Mount Everestin palvelu vaati kuolonuhria

[tuuuve]

Saariselälle on kyllä vaikea eksyä tai eksyksissä siellä voi olla mutta siellä on niin paljon opasteita ja maamerkkejä etten ymmärrä eksymisiä. '

Vähän samaa on kyllä Kilpisjärven maastossa. Siellä erikoisin pelastusoperaatioa mihin osallistuin oli, kun naisväki lähti eka kertaa vaeltamaan ja sitten soittivat hätäkeskukseen, kun vesi loppui. Sitä oli parin kilometrin päässä joen verran. Jotenkin heillä ei sytyttänyt, että joestakin voi juoda vaan ettivät tunturipuroja ja raikasta vettä.

[Kahvi]

Ei sen puoleen, olen kyllä itsekin eksynyt Saariselällä. Näin jälkeenpäin ajatellen mietin, että kuinka se ylipäätään oli mahdollista... Lieventävinä asianhaaroina varmaan oli se, että me nuoret pojanklopit oltiin ensimmäistä kertaa tunturivaelluksella ja etelän ryteiköissä hankittu vankka rymyämiskokemus ei sellaisenaan sopinut hyödynnettäväksi niille leveysasteille.

Taikka ei sitä oikeastaan eksytty. Ei vaan hetkeen tiedetty missä kohtaa karttaa sijaintimme on. Eli ei muuta kuin teltta pystyyn, sapuskaa naamariin ja yöunille. Aamulla sitten aamupala jälkeen kartat esiin. Ensin pääteltiin, kummalla kartalla meidän on pakko olla (silloin tarvittiin 2 karttaa tuonne), sitten vaan alettiin kartalta pienentämään aluetta, missä meidän on pakko olla ja voilá! Pieni aamuverryttelynkin nimissä tehty tarkistuskävely puron vartta eteenpäin osoitti päättelymme oikeaksi: puron mutkat ja lähes kivenheiton päästä löytynyt lampi täsmäsivät arvioidun sijaintimme kanssa.

Että eikun rinkat selkään ja matka jatkui kohti seuraavaa yöpymispaikkaa. Episodi nauratti silloin ja hymyilyttää vieläkin

[tuuuve]

No myönnetään sitten että olen ollut ainakin kerran eksyksissä, olin silloin 17. Ja eksyin lähes takapihalleni eli Pallastunturille. Siitä tehtiin ihan lehtijuttu, kun itse osasin tulla kotiin.
Oli vaan aika kova pakkanen ja uudet vanhempani eivät vielä olleet tottuneet mun vaelluksiini ja hälyttivät etsintäpartion. Mutta ei ne mua löytäneet, nukuin lumimontussa yön ja aamulla hoksasin missä olen ja hiihdin kotiin.

[Kahvi]

Saariselälle on kyllä vaikea eksyä tai eksyksissä siellä voi olla mutta siellä on niin paljon opasteita ja maamerkkejä etten ymmärrä eksymisiä. '

Vähän samaa on kyllä Kilpisjärven maastossa. Siellä erikoisin pelastusoperaatioa mihin osallistuin oli, kun naisväki lähti eka kertaa vaeltamaan ja sitten soittivat hätäkeskukseen, kun vesi loppui. Sitä oli parin kilometrin päässä joen verran. Jotenkin heillä ei sytyttänyt, että joestakin voi juoda vaan ettivät tunturipuroja ja raikasta vettä.

Joo vaikea on Saariselällä eksyä totaalisesti jos omaa vähänkin vaellustaitoja. Se voi kyllä onnistua, että ajatusvirheen tms takia tarpoo väärään suuntaan ja näin saa aikaisekseen itselleen aiottua enemmän vaelluskilometrejä. Talvella tietty on jo hieman haastavampaa, kun lumi ja jää piilottelee ainakin pienimmät purot ja lammet.

Kilpisjärvellä naisväellä on varmaan ollut todellinen hätä juomaveden suhteen, mutta veikkaan että heidän poskilleen saattoi nousta häivähdys punaa kun tajusivat jokivedenkin olevan varsin mainiota juotavaa. Olisikohan tuossa taustalla se yleinen ohje/tieto, että tunturipurojen juomavesi on juomakelpoista, mutta ei kerrota jokienkin veden kelpaavan juomiseen?