Eletään aikoja, kun tulee hyvissä ajoin hämärä. Ei enää lainkaan niin paljon valoa.
Joskus ei näe edes kaupungin valoja, on niin usvaista ja pilvet ovat alhaalla.
Peilikirkkaina pimeän hetkinä näkee tähtimeren, joka minusta on yksi ihana asia pimeässä.
Joinakin hetkinä kaipaa kesän valoa, varsinkin iltaisin tai iltapäivisin.
Toisinaan pimeys imee itsensä läpi luihin ja ytimiin.
Pidän pimeästä, joka on pehmeää, jonka sisältä muotoja saattaa erottaa.
Täysin pimeässä kaikki katoaa ja joskus tuntuu, että katoaa itsekin.
Pidättekö syksyn hämärästä, entä talven pimeästä ja mikä siinä kiehtoo?
Lumihan tuottaa omaa kaunista valoaan.
Minä luen silloin, kun on jo valoa vähän. Poltan paljon lyhtyjä ja kynttilöitä.
