
Radu Lupun tulkinnat kuulostavat lähes improvisoiduilta.
KIMMO RÄISÄNEN
Suomalainen kamariorkesteri Musiikkitalossa 29.10. KapellimestariJukka-Pekka Saraste, Radu Lupu, piano. - Beethoven.
Radu Lupun ainutlaatuinen pianotaideJulkaistu: 31.10.2011 lehdessä osastolla Kulttuuri A A
JUKKA ISOPURO
Konsertti.
Ludwig van Beethovenin
kolmannen pianokonserton orkesterijohdannon päättyessä piano-osuuden
alkamiseen ei ollut sekuntiakaan, ja
Radu Lupu istui kuin torkkuen takanojassa kädet sylissä.
Asentoa tuskin muuttaen, vähimmän ponnistuksen kautta, Lupu jyräytti c-molli-asteikot ajallaan.
Lukemattomia kertoja konserton soittanut Lupu tuntui viime hetkellä, lähes improvisoiden, valitsevan tulkinnan
monista mahdollisista. Strategia saattoi muuttua jopa kesken fraasin. Lupu jakoi tulkintamahdollisuudet rooleiksi
ja kävi niillä suurta vuoropuhelua sekä itsensä että orkesterin kanssa.
Hitaassa osassa tuskin havaittavasti koskettimistoa sormeilemalla Lupu vaipui niin syvään yksityisyyteen,
että nolotti olla salakuuntelijana. Finaalirondossa yhdistyivät huolettomuutta lähenevä rentous ja sisäsyntyinen osuvuus.
Noin sadan vuoden ajalle - Mozartista Brahmsiin - keskittyvän Lupun pianotaide on ainutlaatuista. Tulkinnat syntyvät hetkessä,
syvästi harkittuina, pitkästi koettuina ja suurella riskillä.
Jukka-Pekka Sarasteen johtaman, huippuvireisen
Suomalaisen
kamariorkesterin
Eroica-sinfoniasta Lupu sai arvoisensa, vaikkakin erilaisen jatkon. Aikansa vallankumouksellisen sinfonian
dynaaminen porrastus ja pitkän kaaren jännittäminen tekivät vaikutuksen erityisesti surumarssiosassa. Ei tarvita suurta
orkesteria, kun sointi on ytimekäs ja soitinryhmät kamarimusiikillisen yksilöllisiä.
Lisää aiheesta:
Piano soi pääkaupunkiseudulla 31.10.2011
KONSERTTIPiano seikkailee fantasiamaassa 31.10.2011
Ujosti hymyilevä superlahjakkuus 31.10.2011