Kirjoittaja haller » 01.10.2013 19:34
Erittäin ikävä kuukausi. Ei o mikään ihme, et psykoosini alkoi just lokakuussa. Lokakuun synkkyys ja pimeys+ energiajuomat+pms+unettomuus+pieleen mennyt ensirakkaus+uudestaan aktivoituneet traumat+40-50 h opiskelua per viikko= tulos= täydellinen romahdus
Onneksi nykyopiskelijoilla on sentään jaksojärjestelmä eli 5 viikkoa opiskelua ja yks viikko lukea tentteihin tai huilata.
Toisaalta olen melkoinen perfektionisti ja innostuja, ja yhdessä tämä on raskas yhdistelmä.
No, on lokakuussa se hyvä puoli, et havaitsen aina, et on sitä notkosta noustu, ja vaikka en todennäköisesti koskaan parane, kun harhoja on vieläkin 11 vuotta sairastumisen jälkeen, niin olen silti elossa ja hengissä, ja mulla on välillä jopa ihan kivaakin.
Tässä siis erittäin subjektiivinen tilitykseni aiheesta lokakuu. Sori taas off topicit, mut nyt ne oli ihan väistämättömiä.
Muistan päivälleen ajanjakson, jolloin olin suljetulla ja ne muistot sielläolosta elävät mielessäni siellä taustalla nykyäänkin juuri niinä päivinä, mutta yritän löytää tietä nykyisyyteen menneisyydessä vellomisen sijaan.
Joka syksy/loppukesä vointini heikkenee, ja tulee lääkevaihto. Suren kai sitä elämätöntä elämää, ja niitä mahiksia, joita mulla joskus oli, mutta joita en koskaan enää voi saavuttaa. Menipäs nyt melankoliseksi tää teksti, no en elä pilvilinnoissa, ja mun haaveetkin on pieniä ym.
Peace&love t. haller