Mount Everestin palvelu vaati kuolonuhria

[Kyllästynyt]

Siinä tapauksessa tuo "passé" ja "so last season" kuulostavat asiantuntemattomuudesta kumpuavasta itsevarmuudesta.

Onko sinulla vaikeuksia hyväksyä toisenlaisia näkemyksiä ja/tai mielenkiinnon kohteita, vai mistä moinen kuulostus?

Ei, mutten toisaalta uskaltaisi sanoa mistään "so last season" - jos en itse tunne asiaa lainkaan.

[Kahvi]

Muotkatuntureilla aikanaan oli vain yksi virallinen (tai sen tapainen) merkitty reitti, mikä kulki alueen poikki. Reittimerkinnät olivat lähinnä maalitäpliä kivissä ja puissa ja joskus vaikeasti löydettävissä. Neljä tupaa tulee mieleen, joissa tuli käytyä. Yksi sen rotkomuodostelman länsipäässä, yksi melko kaakossa merkityn reitin varrella (Peltojärvi?), rajavartioston tupa ja sitten joku Lahtisen kämppä tms, joka oli yksityinen tupa ja oikeastaan vain 2 hengen kokoinen mökinkoppero. Jaa oliskohan siellä ollut toinenkin yksityinen tupa, jossa pikkumökki oli kaikille avoin ja parempi mökki oli sitten varaustupa. Pitäs kaivaa kartta esille ja hieroskella sen avulla muistinystyröitä.

Kartan ja kompanssin kanssa on minustakin kivampi taapertaa kuin merkittyjä polkuja pitkin. Näkee vaikka mitä kivaa ja saapi mennä touhottaa omassa rauhassa.

Aikanaan tuli muuten tarkoituksella ajoitettua patikoinnit vasta syyskuun puolelle. Sai olla rauhemmassa kun koulut oli jo alkaneet, eli turisteja oli selvästi vähemmän liikenteessä. Ja ensimmäiset yöpakkaset oli jo olleet, elikkä hyttysiä, mäkäräisiä ja sun muita perssilmiä ei juurikaan enää ollut.

[tuuuve]

Lahtisen kämpällä kyllä käyn joka kerta.
Tuossa kuva siitä ja vasemmalla on linkki kämpän historiaan, tosi mielenkiintoinen,

http://www.patikka.net/Tupaluettelot/mu ... htinen.htm

[Kahvi]

Siinä tapauksessa tuo "passé" ja "so last season" kuulostavat asiantuntemattomuudesta kumpuavasta itsevarmuudesta.

Onko sinulla vaikeuksia hyväksyä toisenlaisia näkemyksiä ja/tai mielenkiinnon kohteita, vai mistä moinen kuulostus?

Ei, mutten toisaalta uskaltaisi sanoa mistään "so last season" - jos en itse tunne asiaa lainkaan.

Niin no tuolla argumentilla esim avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja ei tuntisi tähtitiedettä lainkaan, koska ei ole kertaakaan käynyt avaruudessa.

[Kahvi]

Lahtisen kämpällä kyllä käyn joka kerta.
Tuossa kuva siitä ja vasemmalla on linkki kämpän historiaan, tosi mielenkiintoinen,

http://www.patikka.net/Tupaluettelot/mu ... htinen.htm

Hoo... just toi!
Tolla sivustolla näyttäis olevan aika hyvä tiedot kämpistä karttoineen päivineen. Tässähän tulee vallan muistoja mieleen jo pikaisella vilkaisulla.

[Kyllästynyt]

Siinä tapauksessa tuo kuulostavat asiantuntemattomuudesta kumpuavasta itsevarmuudesta.

Onko sinulla vaikeuksia hyväksyä toisenlaisia näkemyksiä ja/tai mielenkiinnon kohteita, vai mistä moinen kuulostus?

Ei, mutten toisaalta uskaltaisi sanoa mistään "so last season" - jos en itse tunne asiaa lainkaan.

Niin no tuolla argumentilla esim avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja ei tuntisi tähtitiedettä lainkaan, koska ei ole kertaakaan käynyt avaruudessa.

Enpä olekaan nähnyt hänen sanovan, että jokin asia on "passé" ja "so last season", mutta jos sinä olet sellaista nähnyt tai kuullut, valota vähän missä yhteydessä.

[Kahvi]

No eiköhän se nyt ole niin, että Eskon sanomiset ja minun fiiliseni Mount Everestistä matkailukohteena eivät oikein liity relevantisti toisiinsa.

Lappiin vois kyllä koittaa jokukerta taas lähteä könyämään. Vaan kun ei pysty niin ei pysty, tuli sentään aikanaan niin monta kertaa siellä nuohottua, että jo pelkkä karttojen silmäily tuo roppakaupalla muistoja mieleen. Nää etelän ryteiköt ei oikein innosta - tunturissa pärjää sentään GT-kartalla, inttihommissa 1:50 000 kartta oli riittävä mutta rauhaisan&mukavan paikan löytäminen ruuhkasuomesta vaatii jo spesifejä karttoja ja hyvää arvailukykyä. Evolla on pari semmoista paikkaa - siis jos sattuu säkä eikä muita satu olemaan samalla laavulla tms paikalla.

