HS - Kulttuuri - 13.3.2005 - 7973 merkkiä - 1. painos
http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Mest ... edSearch=&Mestaripianisti haluaa hallita yksinVESA SIRÉN
Sibelius-Akatemian luokan 212 oven takana soi.
Pietarilainen pianisti Grigori Sokolov, 54, harjoittelee erästä Frédéric Chopinin impromptun kohtaa yhä uudelleen. Sokolov on aikataulu- ja kontrollifriikki, joten astun sisään minuutilleen kello 12.45.
Kun ovi avautuu, hän tervehtii ystävällisesti, mutta jatkaa soittoaan tunkkaisessa luokkahuoneessa. Edes valokuvaajan työ ei häntä häiritse.
"Paljonko kello on", Sokolov kysyy siirryttyään Chopinin Poloneesifantasiaan.
"Hyvä, minulla on siis vielä aikaa ennen kuin haastattelu hotellissa alkaa kello 13.15."
Koko matkan hotellille aikatauluistaan tarkka mies kyselee matkaohjelmastaan Fazerin konserttitoimiston edustajalta.
"Koska Oulun lento lähtee? Entä paluulento?"
Sokolovin kiertue on vienyt hänet tällä kertaa Oulun ja Helsingin lisäksi Lahteen, ja ensi tiistaina on edessä Ylivieska. Kalenterissa on toki myös esiintymisiä New Yorkin Carnegie Hallissa, Amsterdamin Concertgebouw-salissa ja vastaavissa.
Mikä saa Sokolovin koluamaan Suomea yhä uudelleen?
"Soitan Suomessa joka vuosi, mutta soitan joka kaupungissa joka vuosi, myös Ranskassa, Saksassa ja niin edelleen", Sokolov sanoo.
Silti Suomella on erikoisasema. Hän soittaa vuodessa noin 80 konserttia, joista hyvinkin joka kymmenes on Suomessa.
Lahdessa hän soitti äskettäin Mozartin pianokonserton nro 23 solistina, mutta tämä alkaa olla poikkeus. Hän soittaa mieluummin resitaaleja kuin orkesterikonserttien solistina.
"Konserttoesiintymiset ovat vähenemässä, koska harjoitusaikaa orkesterin kanssa ei ole koskaan tarpeeksi ja koska pitkän ohjelman soittaminen on mielekkäämpää kuin yhden konserton", hän sanoo.
Sokolov puhuu kovia sanoja kapellimestareista, jotka eivät rakasta musiikkia eivätkä osaa seurata solistia. Tai jotka eivät harjoita konserttoa yhtä paljon kuin sinfoniaa.
"Minulla on suljettu lista kapellimestareista, sillä en halua ottaa riskiä enää yhteenkään huonoon tutustumisesta."
Kapellimestarin ja orkesterin tehtävä on konsertossa Sokolovin mielestä säestää.
"Pianisti on johtaja, ja kapellimestarin ja orkesterin tehtävä on seurata häntä. Siksi kyseessä ovat 'sävellykset pianolle orkesterisäestysten kera'."
Sokolov ei siis arvosta yhteistyön ja kommunikaation rikastavaa vaikutusta muiden muusikkojen kanssa?
"Esimerkiksi orkesteri on yksi organismi, jossa ani harvoin syntyy yhteys yksittäisen soittajan kanssa."
Kamarimusiikissa tämä voisi olla mahdollista, mutta Sokolov ei tee kamarimusiikkia.
"Paras on olla oma kapellimestarinsa ja oma muusikkonsa eli tehdä kaikki itse. Uuden orkesterin kanssa kaikki alkaa aina alusta, kun taas soolokonserteissani voin jatkaa siitä, mihin edellisellä kerralla jäin."
Sokolov tuli julkisuuteen voittaessaan Tšaikovski-pianokilpailun Moskovassa 1966 vain 16-vuotiaana.
"Soittaminen on ollut minulle aina luonnollista. En ole kokenut dramaattisia muutoksia pianistina", hän arvioi.
Viime vuosina Sokolov on soittanut Suomessa Bachin ja Beethovenin lisäksi paljon intiimiä ja romanttista musiikkia.
"Yhdessä Chopinin masurkassa on sisällä koko maailma alusta loppuun aivan kuin Beethovenin opuksessa 111. Joka säveltäjä on kuitenkin oma planeettansa. Kun nyt sunnuntaina soitan Franz Schubertia ja Frédéric Chopinia, he ovat aivan eri maailmasta."
Jotain yhteistäkin Sokolov säveltäjäneroissa näkee.
"He ovat nuorina vanhoja ja vanhoina nuoria. Siksi mitkään biografiset seikat eivät selitä heidän musiikkiaan. Taiteella ei ole aikaa eikä maantiedettä."
