Kirjoittaja Hilppa » 03.01.2015 00:13
Minullakin olisi kiitollisuus kateissa ja hyvin ristiriitaiset tunteet vallalla, jos mieheni olisi komennettu sotaan, jos kotini olisi tuhottu pommeilla, enkä saisi vakuutuksista mitään korvauksia, autoni moukaroitu hajalle, omaisuuteni varastettu, työstäni irtisanottu, henkeäni uhattaisiin eikä olisi mitään paikkaa minne mennä ja missä saisin kodin. Vaan minun pitäisi asua joidenkin tuntemattomien kotimaisten ihmisten kanssa, joiden tunteet riekaleina, jossakin eristetyssä kasarmissa, jossa ei tosin tarvitsisi pelätä pommien putoavan niskaan.
Jos minut riuhtaistaisiin vieraaseen maahan, jossa minulla ei olisi entistä toimeentuloani, puhekieltäni, ammattiani, kotiani, sukulaisiani (jotka ehkä osin hyväkin asia, että ei), omaisuuttani ei siis mitään ei edes ehkä miestäni. Olisin siis tyhjän päällä. "Vakuumissa" kaikin puolin. Olisin tyytymätön tuossa tilassa ihan kaikesta.
Ymmärtäkää, että yritin akkumuloitua pakolaisen tilanteeseen, mikä tietenkin mahdotonta, koska olen hyvinvoiva paskiainen.