Tässä vähän faktoja tapauksesta:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 39718.htmlSosiaaliviranomaiset olivat tienneet tytön huonoista kotioloista jo vuosia. Loppuvuodesta 2011 tyttö otettiin jälleen kerran huostaan ja sijoitettiin tilapäisesti vastaanottokotiin Meripihan perhetukikeskukseen Herttoniemeen.
Muutaman kuukauden laitossijoituksen jälkeen sosiaalityöntekijät kuitenkin päättivät, että isälle ja tämän uudelle naisystävälle annetaan vielä mahdollisuus yrittää vanhemmuutta.
Esitutkinta on paljastanut, ettei tyttö olisi halunnut lähteä sijoituspaikastaan kotilomille isän luo. Monet merkit viittasivat siihen, ettei kotona kaikki ollut kunnossa. Tytöltä saattoi muun muassa puuttua suuria tuppoja hiuksia päästä.
Mirri:
Mikä ihmeen puolijumala lastensuojeluviranomainen on niin, etteivät tavalliset kansalaiset rohkene toimia sen ohitse eikä ylitse silloinkaan, kun epäilevät lapsen olevan jatkuvan rikoksen uhrina?
Eihän sellaista hirveyttä mitä tapahtui, kuitenkaan kukaan ulkopuolinen epäillyt, ennen kuin tämä asia tuli ilmi. Eräs henkilö, joka on kirjoittanut tästä tapauksesta keskustelupalstoilla, väitti tuntevansa kyseisen isän, eikä millään aluksi uskonut tämän osallisuuteen, ennen kuin tapahtumien kulku kerrottiin mediassa. En nyt laita mitään linkkejä, kun en ole varma tuon henkilön henkilöllisyydestä, mutta pointtini on, ettei lähipiirikään aina aavista, mitä kodin suljettujen ovien takana tapahtuu. Esimerkiksi nämä viimeiset uutisissa olleet perhesurmatkin tulivat lähisukulaisille aivan yllätyksinä.
Ilmeisesti lastensuojeluilmoituksia oli tehnyt enimmäkseen vain tytön äiti, jota ei pidetty uskottavana:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... pos=ok-nlnÄiti sai tavata 8-vuotiasta tyttöä vain kahdesti kuussa kaksi tuntia kerrallaan valvotusti.
Tytön yksinhuoltajuus oli määrätty isälle kesällä 2010.
Äiti oli erittäin huolestunut havaitsemistaan mustelmista ja revityistä hiuksista. Hän ilmoitti havainnoistaan lastensuojeluun, mutta se ei johtanut mihinkään.
- Minua ei vain uskottu ja tuntui, että kaikessa he uskoivat isää, äiti sanoi poliisille.
Suomessa isä harvoin saa yksinhuoltajuutta, ellei siihen ole painavia syitä, kaiken lisäksi äidillä oli valvotut tapaamiset, eli jokin hänen taustassaan teki hänestä epäuskottavan lastensuojeluviranomaisten mielestä. Miksi Mirri kuvittelet, että poliisikaan olisi välttämättä uskonut äitiä ennen tapahtumaa? Ei poliisitkaan välttämättä ota aina tosissaan jonkun epäuskottavaksi leimatun henkilön epäilyksiä. Äitiä olisi saatettu pitää vain jonain häirikkönä, joka on kateellinen ex-miehen perheelle, kun kerran on itse joutunut valvottujen tapaamisten systeemiin. Poliisille soittaa paljon oikeitakin häirikköjä, eikä heilläkään ole loputtomasti resursseja kaikkeen.
Sama oikeusturvan puute ilmenee myös esim. siinä, että mt-potilaiden aiheellisiakin valituksia Valviraan harvoin otetaan tosissaan. Ihmisen on vaikea puolustautua, jos hän on menettänyt uskottavuutensa. Kuinkahan tosissaan poliisit ottaisivat esimerkiksi skitsofreniaa tiedetysti sairastavan ihmisen ilmoitukset?
Joka tapauksessa lastensuojeluviranomaisten olisi pitänyt ihan omien tietojensa perusteella toimia toisin. He olivat nähneet saman minkä äitikin, ja huostaanottojakin oli ollut useampia, mutta silti lapsi palautettiin heidän päätöksellään kotiin. Isän rikostaustankin he olisivat helposti voineet tarkistaa, ennen kuin menivät antamaan tälle huoltajuuden.