Yle selvitti: Kunnissa tehdään nyt päätöksiä tehohoidon rajaamisesta epidemiahuipun lähestyessä – hoivakodeissa käydään läpi, ketä hoidetaan ja miten
Hoidon rajaamisen tavoitteena on potilaan etu. Sosiaalietiikan professori pitää kuitenkin ajankohtaa kyseenalaisena.
Hoidon rajausten tarkoituksena on säästää potilas hoidolta, joka lääketieteellisesti katsotaan hyödyttömäksi ja potilasta kohtuuttomasti kuormittavaksi.
Käytännössä kunnissa tehdään nyt päätöksiä muun muassa siitä, kenelle tehohoitoa annetaan, kun koronaepidemia yltyy.
Sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan (Etene) puheenjohtaja, sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa pitää resurssisyistä johtuvaa hoidon rajaamista kansalaisten yhdenvertaisuuden vastaisena.
Keski-Suomessa sairaanhoitopiiri on käsitellyt asiaa poikkeusolojen alueellisessa johtoryhmässä.
Johtoryhmä päätti huhtikuun ensimmäisen päivän kokouksessaan lähettää alueensa hoitoyksiköihin ohjeistuksen siitä, miten yksiköiden asukkaita pitäisi koronaepidemian aiheuttaman poikkeustilan aikana hoitaa.
Ohje lähetettiin alueen kotihoitoyksiköihin, hoivakoteihin, vammaispalveluyksiköihin sekä päihde- ja mielenterveysyksiköihin. Sairaanhoitopiiri ohjeisti yksiköitä muun muassa tarkistamaan yksiköiden asukkaiden hoitolinjaukset ja -suunnitelmat sekä hoidon rajaukset.
Johtajaylilääkärin viransijaisena toimiva Juha Paloneva Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä korostaa, ettei tarkoituksena ole rajoittaa ihmisten oikeutta hoitoon koronan takia.
Sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Jaana Hallamaa suhtautuu koronan vuoksi tehtäviin rajauksiin erittäin kriittisesti.
– Kriisi osuu aina vakavimmin heikossa asemassa oleviin. Miksi juuri tässä kohdassa ennakoidaan, Hallamaa kysyy.
Vaikka Suomessa korostetaan, että jokainen hoidon rajaus tehdään yksilöllisesti, Hallamaa muistuttaa, että Euroopan pahimmilla epidemia-alueilla on jo jouduttu rajaamaan kokonaisia ihmisryhmiä tehohoidon ulkopuolelle.
Valviran ylijohtaja Markus Henriksson muistuttaa, että hyvään hoitoon ja hoivaan kuuluvat ajantasaiset palvelu- ja hoitosuunnitelmat.
– Kun puhutaan pitkäaikaissairauksista tai esimerkiksi vaikeavammaisuudesta, niin usein on syytä normaalioloissakin pohtia sitä, että onko tarpeen tehdä tehohoidon rajauksia potilaskohtaisin sairasperustein, mutta ei vammaisuuden tai iän perusteella sinänsä. Potilaita on arvioitava yhdenvertaisin periaattein.
Monessa hoivakodissa onkin ollut ongelmana se, ettei hoitosuunnitelmista ole huolehdittu. Tämä nousi esiin viime vuonna, kun hoivakotien ongelmat olivat laajasti esillä julkisuudessa. Henrikssonin mukaan tilanne on parantunut, mutta ongelma ei ole silti poistunut.
– Aivan liikaa on hoivayksiköitä, joissa näitä hoitosuunnitelmia ei ole tehty tai niitä ei ole päivitetty.
Professori Hallamaa ihmettelee, miten hoitosuunnitelmia nyt ehditään käydä läpi, kun terveydenhuoltohenkilökunnalla on muutenkin kädet täynnä.
– Nyt ei pitäisi ruveta tekemään jotain, mikä on jäänyt aikaisemmin tekemättä, vaan keskittyä tärkeämpiin asioihin.
Henriksson on eri linjoilla. Hän muistuttaa, että poikkeukselliset olosuhteet eivät tee hoitosuunnitelmien päivittämistä yhtään vähemmän tärkeäksi.
– Se voi potilaskohtaisesti olla ihan oikea hetki tehdä niitä nyt, läheskään kaikkialla ei ole kiire vielä.
Valviran ylijohtaja myöntää, että riskinä on, että poikkeusolosuhteiden kiireessä ja paineessa unohdetaan potilasturvallisuuden perusperiaatteet. Hänen mukaansa samat riskit ovat kuitenkin läsnä myös normaalioloissa.
– Riski on myös siinä, että jos ei tehdä asianmukaisia päätöksiä. Terveydenhuollossa täytyy tehdä päätöksiä, jotta ihmiset saavat parasta mahdollista hoitoa. Niinkään ei saa käydä, että päätöksiä ei uskallettaisi tehdä.
Hallamaan mukaan koronaviruksesta ja sen aiheuttamasta taudista tiedetään vielä niin vähän, että jos hoitoa nyt rajataan sen perusteella, se voi joidenkin ihmisten kohdalla perustua oletuksiin.
– Tiedetäänkö näistä ihmisistä tarpeeksi suhteessa tautiin, että tällaisia voidaan etukäteen tehdä? Ei. Etukäteen ei voida sanoa, miten oireet kehittyvät kenellekin, kuinka vakavaksi se (tauti) muodostuu ja miten toipuminen menee, Hallamaa sanoo.
Hän muistuttaa myös, että hoidon rajauksia koskevat kirjaukset eivät katoa hoitosuunnitelmista koronaepidemian päätyttyä.
– Tämä on poikkeustila. Kun päätös on tehty yhden kerran, se jää voimaan. Perusteen pitäisi olla pysyvä. Että ihmisen tilassa on jotain sellaista pysyvää, joka tekee tehohoidon hyödyttömäksi tai liian raskaaksi.
Myös Lääkäriliiton Kati Myllymäki on saanut asiaa koskevia yhteydenottoja. Hän ei kuitenkaan suhtaudu nyt tehtäviin hoidon rajoituksiin yhtä kriittisesti kuin Hallamaa. Hän muistuttaa, että vaikka ihminen olisikin rajattu tehohoidon ulkopuolelle, tämä ei tarkoita että hän ei saisi hoitoa.
Myllymäen mukaan hoidon rajauksen tarkoituksena tulee olla potilaan etu. Hoitosuunnitelman puolestaan tulee olla ajan tasalla, oli koronaa tai ei.
– Onko mukavampi nukkua pois kotona tai palvelutalossa omassa sängyssä tai sairaalan vuodeosastolla vai se, että viettää viimeiset 24 tuntia tajuttomana teho-osaston kaikissa härpäkkeissä ja letkuissa, Myllymäki kysyy.
Hän kertoo ymmärtävänsä, että hoitosuunnitelmia käydään läpi etenkin pohjoisessa, jossa esimerkiksi kuljetuskalustoa on vähän.
– Jos siinä (ambulanssissa) kuljetetaan koronapotilasta, henkilökunnan pitää olla kaikissa suojaimissa ja auto pitää desinfioida kuljetuksen jälkeen. Pohjoisessa ei hirveän paljon ambulansseja ole. Kun tulee aivoinfarkti tai liikenneonnettomuus, ambulanssien pitäisi olla valmiudessa ja kykeneviä toimimaan, Myllymäki sanoo.
https://yle.fi/uutiset/3-11292386
