Kv. miestenpäivä 2020.

[Psykopatologia]

Ympäri maailmaa vietetään tänään kansainvälistä miestenpäivää, mutta Suomessa ei – ainakaan virallisesti - Päivä ei ole Suomessa vielä tarpeeksi vakiintunut päästäkseen kalenteriin, almanakkatoimistosta kerrotaan.
- https://yle.fi/uutiset/3-11075233

[Psykopatologia]

(- -)
Minna Saarelma-Paukkala vertaa asiaa äitienpäivän ja isänpäivän viettoon. Ensin vietettiin vain äitienpäivää, mutta isänpäivä tuli myöhemmin. Tänä vuonna isänpäivä on virallinen liputuspäivä ensimmäistä kertaa.
– Yhteiskunta on tasa-arvoistumassa. Naiset ja miehet ovat näissäkin asioissa tulossa samalle viivalle, Saarelma-Paukkala sanoo. (- -)
__________
Miehetkin ovat tasa-arvoistumassa?

[Psykopatologia]

Naiset ovat valtaamassa miesten perinteiset ammatit (lääkärit, tuomarit, papit ym.).
- Poikain kasvatuksessa tulisi suosia lukemisen ja (kauno)kirjoituksen oppimista; tämä turvaisi heitä tulevissa kamppailuissa naisten kanssa.

[Mirri]

- Poikain kasvatuksessa tulisi suosia lukemisen ja (kauno)kirjoituksen oppimista; tämä turvaisi heitä tulevissa kamppailuissa naisten kanssa.

Täsmälleen noin!
Jos ja kun Kansainvälinen miestenpäivä toivottavasti tulee Suomessakin virallisesti vietettäväksi päiväksi, tuossa aiheessa olisi päivälle teemaa muutamaksi vuodeksi eteenpäin.

Entisaikoina lukemista ja kirjoittamista pidettiin erittäin tärkeinä taitoina, eikä poikia päästetty helpommalla. Oppi paukutettiin päähän, jos ei muuten mennyt. Myös poikaoppilaiden piti pystyä lukemaan niin että ymmärsi lukemansa, ja heidän piti osata kirjoittaa niin, että toiset saivat tekstistä selvää ja käsittivät, mitä oppilas on yrittänyt kertoa. Ei riittänyt se, että oli hyvä kädentaidoissa tai että pärjäsi matikassa; sanallisen viestinnän osaaminen oli vähintään yhtä tärkeää.
Nyt kun verbaalisia taitoja ei enää vaadita oppilailta, pojille on käynyt huonosti. Läheskään kaikki pojat eivät ole luonnostaan lukutoukkia, eivätkä he luonnostaan kirjoita kauniisti tai ilmaise itseään sujuvasti sanoilla. Niitä taitoja pitäisi päästä/joutua oppimaan ja harjoittelemaan koulussa. Eikä vain alakoulussa vaan läpi koko oppivelvollisuusajan.

Joskus 1990-luvun alussa eräs ensi- ja toisluokkalaisten luokanopettaja tuumasi, että alakoulussa ollaan iloisia, jos poika tarttuisi edes Aku Ankkaan tai johonkin sarjakuvalehteen lukeakseen. Toisaalta kuulosti mukavalta, ettei lukuhaluttomilta pojilta vaadittu kohtuuttomuuksia, mutta toisaalta hiljaa mielessäni mietin, että kunpa Aku Ankkaan tyytyminen ei seuraisi poikaoppilaita koko peruskoulun, eikä edes koko ala-asteen ajan.
Poikien uusi luku- ja kirjoitustaidottomuus (sekä -haluttomuus) aiheutti opettajien keskuudessa huolta jo 1990-luvun alussa!