11. 9. 2001

[Noolan]

Radiossa silloisen Kiss FM:n toimittaja vähän naureskeli epäuskoisena kertoessaan, että kone lentänyt torneja päin. Heitti vähän jotain vitsiä liikennelentäjistä ja maintsi, että tuskin matkustajalentokone kuitenkaan... Vasta vartin kuluttua avasin television ja ihmettelin seuraavankin koneen iskeytymistä torneihin.

[Mirri]

Minä olin silloin töissä, ja johtajan määräyksestä järjestettiin kiireesti hiljainen hetki ja ihmisille mahdollisuus tulla purkamaan tuntojaan. 'Firmassa' ei edes ollut paikalla juuri kukaan, koska oli työntekijöiden virkistyspäivä. En tiedä johtajastakaan oliko paikalla, vai tuliko vauhdilla kuultuaan uutisen.
Minä olin aivan pihalla, käsitin vain, että jotakin aivan hirveää on tapahtunut, muttei kukaan oikein osannut selittää mitään niin järkevää, että se olisi mennyt tajuntaani. Ei edes johtaja selostuksineen kuulostanut järkevältä soittaessaan ja kertoessaan pikavauhdilla järjestettävästä tilaisuudesta.

Vasta tuntien kuluttua pääsin uutisten ääreen ja itse näkemään mistä on kysymys. Ja ymmärsin miksi ihmisten puheet olivat kuulostaneet niin käsittämättömiltä heidän yrittäessään selittää mistä on tapahtunut.

[Kiss]

Oli kaunis, aurinkoinen ilma. Olin juuri siivonnut, loisto fiilis ja hyppäsin sohvalle tutkimaan uutta puhelintani ja odotin likkaa koulusta, telkku oli päällä, ilman ääntä ja vilkaisin että joku
elokuva menossa...sitten luki joku teksti ja laitoin äänet ja vaikka näin mitä tapahtui, en tajunnut. Uutismies hermostui pahasti, kun tuli se toinen isku ja puhui maailmansodasta. Sitä vaan tuijotti TV kuvaa, mutta ei se mennyt jakeluun.
Ehkä vasta seuraavana päivänä kaikki alkoi hahmottua kokonaisuudessaan.
En ole ennen sitä, enkä sen jälkeen kokenut sellaista pysähtynyttä "ei voi olla totta " oloa.