Päätin kaivaa esille tämän topicin, kun sattuu olemaan suomeksi käännetty artikkeli käsillä ja jonka tekijä on antanut sen vapaasti käytettäväksi.
Olkaapa hyvät
Keskisen Apenniinien vuoriston Gran Sasso - vuoren uumenissa 1.400 metrin syvyydessä sijaitsee Italian hiukkasfysiikan kruununjalokivi Laboratori Nazionali del Gran Sasso (LNGS).
Laboratorion tutkimusaloja ovat mm. neutriinot. Neutriino on erittäin pienikokoinen ja vähämassainen hiukkanen, joita on todettu oleva kolmea eri tyyppiä. Tarkoitus oli selvittää eroavatko neutriinojen eri tyypit nopeuksiltaan toisistaan.
Koetta varten rakennettiin uusi ilmaisin Oscillation Project with Emulsion tRackin Apparatus ja muokkaamalla hieman kirjoitusasua, saatiin laitteelle italialaisille sopiva lyhenne OPERA.
CERN sijaitsee 730 km:n päässä LNGS:stä ja CERN pantiin tuottamaan neutriinoja tehdasmaisesti kohti LNGS:ä ja nopeudet mitattiin. Tulos sai tutkijat kaivelemaan päittensä lisäksi laitteistojaan virheiden löytämiseksi. Etäisyys CERN:in varmistettiin 20 cm:n tarkkuuteen, ajanotto 10 nanosekunnin tarkkuuteen, mutta tulos ei siitä paljoa horjunut: neutriinot liikkuivat 20 miljoonasosaa nopeammin kuin valo.
http://www.lngs.infn.it/lngs_infn/index ... _2011.htmlMuiden mittauksia.
Myös Chicagon lähistöllä sijaitsevan Fermilab’in MINOS on aiemmin saanut tuloksia, jotka viittaisivat samaan mahdollisuuteen, mutta vanhempien vehkeittensä epätarkkuusraja oli sen verran lähellä, että jenkit jättivät asiasta suuremmin huutelematta.
Päin vastaista osoitti Suuren Magellaanisen pilven (Linnunrata-galaksimme seuralaisgalaksi) reunalla noin 100.000 vuotta sitten tapahtunut supernova, jonka valo- ja neutriinoparvet saapuivat Maahan täysin Einsteinin mukaisesti vuonna 1987: valokvantit ensin ja neutriinot sitten.
Sekä japanilaiset (T2K) että jenkit (two-megawatt high-intensity proton accelerator) ovat nyt kiireellä rakentamassa omia mittausjärjestelmiään tuloksen arvioimiseksi.
Sortuiko Einstein viimeinkin? Eipäs hätäillä, tässä voi olla jotain vielä mielenkiintoisempaa näkyvissä.
Einstein mukaan ja kokeiden varmistamana massan nopeuden lisääntyminen 90 %:in valonnopeudesta kaksinkertaistaa massan. Valon nopeuden saavuttaminen merkitsisi äärettömän suurta massaa ja on siis mahdotonta. Mutta jos hiukkasen nopeus on alun perinkin c-rajan tuolla puolen, saa Einstein olla rauhassa monin kerroin varmistuttuine tuloksineen.
Fyysikoilla on varastossa tällaiselle hiukkaselle jo nimikin: takioni. Hiukkasen toi mukaan saksalaisfyysikko Arnold Sommerfeld vuonna 1904. Kun Maxwellin yhtälöt liitetään atomitasoon, se johtaa takioneihin (tai ainakin johonkin sellaisiin).
Takionin ominaisuudet ovat varsin vaikeita hahmottaa: jos sen energia ja liikemäärä ovat reaalisia, sen lepomassa on imaginaarinen.
Paras ehdokkaamme Kaiken Teoriaksi, säie-teoria, tarvitsee kuitenkin takionin. Säie-teorian mukaan kaikki hiukkaset ovat saman säikeen yksiulotteisia värähdyksiä. Matemaattinen rakennelma edellyttää kuitenkin kuusi-seitsemän ulottuvuutta lisää ja merkitsee siis 10-11 ulottuvutta toimiakseen.
Meidän 3- (tai jos aika on mukana) 4-ulotteinen todellisuutemme on tällöin yhdessä (mem)braanissa ja muut kolme braania muodostavat bulkin. Valon katsotaan tällöin olevan sidoksissa omaan braaniimme, mutta neutriinosta emme tiedä. Joku asia saattaa saada neutriinon muuttamaan muotoaan. Tämä hiukkasen muuttuminen toiseksi esimerkiksi törmäystilanteessa on tavallista ja syy esimerkiksi LHC:n rakentamiseen, jolloin asiaa voi tutkia.
Jospa neutriino muuttui välillä takioniksi ja sitten takaisin ja ikään kuin hyppäsi toisten ulottuvuuksien kautta?
Tämä olisi ensimmäinen kokeellinen tulos Kaiken Teorian puitteissa.