"Työuupumus voi tappaa"

[Psykopatologia]

Mainosotsikko: "Työuupumus voi tappaa"

http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/ ... i-07042010

(Varsinainen:)
VÄSYMYKSEN VAARAT (Ville Miettinen, 12:44)

Työuupumus voi ennakoida kuolemaa
Voimakas väsymys työuupumuksen oireena saattaa ennakoida kuolemaa, kertoo Työterveyslaitoksen tuore tutkimus.

Työterveyslaitoksen Yhä töissä -pitkittäistutkimuksen tulosten mukaan alle 45-vuotiaiden metsäteollisuuden työntekijöiden työuupumus ennusti kuolemaa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Työuupumus ei ollut riski yli 45-vuotiailla työntekijöillä. Tutkimus on ensimmäinen laatuaan maailmassa. (- -)
_______________

2,8-kertainen riski. Jotenkin "kevyeltä" tulokselta vaikuttaa.

[Trisse]

Olen netissä 50 vuoden päästäkin, oletko sinä?

Toivottavasti en.
Toivon myös, että nykyinen tukikäytäntö muuttuu ja "lokoisaa elämää" viettävät tukilusmutkin joutuvat itse kantamaan vastuun elatuksestaan.

Niin minäkin toivon että minulle annetaan kunnon työpaikka.

[ve?e]

Olen riskiryhmässä, ilman muuta.

[Psykopatologia]

On suhteellisen yleisesti tiedossa, että Hermiitti on aiemmissa kirjoituksissaan (-2008) tuonut esiin materiaalia, josta voi tulla esiin työn vieroksumista. Tässä ketjussa hän jatkoi iltapäivällä otsikon teemaa provosoivassa yms. mielessä - 2. viesti - jonka poistin. Tämän jälkeen hänen viestintäntä on ollut asiallista.

Tämän pohjalta tulisi jatkossa käsitellä Hermiitin viestejä siltä pohjalta, mitä hän on tässä ketjussa sanonut (tai tulee sanomaan), ei aiempien sanomisten tai oletetun aiemman tai nykyisen persoonallisuuden pohjalta.

[Trisse]

Minäkin kuolen kohta työuupumukseen suojatyössäni. Olen ihan naatti.

[Psykopatologia]

Paremmin: Materiaalia, joka voidaan helposti tulkita työn vieroksumiseksi.

Sama tulee esiin myös Niemisen kirjassa.

[Trisse]

Pertti Luukkonen, psykologi ja psykoterapeutti, älä valehtele. Moni lukija kykenee ymmärtämään sen, että mainitsemasi 'työn vieroksuminen' liittyy siihen, että vakava psyykkinen sairaus aiheuttaa vakavaa työkyvyttömyyttä, jonka seurauksena potilas itse vähättelee ja mitätöi työntekoa. Ymmärretään oikein hyvin, ettei kysymys ole minkäänlaisesta 'työn vieroksumisesta'.

Minäkään en ymmärrä miten tälläinen itsestäänselvyys ei mene jakeluun Kyltsille ja PP:lle.

[Psykopatologia]

Näinkin. - Sallin vielä Hermiitille loppukaneetin tästä teemasta, jos hän haluaa.
______________

Näköjään tulikin jo.

Tukiasema.netissä oli työuupumukseen (burn out) ja sairauspoissa-oloihin sekä ao. korvauksiin liittyvä ketju, jossa Kyllästynyt ja Mirri olivat ainakin jossain määrin "vastakkain".

Tässä kuitenkin on teemana työuupumuksen "tappavuus" yms. Kyseessä on statistinen tutkimus, joka käsittää kuolemat suhteellisen pitkällä aikavälillä.

[Psykopatologia]

Kyllästyneen (22.02; lisäys) viestiin:

Viittaa edelliseen viestiini (ja aempaan Tukiaseman ketjuun).

Sairauden tai häiriön suhde peruspersoonallisuuteen ja edelleen näiden suhde käyttäytymiseen on mutkikas, eikä siitä voi paljon esittää yleisiä prinsiippejä, ainakaan kovin pitävävällä tavalla. Yksilöllisissa tapauksissa päätelmiä on helpompi tehdä. - Keskustelu jatkukoon, mutta olkaa varovaisia.

Aiempi Tukiaseman ketjuhan lähti liikkeelle siitä, että Kaukinen moitti kollegojaan epäpätevyydestä. Vrt. Kelan käytäntö ym.

[Psykopatologia]

Työkyvyttömyyden ja haluttomuuden yms. rajoja on nykyisin hankala määrittää, kun yhteiskunta maksaa (usein) töistä poissa olon, vaikka työsuhteeseen liittyy työvelvoite.