[Kyllästynyt]

No eiköhän se nyt ole niin, että Eskon sanomiset ja minun fiiliseni Mount Everestistä matkailukohteena eivät oikein liity relevantisti toisiinsa...

Ei niillä minunkaan mielestäni ole tekemistä toistensa kanssa ole, mutta sinähän tuon vertailun teit, en minä.

[Maaria]

Yksi unelmani on kiivetä vuorelle. Muutama vuosi sitten kiipesimme Saanalle miesystäväni kanssa. Eihän se mikään Mount Everest ole, mutta se tuntui ihanalle.

[Kahvi]

No eiköhän se nyt ole niin, että Eskon sanomiset ja minun fiiliseni Mount Everestistä matkailukohteena eivät oikein liity relevantisti toisiinsa...

Ei niillä minunkaan mielestäni ole tekemistä toistensa kanssa ole, mutta sinähän tuon vertailun teit, en minä.

Paskapuhetta tai tunneilmaisu siitä, että et pidä matkailu-preferensseistäni tms.

[Kahvi]

Yksi unelmani on kiivetä vuorelle. Muutama vuosi sitten kiipesimme Saanalle miesystäväni kanssa. Eihän se mikään Mount Everest ole, mutta se tuntui ihanalle.

Joku vuori olisi tosiaan kiva kiivetä. Halti on mulla ollut vuorta lähinnä ollut kiipeäminen. Saana oli kyllä kanssa hieno elämys sen omalaatuisen muodon takia.

[Kyllästynyt]

No eiköhän se nyt ole niin, että Eskon sanomiset ja minun fiiliseni Mount Everestistä matkailukohteena eivät oikein liity relevantisti toisiinsa...

Ei niillä minunkaan mielestäni ole tekemistä toistensa kanssa ole, mutta sinähän tuon vertailun teit, en minä.

Paskapuhetta...

Todistettavasti se olit sinä joka Esko Valtaojan tässä keskustelussa esille otti ja vertasi toisiinsa käymättömyyttäsi Mount Everestillä ja Esko Valtaojan avaruusmatkakokemuksen puuttumista.

... tai tunneilmaisu siitä, että et pidä matkailu-preferensseistäni tms.

Sinun matkailupreferenssisi ovat minulle täysin yhdentekeviä. Se mikä kiinnitti huomioni, oli sinun pöyhkeä ilmoituksesi "passésta" ja "so last seasonista" - vaikka et selvästikään ole vuorikiipeilyyn perehtynyt etkä sen haasteita tiedä tai tunne.

[Kahvi]

Kyllästynyt siis päätteli varman oloisesti vuorikiipeily-tietämykseni ym siitä, etten ole koskaan käynyt Mt Everestillä.

[Kyllästynyt]

Kyllästynyt siis päätteli varman oloisesti vuorikiipeily-tietämykseni ym siitä, etten ole koskaan käynyt Mt Everestillä.

En, vaan siitä, että puhuit niin itsevarman oloisesti (oppaiden reppuselässä) Mount Everestille kiipeämisen helppoudesta.

[Kahvi]

Aa, Kyllästynyt kait pahoitti mielensä liioittelustani ja siksi nyt tuntuu haastavan minua debattiin. Emmä tänään jaksa, katotaan huomenna uudestaan.

[Kyllästynyt]

Aa, Kyllästynyt kait pahoitti mielensä liioittelustani ja siksi nyt tuntuu haastavan minua debattiin. Emmä tänään jaksa, katotaan huomenna uudestaan.

En pyri haastamaan sinua mihinkään, kunhan ihmettelin pöyhkeää vastaustasi.

[Kahvi]

Melko persoonallista pöyhkeyden ihmettelyä minusta moinen erikoinen tapa päätellä tietojeni taso sen perusteella, etten ole käynyt paikan päällä.

[tuuuve]

Tässä yksi typerys lähdössä valloittamaan vuorta.

"

Studio55.fi -lähetyksessä vieraillut seitsemän lapsen äiti Johanna Gustafsson aikoo tänä keväänä kiivetä maailman korkeimman vuoren huipulle.

Aktiiviurheilija, konsultti ja seitsemän lapsen äiti Johanna Gustafsson kertoo haaveilleensa Mount Everestille kiipeämisestä jo 8-vuotiaasta asti.

Aika ajoin haave vuorelle kiipeämisestä on jäänyt taka-alalle, mutta puolitoista vuotta sitten Gustafsson innostui ajatuksesta kunnolla Studio55.fi -ohjelman myötä.

