Kyllästynyt kirjoitti:Kuutar kirjoitti:Jos ihmiset ja työpaikat lukujen sisällä vaihtuvat tiuhaan tahtiin, se kertoo siitä, että useimmat saavat vain pätkätöitä.
Työpaikkoja on joka tapauksessa vähemmän, mitä on työnhakijoita.
Tuo "työpaikkoja on joka tapauksessa vähemmän kuin työnhakijoita" on kuultu moneen kertaan ja se saattaisikin päteä siinä tapauksessa, että suoritettavan työn määrä olisi vakio ja työ vain ojankaivuuta jossa työ on tehty ja homma pulkassa kunhan oja on kaivettu tarpeeksi syväksi ja pitkäksi.
Työ poikii työtä, mutta työttömyyskorvaukset eivät tuota uusia työpaikkoja tai vaurastuta yhteiskuntaa saati yksilöä vaan päinvastoin kuppaa viimeisetkin mehut niin, että loputkin työssä olevat uhkaavat kuristua hengiltä elättäessään lukuisaa työttömien laumaa.
Talouskasvun kannalta työntekijöiden määrällä ei ole niinkään merkitystä, vaan työn tuottavuudella. Kourallinen it-alan työntekijöitä voi tuottaa enemmän taloudellista voittoa ja kasvattaa BKT:ta, kuin suurempi joukko esimerkiksi vanhusten hoitajia. He ja monet muut tekevät toki eettisesti arvokasta ja muilla tavoin mitattuna tärkeää työtä, mutta kovin tuottavaa se ei ole. Vanhusten palvelut ovat valtiolle lähinnä menoerä.
Monet yritykset ovat korvanneet työvoimaa koneistamisella ja muulla tekniikalla, lisäämällä itsepalvelua asiakaspalvelun sijaan ym. koska työntekijöiden palkat ovat usein yrityksen kallein kustannus. Kehittyneessä yhteiskunnassa työvoimaa tarvitaankin vähemmän, kuin vaikka 50 vuotta sitten.
Työ poikii työtä -ilmiön esteenä Suomessa on yrittämisen vaikeus, joka johtuu korkeasta verotuksesta, hinta-tasosta ja palkkauksesta, sekä ennen kaikkea markkinoiden pienuudesta. 5 miljoonan ihmisen maassa markkinat tulevat aina olemaan rajalliset, eikä Suomessa ole riittävää ostovoimaa.