Pianistit voi jakaa niihin, jotka tuntuvat toteuttavan ennakkosuunnitelmaansa ja niihin, jotka antavat vaikutelman musiikin syntymisestä tässä ja nyt. Sokolov haluaa yhdistää nämä puolet.
"Valmistelen teoksia todella huolellisesti, mutta se on vain perusta, jolle rakentaa. Ensimmäinen konsertti on vasta alku tulkinnan muutoksille."
Sokolov on koettu autistisena lavahahmona, joka sulkeutuu omaan maailmaansa. Onko hän peräti shamaani loveen lankeamassa?
"Meillä Siperiassa shamanismi on arkipäivää, he ovat kuin pastori ja lääkäri. Minulle soittaminen on luonnollinen osa elämää, ei työtä. Mutta konserttitilanteen jännitteissä voi olla jotain shamanistista."
Sokolov hieman vaivautuu. Hän huomauttaa, että suurilla sanoilla puhuminen tuottaa historian opetuksen mukaan yleensä pahoja asioita.
"Tärkeät asiat eivät kuvaudu suurin sanoin. Ei taiteilijaa tarvitse nähdä shamaanina tai sankarina, vaan ihmisenä, joka ei tee sitä mitä hänen ei ole pakko tehdä."
Eli siis tekee vain mitä hänen on pakko tehdä? Onko Sokolovin pakko esiintyä?
"Voin paremmin niinä aikoina, kun konsertoin."
Entä suhde yleisöön?
"Lavalla olevan taiteilijan on oltava aktiivinen, yleisön taas passiivinen. Taiteilijan tulee johdattaa yleisöä, niin asiantuntijoita kuin ensikertalaisia."
___________________________________________________________________________________________________________________
Sokolovin mukaan soitto ei synny vuorovaikutuksessa yleisön kanssa.
"Se syntyy niin, että soittaa toiselle itselleen yleisössä."
Menikö vaikeaksi? Sokolovin mukaan taiteilijan on "projisoitava itsensä yleisöön" ja kuunneltava itseään sieltä, kymmenienkin metrien päästä.
"On myös soitettava sekä musiikin sisällä että sen yläpuolella. Jos soittaa vain musiikin sisällä, niin itkee, mutta yleisö ei itke. Kun soittaa sekä musiikin sisällä että yläpuolella, kontrolli säilyy ja vain yleisö itkee."
____________________________________________________________________________________________________________________
Tulkinnan vapaudet ovat Sokoloville "vapauksia sisäisin rajoin". Ulkoisia rajoja taide ei hänen mielestään tunne.
"On oltava täysin selkeä myös tehdessään jotain epäselvää, kuten Claude Monet tiesi aivan kirkkaasti, miten maalata sumu Rouenin katedraalia kuvaavaan maalaukseen."
"Säveltäjän merkinnät täytyy lukea, ne ovat kaikki mitä hänestä on olemassa. Esitysmerkinnät ovat ensimmäinen askel, mutta eivät viimeinen."
Sokolov puhuu rakastamastaan Chopinista, joka teki usein muutamia erilaisia versioita sävellyksestään. Tänään Sokolov soittaa vuoden 1834 Fantasia-impromptun harvinaisempana, 1835 uudelleen käsikirjoitettuna ja hieman uudistettuna versiona.
"Jo käsikirjoituksen lukeminen on tulkinta siitä, ja sen soittaminen uusi tulkinta, ja soittamisen vastaanoton aiheuttama impressio taas uusi. Näin objektiivista todellisuutta ei taiteessa ole."
Onko nykyaikana pianisteja, joiden subjektiiviset tulkinnat sitten koskettavat Sokolovia?
"Ei ole nykyaikaa, koska taiteessa ei ole aikaa. Minun suosikkipianistini ovat Emil Gilels, Vladimir Sofronitski, Glenn Gould, Arthur Schnabel, Solomon, Dinu Lipatti, Vladimir Horowitz ja Anton, ei Arthur Rubinstein.
Sama lista kuin haastattelussani vuonna 1997! Jopa Anton Rubinstein on edelleen maineensa perusteella mukana, vaikka häntä ei koskaan levytetty ja mies kuoli 1894.
Miksi yksikään elävä pianisti ei nouse Sokolovin listalle?
"Voi, minulle he ovat eläviä! Hehän elävät ajattomassa taiteessa."
Grigori Sokolov soittaa Sibelius-Akatemian konserttisalissa (Pohjoinen Rautatiekatu 9) tänään sunnuntaina klo 19. -Schubert, Chopin. Konsertti on loppuunmyyty.
Artikkelilinkki: Kolme näkökulmaa Sokoloviin
http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Kolm ... SI1KU01q9t
