Kirjoittaja Varjolilja » 29.04.2011 20:11
Minäkin hankkiuduin töllön ääreen. Sain oikein kahvit, kun vihkipari oli ensin päässyt perille Buckinghamin palatsiin, parvekesuudelmaa odotellessa. Meno kirkossa oli toista kuin Ruotsissa viime kesäkuussa. Ei ollut puhettakaan mistään uudenaikaisesta. Minua kristittynä jotenkin hiveli se vanhanaikainen yksinkertaisuus. Parille rukoiltiin lapsia. Niitähän ei homopareille pitäisi syntyä, jos kaksi homoa koettaa keskenään niitä tuottaa, ilman muita apuja. Ei minulla silti ole mitään homoja vastaan, olkoot vain minun puolestani kuten parhaaksi näkevät, kunhan hekin antavat minun olla tällainen kuin olen.
Otin sukankutimen mukaan, kun muutenkin olen tällä kuntoutustuki-sairauslomallani neulonut, sillä tavalla koettanut saada keskittymiskykyäni ja muistiani takaisin. Yksi läsnäolleista mummoista kielsi minua kutomasta. Ensin hän vain sanoi, etten näe televisiota kunnolla, jos neulon. Sitten hän sanoi, että silmäni menevät kieroon, jos katselen kahta samanaikaisesti. Siihen sanoin, että ne ovat jo menneet valmiiksi kieroon (eivät todellisuudessa ole kierossa). Lopuksi hän sanoi minulla olevan kutomisneuroosi. Jatkoin vain hiljalleen neulomistani, puisilla, äänettömillä puikoilla hitaasti ja rauhallisesti. Minua tuo neulominen rauhoittaa, kun olen siinä pienessä liikkeessä, edes käteni liikkuvat. Muuten oloni voisi tulla niin rauhattomaksi, että pitäisi lähteä kävelemään, jos ei muuten niin ulos siitä huoneesta tai jotain, keskeyttää ohjelman seuraaminen.
Oli kyllä hienoa katsella niitä häitä. Kaikki ihmiset myös lauloivat virsiä, kuoro ja juhlavieraat yhdessä, ihanan kauniisti. Suomessa on vähän toisenlaista. En ole aivan varma, mahtaako tasavallan presidentti laulaa valtio- ja itsenäisyyspäiväjumalanpalveluksissa. Morsian ja hänen pukunsa olivat ihanat, ihastuttavaa pitsiä, tiara, kukat, hänen viehättävä olemuksensa olivat mieluisaa katsottavaa, kaikki niin suloista.