– Puolitoista vuotta sitten täällä teidän Studio55-ohjelmassa oli Kari Poppis Suomela, naparetkeilijä. Katsoin ohjelman loppuun ja heti sen jälkeen ryntäsin lähettämään sähköpostia Poppikselle, että hei, lähde minun kanssani uudestaan yrittämään, lähde kanssani Everestille, Gustafsson selittää.

Gustafsson kertoo olevansa vuorikiipeilijänä melko kokematon. Aikaisemmin hän on kiivennyt muun muassa Kilimanjaro-vuoren huipulle.

– Se onnistui hurjan hyvin. Olin ensimmäisenä kaikista 200 ihmisestä, jotka sinne lähtivät, olin kuudelta aamulla huipulla, aurinko nousi ja jäätiköt värjääntyivät vaaleanpunaisiksi, Gustafsson kertoo.

Gustafssonin mukaan hänen perheensä on innoissaan äidin tavoitteesta.

– Luulen, että ne (lapset) on ihan ylpeitä, että olen sinne lähdössä. Voi ne vähän olla huolissaan, mutta Mount Everstillä on ehkä pahempi maine, mitä se loppujen lopuksi on. Riski kuolla on samaa suuruusluokkaa kuin mitä amerikkalaisessa sairaalassa hoitovirheeseen parin, kolmen päivän aikana, Gustafsson sanoo.

Gustafsson lähtee matkaan 30. päivä maaliskuuta ja reissu kestää kokonaisuudessa kaksi kuukautta.

– Ensimmäisen kolmen viikon ajaksi, mulla lähtee vanhin tyttö mukaan. Meidän Jessica, joka yleensä joutuu tätä sirkusta hoitamaan, kuutta nuorempaa, kun me ollaan lomamatkoilla, niin nyt hän pääsee kanssani kahdestaan, Gustasson selittää.

Gustafssonin mukaan perhe pärjää hyvin niinä aikoina, kun hän on reissuissa.

– Nuorin lapsi on nyt 9-vuotias ja toiseksi nuorin 10-vuotias, niin he ovat aika omatoimisia. Ja sitten meidän viisi vanhinta, he ovat 16–21-vuotiaita, niin nyt on jo sellainen tilanne elämässä, että he hoitavat tosi hyvin itseään ja toisiaan. Ja onhan Tommi minun mieheni kotona. Hänellä on ehkä rankempaa kuin minulla Gustafsson sanoo."

Tämmöistä se on kun oppaat tekevät sen vaarallisen työn vaikka kuoleehan siellä muitakin kuin oppaita.

Vähän kun olen katsellut Suomessa Saanan valloitusta. Lapsetkin sitä tekevät pelkät t-paita päällä ja eikä mukaan oteta mitään evästä tai edes vettä. Ylhäällä voi olla kesälläkin pakkasasteita ja sumu voi laskeutua yhtäkkiä ja sitten ei voi liikkua mihinkään.
Noita sitten hälytetään pelastamaan.

[Kahvi]

Joo jos aikaisempi vuorikiipeilykokemus on luokkaa reipas kävelyretki Kilimanjaron huipulle, niin kyllä Himalajan vuoristossa pärjääminen on käytännössä vain oppaiden varassa.

Kilimanjaron vois kyllä ittekin huiputtaa, onhan se kuitenkin melko erikoinen tapaus että Afrikassa on lumipeitteinen vuori.

[Kahvi]

Ehkä erikoisin tunturiin eksyneiden pelastamis-case oli joskus vuosia vuosia sitten Saariselällä, kun patikkaryhmä totesi olevansa eksyksissä (ei siis tiennyt sijaintiaan kartalla); pistivät leirin pystyyn ja jäivät odottamaan että heidät pelastetaan. No sinänsä tavallaan ihan oikein toimittu, mutta oli kesä, kelit ihan ok ja kukaan ryhmästä ei ollut loukkaantunut tms. Heidän olisi ehkä ollut fiksumpaa ottaa suunta johonkin varmaan suuntaan ja tallustaa niin kauan, että löytyy jokin varma maamerkki tai toisia vaeltajia.

Pikaisella Saariselän kartan vilkaisulla voi todeta, että otti siellä missä tahansa suunnan länteen/pohjoiseen/itään, niin muutaman päivän taaperruksen jälkeen törmää joko nelostiehen, Rajajoosepin tiehen/Suomujokeen tai Venäjän rajaan - kaikki maamerkkejä, joita ei voi olla huomaamatta. Vain etelään kulkemalla voi olla mahdollista tassutella pidempään ennen kunnollisia maamerkkejä, siis sellaisia joita ei kertakaikkiaan voi olla huomaamatta vaikka olisi hernerokkasumu ja sataisi ämmiä äkeet selässä vaakatasossa.

No loppu hyvin ja kaikki hyvin tuon patikkaryhmän osalta. Heillä riitti hyvin ruokaa ym odotella monta päivää pelastajia paikalle. Sitä en muista, että hälyttivätkö kännykällä tms apuja, vai joutuivatko odottamaan ensin, että joku huolestuisi heidän poissaolostaan.