Ylioppilaslakki

[Psykopatologia]

Laitoin ylioppilaslakin päähäni ilahduttaakseni vanhaa äiteliäni.

[Mirri]

Tämä onkin vapussa ihanaa ja viehättävää; sitä on perinteisesti juhlinut niin 'älymystö' lakkeineen kuin tavalliset työläisetkin ja pääsääntöisesti sulassa sovussa - ovat vuosikymmenet jakaneet yhteisen ja molemmille kuuluvan juhlapäivän. Nykyisin, kun monenlaiset raja-aidat ovat kaatuneet, mikään ei estä viettämästä vappua molemmilla tavoilla; vaikkapa punaista vappua valkoinen lakki päässä. Ei tarvitse edes olla minkään aatteen kannattaja voidakseen tehdä niin; historia ja perinteet oikeuttavat osallistumaan ja viettämään.

Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän vappu historiallisine ulottuvuuksineen kiehtoo minua; se on monipuolinen perinnejuhla, jossa erilaiset ja historian temmellyksissä vastakkaisina esiintyneet arvot kohtaavat toisensa niinkin hienosti, että juhlapäivä on yhteinen. Onneksi on vielä ihmisiä, jotka pitävät tärkeän juhlapäivän historiallisia perinteitä yllä - aivan sama kaivavatko yo-lakin päähänsä, vai marssivatko punalippujen alla...

[Hilppa]

Huomasin bussinkuljettajan lakin aamupäivällä. Yksittäisiä lakkeja siellä täällä. Mieskuoron lauluesityksessä yleisöllä sen sijaan lähes kaikilla lakki päässä. Itse toimin lipun kantaja airuena tai avustajana vai miksi voisi kutsua, siis Suomen lipun. Ja ylioppilaslakki päässä, kuten Suomen lipun airuelle sopiikin.

[Psykopatologia]

Klo 22.08
1970-luvulla monet jättivät ylioppilaslakin kotiin, kun piti olla niin radikaali.
Vanhoissa suomalaisissa filmeissä ylioppilaat saattoivat maalla käydä
"maistereina" lakki päässä läpi suven.

Opiskeluaikanani lakit pantiin kaaliin vasta aattona klo 24. Radiosta
tuli ohjelma, jonka mukaan ylioppilaskunta olisi antanut ohjeen klo
18:sta jo vuonna 1952. Kuitenkin minun mielessäni klo 18:n määräaika
assosioituu Mantan lakitukseen klo 18.