. Tämän seurauksena vesien laatu on selvästi parantunut. Voi vain kysyä, milloin vesivoimalalupien haltijat velvoitetaan samaan.
http://www.hs.fi/paivanlehti/08082013/p ... 5852023257
Vaelluskalat on mahdollista palauttaa maamme vesiin
MARKKU MARTTINEN JA HANNU LEHTONEN
Kalateiden rakentamiseksi on jo olemassa toimivat ratkaisut, mutta rahoituksesta ei ole yksimielisyyttä. Vastuun tulisi kuulua vesivoimayhtiölle.
Patoaminen, likaantuminen ja säännöstely tuhosivat pääosin vaelluskalat lukuisista Suomen virtavesistä viime vuosisadan alkupuoliskolla. Kalojen esteettömälle kululle ja vesiluonnolle ei silloin osattu antaa niille kuuluvaa arvoa. Tästä seurasi huoletonta vesirakentamista, jolloin vesistöjen muille käyttömuodoille ei jäänyt paljonkaan tilaa.
Nykyisin lähes kaikki Suomen suurimmat Itämereen laskevat joet on valjastettu ja alkuperäiset vaelluskalakannat ovat kuolleet sukupuuttoon. Niiden henkiin herättäminen on välttämätöntä niin kalastuksen, matkailuelinkeinojen kuin luonnon virkistyskäytönkin kannalta.
Emme ole viime vuosisadan arvojen vuoksi tuomittuja elämään rakennettujen ja vaelluskalattomien virtavesien kanssa. Vaelluskalakannat on mahdollista palauttaa useisiin jokiin rakentamalla kalateitä, kunnostamalla koskia ja säätelemällä kalastusta. Tieto ja taito toimivien kalateiden rakentamiseksi ovat kasvaneet huimasti.
VALTIONEUVOSTO hyväksyi viime vuonna periaatepäätöksen kansalliseksi kalatiestrategiaksi. Sen tärkein päämäärä on elinvoimaisten vaelluskalakantojen palauttaminen. Ensi vaiheen tavoitteeksi on asetettu kalojen kulkureittien palauttaminen 55 padon ohi 20 vesireitillä.
Kalateiden rakentaminen ei ole ilmaista. Valtion budjetissa on määräraha virtavesien kunnostamiseksi. Summa on kuitenkin niin vaatimaton, ettei sillä saada rahoitettua kuin yksi keskisuuri kalatie vuodessa, jolloin monet muut hankkeet jäävät toteuttamatta.
Muita mahdollisia rahoituslähteitä ovat EU:n rakennerahastot. Suurten kalateiden toteuttaminen veisi näistä rahoista ison siivun. Työ- ja elinkeinoministeriön alainen ministerityöryhmä linjasi toukokuussa, että rakennerahoilla voi rahoittaa vain sellaisia kalateitä, jotka palvelevat uusien menetelmien kokeilua.
Tämä oli paha takaisku, sillä ratkaisut toimiviksi kalateiksi ovat jo olemassa ja strategian kärkikohteet ovat käyneet asiantuntevan seulan läpi ely-keskuksissa.
Lähes yhtä nihkeästi on suhtauduttu Euroopan meri- ja kalatalousrahaston käyttöön kalateiden rahoittamiseksi. Myös EU:n Life-rahastosta on vaikea saada rahaa. Kymijoen Korkeakosken kalatien rahoitus ei mennyt läpi, vaikka joesta saataisiin Helsingin yliopiston sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan tuottoisa lohijoki.
VASTUU kalateistä kuuluisi ensisijaisesti joen padonneelle vesivoimayhtiölle. Tarvittava rahamäärä olisi mitätön osuus varsinkin suurten voimaloiden tuotannosta.
Valtio myöntää energiatukea vesivoimaloiden saneeraamiseen ja kalateiden vapaaehtoiseen rakentamiseen. Yhtiöt eivät juuri ole olleet halukkaita rakentamaan kalateitä. Vesivoiman puhtaudella voivat kehuskella vain yhtiöt, jotka ovat järjestäneet padoillaan kaloille esteettömän kulun.
Kalatiestrategiassa todettiin tarve kehittää vesilainsäädäntöä siten, että laki edellyttäisi aina tietyn virtaamaosuuden varaamista vaelluskalojen ja niiden poikasten vaelluksen turvaamiseksi. Energiateollisuus kuitenkin katsoi, että nykyinen vesilaki on tähän tarkoitukseen riittävä.
Suuri ongelma on se, että vanhojen voimaloiden luvat ovat voimassa ikuisesti. Vanhoilla voimaloilla on harvoin edes velvollisuutta kalojen kulun turvaamiseksi. Lupien haltijat torjuvat säännönmukaisesti vaatimukset mahdollistaa kalojen pääsy voimalapadon ohi. Ne katsovat, että se maksaa ja tekee varsinkin pienistä voimaloista kannattamattomia.
Vesivoiman hyödyntämää virtaamaa tulisi hieman pienentää. Vapautuvalla vedellä saataisiin riittävä virtaama vesiluontoa varten. Vanhat vesitalousluvat tulisi muuttaa määräaikaisiksi, ja niihin pitäisi saada selkeä määräys ympäristövirtaamista ja kalateistä. Se olisi parhaiten toteutettavissa vesilain muutoksella: kalatiet kustantaisi ensisijaisesti luvan haltija. Tämä on oikeudenmukaisin ja toimivin vaihtoehto.
Suuri ongelma on se, että vanhojen voimaloiden luvat ovat voimassa ikuisesti. Vanhoilla voimaloilla on harvoin edes velvollisuutta kalojen kulun turvaamiseksi. Lupien haltijat torjuvat säännönmukaisesti vaatimukset mahdollistaa kalojen pääsy voimalapadon ohi. Ne katsovat, että se maksaa ja tekee varsinkin pienistä voimaloista kannattamattomia.
Vesivoiman hyödyntämää virtaamaa tulisi hieman pienentää. Vapautuvalla vedellä saataisiin riittävä virtaama vesiluontoa varten. Vanhat vesitalousluvat tulisi muuttaa määräaikaisiksi, ja niihin pitäisi saada selkeä määräys ympäristövirtaamista ja kalateistä. Se olisi parhaiten toteutettavissa vesilain muutoksella: kalatiet kustantaisi ensisijaisesti luvan haltija. Tämä on oikeudenmukaisin ja toimivin vaihtoehto.
Muu teollisuus ja pistekuormittajat tarkistavat lupiaan säännöllisesti, ja niiden lupaehtoja on tiukennettu. Tämän seurauksena vesien laatu on selvästi parantunut. Voi vain kysyä, milloin vesivoimalalupien haltijat velvoitetaan samaan.
http://www.hs.fi/paivanlehti/08082013/p ... 5852023257