Kuulakärkikynä historiaan yo-kirjoituksissa

[haller]

Mulla ja mun siskolla on hyvin samanlaiset tekstauskäsialat, niitä eivät edes vanhempamme erota toisistaan. Yliopiston aloittaessani luovuin kaunokirjoituksesta kokonaan, koska käsienikin motoriikka on huono, eikä tyyppikirjaimistani saa selvää. Nyt olen siis tekstannut jo 13 vuotta, ja se on suht luettavaa se tekstaukseni.
Nimikirjoitukseni on vaihtunut moneen kertaan. Siis miten sen teen. Nyt se on vain etunimi ja sukunimen eka kirjain ja pitkä viiva.
Psykoosissa kirjoitin paljon tyyppikirjaimilla ja tikkukirjaimilla ja jopa niillä sekaisin. Pidin nimittäin osastolla päiväkirjaa, ja niitä kertyi jopa 3 kpl.
Monilla kuntoutujakamuillani on epäselvä käsiala, sellainen josta huomaa, et käsi on tutissut kirjoittaessa. Itsekin kun käyn leffavisassa, niin saatan kirjoittaa kysymyslomakkeeseen kolmella eri käsialalla (tikut, tyypit, tekstaus) eri kysymyksissä. Joukkueessamme ovat vain minä ja miesystäväni, mutta vakiovitsimme on, että voisi luulla kyseessäolevan isomman joukkueen, kun vastauspaperissa on neljää eri käsialaa (3 multa, 1 miesystävältä).

[Psykopatologia]

Kehittynyt käsiala on usein sellaista, että vain kirjoittaja itse saa siitä helposti selvää.

[Psykopatologia]

Opetuksia Auroran pohjalta

Nelisen vuotta sitten hienot Aurora-kynät tulivat myyntiin Stockmannin kynäbaariin.
Nyt paikalla ei ole yhtään kynää; on vain joitakin kuulakynien patruunoita ym.

Käytännössä vain Mont Blancin ja Parkerin huolto on Suomessa turvattu;
halvemmassa hintaluokassa ehkä Craftin ja Watermanin.

Myös Parkerilta on tullut myyntiin hyviä halvempia mustekyniä.

[Mirri]

Kehittynyt käsiala on usein sellaista, että vain kirjoittaja itse saa siitä helposti selvää.

Myös psykoosia sairastavan ihmisen 'kaunokirjoitus'käsiala voi olla vaikeaselkoista ja myös vaihtelevaa. Mutta vaikken sairastakaan psykoosia, olen huomannut saman ilmiön itselläni; mitä huonommassa kunnossa olen sitä varmemmin psyykkinen tilani tulee näkyviin käsialassani. Joskus jopa niin, että 'kaunokirjoitus' takkuilee, koska pitää oikein pinnistellä ja keskittyä, jotta se sujuisi.

Osansa asiaan epäilemättä on silläkin, että nykyisin harjaannutaan eniten kymmensormijärjestelmän käytössä ja näppisten kanssa pelaamisessa, ei käsin kirjoittamisessa. Sitten kun iskee päälle psyykkinen huono jakso, käsin kirjoittaminen - 'kauno' - tuntuu olevan aivan kadoksissa oleva asia. Käsialaani on joskus menneisyydessä sanottu kauniiksi, ja tuo kaunis käsiala on kulkenut äitini puoleisessa suvussa. Vähän samaan tyyliin kuin Haller kertoi käsialansa olevan hyvin saman tyylistä kuin siskollaan.

Minun käsialani on muistuttanut paljon äitini käsialaa, ja äitini käsiala taas hänen siskopuolensa käsialaa. Heidän käsialansa ovat olleet niin paljon toistensa kaltaisia, että olen joskus miettinyt onko minulle lähetetty kortti äidiltäni vai tädiltäni. Heillä oli yhteinen isä, jonka käsiala on kuulemma muistuttanut niin äitini, hänen siskopuolensa kuin minunkin käsialaani... Mielenkiintoinen juttu.
Mutta tosiaan minä olen menettänyt kauniin käsialani. Tai ehkä saisin sen takaisin, jos treenaisin - alkaisin taas kirjoittaa kynällä ja 'kaunolla'.