Mirri kirjoitti:Ote Hippokrateen valasta:
Elintapoja koskevia ohjeita tulen käyttämään sairaiden hyväksi kykyni ja harkintani mukaan: tulen torjumaan kaiken, mikä voi olla vahingoksi ja vääryydeksi. En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.
https://www.laakariliitto.fi/liitto/eti ... teen-vala/En oikein ymmärrä, miksi yksi eettinen ristiriitaisuus lääkärin työssä voidaan hyväksyä vastaan panematta, toista taas ei. Mikä yhdestä ristiriitaisuudesta tekee pienen ja vähäpätöisen, toisesta taas suuren ja ylitsepääsemättömän?
Väkisinkin mieleeni tulee tekopyhyys eli hurskastelu.
Arvelin että joku alkaisi puhua aborteista tässä yhteydessä. No, tiedät varmaan ja olet itsekin täällä puhunut myös abortteihin liittyvistä eettisistä ongelmista. Minä pohdin täällä aiemmin, pitäisikö lääkäreillä olla omantunnon vapaus kieltäytyä aborttien tekemisestä vaiko eikö. Nyt ajattelen, että ehkä pitäisi. Silloin kun ei ole kyse lääketieteelllisestä toimenpiteestä, miksi tosiaan lääkäreitä pitäisi velvoittaa siihen? Millä perusteella jonkun arvomaailma todetaan " oikeammaksi" kuin jonkun toisen, ja sitten aletaan säätämään lakeja?
Olen tässä eutanasiakeskustelussa kritisoinut erityisesti sen perustelemisesta "itsemääräämisoikeudella". Silloin kun omat valinnat eivät kosketa vain itseä, vaan niillä on vaikutuksia muihin ihmisiin ja/ tai muita ihmisiä vaaditaan tekemään jotain, pelkkä " koska yksilö voi tehdä mitä haluaa" ei riitä perusteluksi. Olen alkanut kyllästyä tähän retoriikkaan, sitä näkee paljon muissakin keskusteluaiheissa. Oliko kirjailija Dostojevski oikeassa kirjoittaessaan:
" Jos Jumala on kuollut, kaikki on sallittua? " En viittaa pelkästään uskontoon, vaan yleiseen arvotyhjiöön, jollainen maailmakuva aika monilla tuntuu nykypäivänä olevan.