Ahdistavat uutiset lasten kannalta

[Mirri]

Ahdistus taitaa tulla lapsille siitä miten ahdistuneilta aikuiset vaikuttavat. Muuten he ottavat asiat normaalein tapahtumina eivätkä vaivaa päätään moisella.

Tuo olisi aikuisten kannalta helppo ja yksinkertainen ajatus; ikään kuin 'ratkaisu' vaikeaan asiaan. Lapset ottaisivatkin telkkarin uutiskuvat ja -aiheet ikään kuin normaaleina tapahtumina, eivätkä vaivaisi moisella päätään... Aikuistenkaan ei sitten tarvitsisi vaivata päätään miettimällä mitä pieni ihminen mahtaa miettiä telkkarin ääressä uutisia katsellessaan. Kunhan vain ei itse ahdistuisi, niin kyllä lapsikin pärjää...

Minä en todellakaan usko asian olevan noin yksinkertainen ja helppo. Uutiskuvat voivat olla pienelle ihmiselle toinen toistaan ahdistavampia - aivan riippumatta siitä kokevatko lapsen ympärillä olevat aikuiset ne ahdistavina vai eivätkö koe.
Kyllästynyt kertoi mielestäni hyvän esimerkin; lapsi joutui katselemaan miten keskitysleireissä kuolleita luurankomaisia ihmisiä kärrättiin joukkohautoihin. Kyllä sellaiset kuvat voivat järkyttää pientä ihmistä, vaikka aikuiset miten katselisivat samaa tyynen rauhallisesti tuntematta minkäänlaista ahdistuneisuutta näkemästään. Sama juttu esim. sota- sun muiden kuvien suhteen; sota tulee nykyisin suoraan olohuoneisiin.

Mielestäni on lasten aliarvioimista sanoa, etteivät lapset ahdistu näkemästään, jos ympärillä olevat aikuiset eivät ahdistu; ja että lapset jopa pitäisivät näkemiään asioita normaaleina, eivätkä vaivaisi niillä päätään... Eivät lapset ole aikuisten jatkeita, joiden reaktiot olisivat aikuisten reaktioiden heijastumaa.

Ja kyllä lapsia pitäisi suojella telkkarin uutis- ja dokumenttikuvilta; aina kulloisenkin ikäkauden mukaisesti. Silti, vaikka ennen muinoin lapset otettiin mukaan kaikenlaisiin tappajaisiin, ja vaikka nykyisinkin on kulttuureja, joissa ei nähdä lasten suojelemiseen aikuisten maailmalta mitään syytä; poliittinen kiihkoislamistisuus yhtenä esimerkkinä, mutta onhan niitä muitakin. Lapsisotilaitakin on; lapsia, joita ei todellakaan suojella, päinvastoin heitä 'karaistaan' kestämään ja toimimaan pieninä ihmisinä aikuisten maailmassa aikuisten tahtomalla tavalla...

Oikeastaan lapsisotilaat ovat hyvä esimerkki siitä, että lapset kyllä oppivat pitämään asioita 'normaaleina', eivätkä vaivaa niillä päätään, kun heidän ympärillään olevat aikuiset tekevät samoin. Mutta vakavalta ahdistuneisuudelta ja muilta mielenterveyden ongelmilta he eivät ole suojassa, vaikka miten suhtautuisivat näkemiinsä ja kokemiinsa asioihin 'normaaleina', eivätkä 'vaivaisi päätään' niillä.

Mielestäni ei ole mitään syytä olettaa, etteikö kasvuikäinen ihminen voisi ahdistua telkkarin uutiskuvien äärellä ties miten vakavasti, vaikka hän hyvinkin voisi pitää näkemäänsä ja kuulemaansa normaalina elämänä, eikä ollenkaan syventyisi pohtimaan mitä kaikkea on nähnyt. Eiväthän ahdistuneisuus ja pelko ole yhteydessä ajatteluun ja järjen käyttöön, ne elävät omaa elämäänsä - myös lapsissa. Eivätkä ne ole pelkästään aikuisten tuntemusten heijastumaa; lapsi voi ihan oikeasti ahdistua ja tuntea pelkoa ympärillä olevien aikuisten reaktioista riippumattomasti. Telkkarin uutiskuvat ovat mielestäni ihan riittävän rajuja voidakseen synnyttää lapsessa voimakkaita ahdistus- ja pelkoreaktioita.

[Riidankylväjä]

Lapsille taitaa olla ahdistavampaa, kun isä ottaa remmin ja alkaa opettaa tavoille.

[Mirri]

Lapsille taitaa olla ahdistavampaa, kun isä ottaa remmin ja alkaa opettaa tavoille.