Nykyisin työkyttömyys on lääketieteellinen ja sosiaalipoliittinen termi. Työkyvytön ei aina ole työhön kyvytön, mikä riipuu myös ko. työstä. Laissa ja säädöksissä on useimmiten dikotominen luonne, vaikka yksilö käytässässä voi olla e r i asteisesti työkyvytön. Lisäksi eri firmojen ja eri viranomaisten käytäntö voi vaihdella. Edelleen: mikä on nyt tätä, ei ole välttämättä samaa 1980- tai 2020-luvulla.

[Psykopatologia]

Eihän tuosta ole nyt kysymys! - Fokus on työkyvyttömyydestä yms. y l e i s e s t i ja siihen liittyvästä. Mitä sinä osaat sanoa nti X:n työkyttömyydestä tai arvioida sitä tai työkyvyttömyydestä kokonaisuutena suhteessa yhteiskuntaan?

[Psykopatologia]

Tällaisissa keskusteluissa jo käytetty suhteellisen määrittämätön terminologia (työkyvytön ym.) tuottaa hankaluuksia. Vaikeaahan ns. työkyvyttömyyden määritys on - varsinkin in statu nascendi - mutta jos kyse on kroonisesta potilaasta, joka on tunnettu jo kauan, tilanne on helpompi.

Keskusteluissa ei tulisi kajota kirjoittajien persoonallisuuteen. Tulisi keskittyä heidän sanomisiinsa.

[Psykopatologia]

Niin, siis aiemmin olit viitannut siihen, että henkilö o m a s s a työkyvyttömyydessään paras asiantuntija.

[Varjolilja]

Minäkin olen lääkärin mielestä työkyvytön ja ollut jo useita kuukausia ja samoin edelleen. En tiedä, onko tämä alunperin työuupumusta vai muuta, kaksisuuntaista ja sen masennusjaksoa, kuten lääkäri on arvioinut. Olen selviytynyt vain rutiineista, jotka olivat toistuneet jo vuosia, mutta kaikki muu on ollut vaikeaa, kun olo on ollut niin hajanainen. En suinkaan mielellän suostunut s-lomalle, vaan minua hivutettiin sille jo pitkään, ja lopulta "uskalsin". Muutos parempaan on ollut hyvin hidas, mutta vähitellen huomaan edistystä pienissä asioissa, kuten siinä, että jaksan tyhjentää kauppakassit, kun tulen kaupasta. Vuosiin en jaksanut, vaan kaikki jäi keittiön kynnykselle, josta lapset pelastivat ruoat mätänemästä, ehkä myös kiinnostuneina, olinko tuonut jotain hyvää, kuten hedelmiä tai ehkä leipäpussin, erilaisen kun itse tekemäni on.

En ole kaivannut työhöni ja aika on kulunut ihmeen hyvin. Olen nukkunut paljon enemmän kuin aiemmin ja vähitellen väsymys ehkä alkaa helpottaa. Olen ollut lasten kanssa ja pystynyt huolehtimaan heistä paremmin kuin aiemmin. Olen ostanut joitain uusia vaatteita heille, kun entiset ovat olleet risoja, myös koulussa käytetyt vaatteet osittain, farkkujen puntit ym., kun en ole huomannut tai jaksanut välittää niistäkään. Joskus ajattelinkin, että kohta varmaan joku puuttuu asioihin, ehkä lastensuojelu, ja heille tarjotaan muuta hoitajaa, kun minusta ei ole siihen tai ole ollut. Mutta nyt se asia on tullut paremmaksi.

Kun on oikein uupunut, ei todella jaksa mitään, ei edes hakea pakastimesta ruokaa, kun ei muista, että omistaa monta pakastinta ja ne ovat kantta myöten täynnä ruokaa. Ei keksi mitään ruokaa kuin vain samaa kuin ennenkin, lihapullia pelti toisensa jälkeen, päivästä ja viikosta toiseen, aina vain samaa, kun ei jaksa ajatella mitään, ei yhtikäs mitään, kun vain laahautua työhön ja maate ja taas työhön ja maate ja joskus syödä vähän jotain, jos sattuu saamaan niellyksi.

Tuntuu niin pahalta tässäkin ketjussa tapahtuva työkyvyttömien haukkuminen tiesmiksi. Kun olen itse kokenut työkyvyttömyyden ja pitkällisen roikkumisen työssä ilman, että voisin parantua ja toipua yrityksistäni huolimatta, kun tiellä ajellessani on tehnyt palavasti mieli ajaa kohti jokaista rekkaa, kun olen tosiaan erkaantunut kauas siitä, mitä olen joskus ollut, kauas entisistä taidoistani ja kyvyistäni, en voi olla ihmettelemättä, mikä saa tälläkin palstalla kirjoittavia lyömään sairaita ihmisiä yhä uudelleen vyön alle.

