Aleksis Kiven päivä 10.10.

Aleksis Kiven päivä 10.10.

ViestiKirjoittaja Lette » 10.10.2012 14:47

SUNNUNTAI

Mä muistan sen lempeän laakson,
ainiaan muistan sen,
mis istuin ma neitoni kanssa,
hellästi syleillen;
ja kiirehti kesänen päivä,
sunnuntaipäivä tyyni.

Me varjossa valkean tuomen
istuimme ruohistos
ja allamme kimmelsi järvi
paisteessa auringon
ja loiskelit Ahtolan immet
kultasel santarannal.

Sen toisella rannalla seisoi
temppeli korkea,
siel kuulimme virsien veisun
ihanast huokaavan
ja viimein, kuin jumalten maasta,
temppelin kello pauhas.

Ja katselin kaukasta vuorta
ylhäällä pohjoses
kuin ihmeellist Onnelan maata.
Unien kangastus!
Kosk impeni sylissäin istui
temppelin kellon pauhus.

Mut vait oli impeni kaino,
katsahtain korkuuteen
ja poskellans kyynele kiilsi
helmenä kirkkaana.
Mun käteni ihanast eksyi
kiharains mustaan yöhön.

Niin vietimme lempeäs laaksos
päivämme autuaan.
Me varjossa valkean tuomen
istuimme ruohistos
ja läheni kesänen ehtoo,
sunnuntai-ehtoo tyyni.
Lette
 

Re: Aleksis Kiven päivä 10.10.

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 10.10.2012 14:55

Kiitos kauniista!
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57800
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Aleksis Kiven päivä 10.10.

ViestiKirjoittaja Lette » 10.10.2012 15:10

Lette
 

Re: Aleksis Kiven päivä 10.10.

ViestiKirjoittaja Mirri » 10.10.2012 16:44

Tässä Aleksis Kivi kertoo lapsen kuolemasta, kenties peräti lapsensa tappamista miettivästä äidistä - Sydämeni laulu:
http://www.youtube.com/watch?v=aIxzXDoOm34

Runo varmaankin kertoo tekijänsä mielenmaisemasta, mutta on mielestäni myös vaikuttavaa ajankuvausta. Nykyisin tuskin tuollaista runoa kirjoitettaisiin, vaikka monenlaista kuolemaa ihannoivaa ja kaipaavaa tekstiä syntyykin.

Lette, mukava ketju.
Minä ainakin mielelläni luen täältä toisten lempirunoja, jotka ovat päivänsankarin tekemiä. Sydämeni laulu on ollut minulla ehdoton ykkönen lapsuudesta lähtien. Tosin kesti aikansa ennen kuin kunnolla tajusin miten järkyttävästä asiasta tuossa kauniissa runossa puhutaan.

Alkuperäisiä Aleksis Kiven teoksia pääsee lukemaan (tai selailemaan ja silmäilemään, jos lukeminen tekee tiukkaa...) netissä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran digikirjastossa:
http://www.finlit.fi/kirjasto/digi/inde ... ilter=kivi
Avatar
Mirri
 
Viestit: 22309
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Aleksis Kiven päivä 10.10.

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 10.10.2012 18:19

Vaimon kanssa muinoin luettiin Seitsemää veljestä iltaisiin ääneen.
Hauskaa ja vaikuttavaa!

http://www.finlit.fi/kirjasto/digi/inde ... o&set=2997
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57800
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Aleksis Kiven päivä 10.10.

ViestiKirjoittaja Hilppa » 10.10.2012 20:32

Kaunista kyllä. Kiitos avauksesta ja runosta!

Viimeisin muistoni Kiven rikkaasta suomen kielestä on Kansallisteatterissa esitetty Nummisuutarit.
Hilppa
 

Re: Aleksis Kiven päivä 10.10.

ViestiKirjoittaja Mirri » 10.10.2012 21:44

Psykopatologia kirjoitti:Vaimon kanssa muinoin luettiin Seitsemää veljestä iltaisiin ääneen.
Hauskaa ja vaikuttavaa!

http://www.finlit.fi/kirjasto/digi/inde ... o&set=2997


Maailma muuttuu, Eskoseni...
Linkissä olevasta Seitsemän veljeksen esipuheesta kävi ilmi, että Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on aikanaan joutunut ponnekkaasti selittelemään ja puolustelemaan sitä, että se on ollut mukana 'semmoisen kelvottoman ja törkeän' teoksen julkaisemisessa kuin mitä Alexis Stenwallin 'kirjoitus' oli. Jonkin ruotsalaisen sanomalehden 'tarkastaja' (mikä mahtoikaan olla?) hyökkäsi sanomalehdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa vastaan sen häpeällisen toiminnan vuoksi vuonna 1871.

Eipä arvannut SKS sen enempää kuin 'tarkastaja', että silloin kiihkeästi paheksutusta ja puolustetusta kelvottomuudesta tulisi yksi Suomen kirjallisuuden merkittävimpiä klassikoita.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 22309
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Aleksis Kiven päivä 10.10.

ViestiKirjoittaja Lette » 11.10.2012 13:35

Muistan kouluajalta kirjallisuuden opettajani kertoneen August Oksasen tyrmänneen
Seitsemen veljestä. Syyksi sanottiin kirjan antavan väärän kuvan suomalaisesta
talonpojasta. Oli totuttu runebergiläiseen, idealistiseen kansankuvaan. Takana on
ollut myös kateutta; uutta, luovaa näkemystä todellisuuden kauneudesta, kohtaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/August_Ahlqvist

Tällaista uuden ajattelun tyrmäämistä tapahtuu yhä monella alueella.
Tieteessäkin on kova taistelu siitä, kuka saa sanoa totuuden.
Aivan kuin totuus voitaisiin omistaa.
Lette
 


Paluu Yleistä ja ajankohtaista



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa