Mikä SS-divisioona Wikingin ja sen suomalaisen pataljoonan tehtävä oli?
Tämän hetkisen käsityksen mukaan kyseinen divisioona toimi juuri siellä missä teloitettiin ja muuten tapettiin paljon ihmisiä. Ei kai enää vuosikymmenten jälkeen ole tarvetta puolustella ja selitellä, kun voitaisiin vain todeta, etteivät SS-joukkoihin värväytyneet suomalaiset sotilaat olleet muita ihmeellisempiä; eivät asetoveriensa yläpuolella tai parempia.
Helsingin Sanomat 17.10.2018:
SS-vapaaehtoispataljoonan sotanäyttämö, Saksan itärintama, oli toisen maailmansodankin mittapuulla ennennäkemättömän raaka juutalaisten ja romanien kansanmurhan, julman partisaanisodan, joukkomurhien ja terrorin tapahtumapaikka. Puolustuskyvyttömän siviiliväestön murhaaminen oli harkittu, ennalta suunniteltu, ohjelmallinen ja elimellinen osa Saksan sotatoimia.
Kasautuva tutkimusnäyttö on yksi kerrallaan murskannut myöhemmin kehitellyt erillissotateoriat. Itärintamalla kukaan ei ollut sivullisen asemassa.
Synkkämaineisten SS:n Einsatz-yksiköiden rinnalla joukkomurhien toteuttamiseen osallistuivat niin tavalliset poliisijoukot ja SS-kenttäsantarmit, erilaiset varmistusjoukot, Waffen-SS:n taisteluyksiköt ja aivan tavalliset Saksan armeijan joukot, aselajiin katsomatta.
Miten siis suomalaiset, ainoina Waffen-SS:n ulkomaalaisista vapaaehtoisista olisivat voineet pysytellä tietämättöminä tai syrjässä aatteellisen ja rodullisen tuhoamissodan käytännön toteutuksesta? Kysymykseen esittää punnitun vastauksensa kirkkohistorian dosentti Andre Swanström uutuuskirjassaan Hakaristin ritarit. Swanström osoittaa vastaansanomattomasti, että totuttu tarina suomalaisista SS-vapaaehtoisista on ollut liian hyvä ollakseen totta.
Suomalaisen SS-liikkeen historiankirjoitus on tähän mennessä keskittynyt lähinnä vapaaehtoispataljoonaan ja sen sotatiehen. Syynä on professori Mauno Jokipiin vuonna 1968 nimellä Panttipataljoona julkaisema näennäisen tyhjentävä SS-pataljoonan historia.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005866918.html