[Psykopatologia]

Uudestaan:
Tulisi välttää esittämistä siinä muodossa, että jonkun arvio tai käsitys asiasta on puutteellinen, koska hän itse on puutteellinen.

Esimerkiksi muinaisessa keskustelussa (aivoinfarkti omaisten kannalta) Mirriä korjattiin toistuvasti sen pohjalta, mitä hän oli keskustelussa sanonut. Ei viitattu hänen asiantuntemattomuuteensa yms.

[Psykopatologia]

On muuten varsin ikävää keskusteluiden henkilöityminen. Harkitsen ryhmästä eroamista.

Viittaan nimimerkin Kyllästynyt kirjoitteluun.

On hyvä harkita monenlaista. - Minäkin harkitsin ketjun lukitsemista, kun lähden huvittelemaan jälleen kerran.

[Psykopatologia]

Niin, siis aiemmin olit viitannut siihen, että henkilö o m a s s a työkyvyttömyydessään paras asiantuntija.

Niin on jos on vertailupohjana henkilöhistoriassa täysi työkyky esimerkiksi on ollut 16 tuntia vuorokaudessa lähes pakkotahtista työtä. Lisäksi itsearviointi edellyttää hyvää itsetuntemusta. Neiti x:n oletin olleen koko ikänsä työkyvyttömän kirjoissa.

Termionologian epämääräisyys - minkä toin aiemmin esiin - antaa Hermiitillekin tilaisuuden pseudoiluun ja loistamiseen. Totta kai X:n työkyky vertailussa on heikentynyt. Mutta Hermiitti sivuuttaa olennaisen; Onko X nyt työkyvytön lakitekstin määrittämässä mielessä?

Sitäpaitsi ei korvausten myöntäminen voi koskaan pohjata itseääntuntevankaan henkilön o m a a n raportointiin.

[Trisse]

Skitsofreniapotilaan kohdalla voi olla juuri niin, että työkyvyttömyys näyttää työhaluttomuudelta, mutta eipä ole kirkossakaan kuulutettu, etteikö skitsofrenia (tai muu psykiatrinen sairaus/oire) voisi olla myös "ihana tekosyy".

Luulisi että laiskakin löytäisi vähän ihanamman tekosyyn. Jos hermit on aikanaan painanut 12 tuntista päivää tehtailla niin ei hän mielestäni laiska voi olla.

Mutta miksi täällä kokoajan puhutaan pelkästään skitsofreniasta muka poikkeustapauksena? Ihan sama juttu on myös vakavassa masennuksessa ja ahdistushäiriöissä. Tiedän ihmisiä jotka ovat niidenkin takia kuntoutustuella ja samoin saattaisi mielen defenssit kääntää oman saamattomuuden tai työkyvyttömyyden muka laiskuudeksi. Ympäristön näkövinkkelistä paljon kernaamminkin kuin skitsofrenian kohdalla sillä näihin sairauksiin ei liity harhoja tai muuta selkeää terveen laiskuudesta erottuvaa tekijää.

[Pertti Luukkonen]

Hermiitti: Sinulle ei muuten tiettävästi kuulu kenenkään työkyvyn arvio, vaan homman hoitaa vakuutuslääkärit.

Miten niin tiettävästi? - Olen ollut mukana sadoissa psykiatrisissa työkykyarvioissa, ja usein minun osuuteni on ollut aivan ratkaiseva. Joskus nimen omaan minulta on pyydetty lopullista arviota pitkittyneissä pattitilanteissa. Vakuutuslääkäri voi olla mukana, ja hän tekee ao. hallinnollisen päätöksen (ehkä muiden mukana). Hänen osuutensa (aiemmissa) tutkimuksissa ei vältämättä ole kummoinenkaan.

[xxccz]

... Tarkoitin sairaalla asenteella lähinnä ylitunnollisuutta ja työn merkityksen vääristymää itse työntekijälle.

Minkälainen asenne työhön on sinun mielestäsi terve?

Tervehenkinen työntekijä ymmärtää oman rajallisuutensa. Terveellä asenteella varustettu työntekijä tekee työnsä silti niin hyvin kuin osaa.

Jos organisaatio tai työyhteisö on sairas, ei henkilökohtaisilla asenteilla paljoa liputeta.