Epäilemättä on. Onneksi Suomessa moinen 'tavoille opettaminen' on nykyisin rikos. Mutta kyllähän se on ollut monin verroin telkkarin uutiskuvia ahdistavampaa; tietävät varmaan hyvin ne, jotka ovat olleet isän/äidin 'tavoille opettamisen' kohteina.

[Crocodile Gena]

Mirri. Samaa mieltä siitä, että lapsen ikä- ja kehityskausi on otettava huomioon. Minään karaistumiskonstina en uutiskuvia tai dokumentteja käyttäisi minkään ikäiselle lapselle (keskitysleirikuvat ääriesimerkkinä).

Kuolema, kärsimys, ahdistus kuuluvat elämään. Eikö tärkeämpää olisi se, että lapsi saisi käsitellä vaikeita tunteita (ahdistus) turvallisen aikuisen kanssa, kuin se ettei ahdistusta ollenkaan näytetä? Itse pidän väkivaltaviihdettä (peleineen jms.) huomattavasti haitallisempana kuin uutisten katsomista.

[Psykopatologia]

Anna Freud ym. kuvaavat, että Lontoon pommituksissa lapset
olivat suhteellisen turvallisella mielellä, jos äidit olivat läsnä.

Itse kyllä painottaisin vanhempien vaikutusta maailman
kauheuksien kohtaamisessa.

Grimmin saduissakin kamalia tapahtuu.

[Crocodile Gena]

^

Wikipedia:

"Sadut ovat varoittavia tarinoita, mutta ne auttavat myös käymään läpi pelkoja, kuten hylkäämisen pelkoa. Lasten hylkääminen esiintyy eri muodoissa useissa Grimmin saduissa, kuten Hannussa ja Kertussa ja Lumikissa."

Disneyssä jopa Puolenhehtaarin metsän Möhköfantti on siivottu pois.



Hyrck: Häpeäalttiin narsistisen potilaan persoonallisuuden rakenne ja haavoittuvuuden huomioiminen hoitosuhteessa brittiläisen objektisuhdeteorian näkökulmasta (http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck309.htm)

"Persoonallisuuden varhaisessa, integroitumattomassa vaiheessa lapsi lohkoo hyvän ja pahan erilleen toisistaan sekä sisäisessä että ulkoisessa maailmassa. Hän projisoi mielessään pahan mahdollisimman kauas hyvästä, ettei tämä pääsisi vahingoittamaan hyvää. Hyvä on pienen lapsen mielessä samaa kuin täydellisyys. Lapsi suhtautuu ihannoiden hyvään objektiin, ja myös oman minuutensa hyvään puoleen.

[...]

Häpeään altistuneen, ohutnahkaisen potilaan persoonallisuuden integraatio on jäänyt jossain määrin mustavalkoiseksi. Hän pitää hyvän ja pahan erillään toisistaan ja sijoittaa ihmissuhteissaan projektion ja projektiivisen identifikaation avulla muitakin vaikeita ominaisuuksia ja tunnetiloja itsensä ulkopuolelle. Projektiivisuudesta johtuen hän ei näe toista ihmistä erillisenä, sellaisena kuin tämä todellisuudessa on. Siksi hänen on vaikeaa ottaa kehityksen kannalta merkittävää askelta skitsoparanoidisesta depressiiviseen positioon. Hyvän ja pahan erottamisvaihe, projektio ja projektiivinen identifikaatio kuuluvat lapsen normaaliin kehitykseen. Ohutnahkaisesti narsistiseksi kehittyvä henkilö juuttuu tähän vaiheeseen, koska hän ei ole saanut riittävästi apua hyvän ja pahan integroimisessa, eikä muidenkaan vaikeiden tunteiden sisällyttämisessä. "

[Psykopatologia]

Seuraava kehitys-steppi olisi ambivalenssi.

[Crocodile Gena]

Seuraava kehitys-steppi olisi ambivalenssi.

Lohkomisen ja integraation välissä?

[minätäällä]

Minun lapselleni kyllä traumaattisin tv-ohjelma oli ihan pikkukakkonen sillä aikaa kun laitoin työpäivän ja tarhapäivän jälkeen ruokaa. Sielläpä setä puhuikin ukin kuolemisesta ja se oli liika. Tyttöä ahdisti ja hän itki pitkän aikaa sohvalla. Minä silitin selkää ja yritin sanoa kirkosta eronneena jotain hiukan uskonnollista höpöä ja lohduttavaa.

Itse en muista mitään ahdistavia tv-ohjelmia lapsuudesta. Meillä kaikesta keskusteltiin. Lähinnä muistan yhteiset luonto-ohjelmat ja niistä keskustelut. Uskonnosta kyllä otettiin yhteen, koska isäni oli eronnut kirkosta, enkä minä vielä silloin.