Inkeri Anttila
Ministeri, professori s. 29.11.1916 k. 6.6.2013
Professori ja ministeri Inkeri Anttila menehtyi 96-vuotiaana Helsingissä 6. heinäkuuta 2013 sydäninfarktin seurauksena.
Hänen toimintansa rikostieteiden tutkijana ja opettajana sekä kriminaalipoliitikkona oli poikkeuksellisen mittava, ja se kesti yli kuusi vuosikymmentä. Anttila oli kansainvälisesti ja kansallisesti arvostettu kriminologi ja kriminaalipolitiikan suunnanmuuttaja.
Hän oli syntynyt 29. marraskuuta 1916 Viipurissa.
Valmistuttuaan 16-vuotiaana ylioppilaaksi Oulunkylän yhteiskoulusta hän aprikoi, valitsisiko elämänurakseen äitinsä tavoin musiikin vai noudattaisiko isänsä esimerkkiä. Hän päätyi lainopin opiskelijaksi, mutta musiikki jäi pysyväksi harrastukseksi.
Inkeri Anttila suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1936 ja lakitieteen kandidaatin tutkinnon 1937 Helsingin yliopistossa. Tämän jälkeen hän seurasi lääkäripuolisoaan Sulo Anttilaa maaseudun keuhkoparantoloihin, ja perheeseen syntyi kolme lasta.
Inkeri Anttila väitteli lakitieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1946. Anttila oli ensimmäinen naispuolinen lakitieteen tohtori, niin kuin hän oli vuodesta 1961 ensimmäinen nainen oikeustieteen professorina ja vuonna 1975 ensimmäinen nainen oikeusministerinä.
Professorin virassa hän oli vuoteen 1979 ja nautti opiskelijoiden suurta suosiota.
Hän toimi myös Kriminologisen tutkimuslaitoksen esimiehenä 1963-1974 ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen johtajana 1974-1979. Ura jatkui vielä Euroopan Kriminaalipoliittisen instituutin johtajana 1982-1986.
Inkeri Anttilan johdolla Suomessa tehtiin yksi Euroopan ensimmäisistä piilorikollisuustutkimuksista 1962.
Tutkimus osoitti ne rajoitukset, jotka liittyvät yksinomaan ilmitullutta rikollisuutta koskevien tilastojen käyttöön. Hän laajensi kriminologian tutkimusta rikoksen uhrit huomioon ottavaan suuntaan.
Yhdessä Patrik Törnuddin kanssa julkaistu kriminologian oppikirja uudisti alan opetuksen.
Anttilan panos oli keskeinen uudistettaessa muun muassa vankeusrangaistuksen sisältöä, nuorisorikosoikeutta, abortti- ja sterilointilainsäädäntöä, yhdyskuntaseuraamuksia sekä rikoksen uhrin asemaa. Hän oli yksi vuosina 1990-2003 toteutetun rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen tärkeimmistä kehittäjistä ja asiantuntijoista.
Anttila oli rationaalisen, humaanin ja hyvinvointivaltion arvoille rakentuvan kriminaalipolitiikan merkittävin kehittäjä.
Sen ytimenä on ratkaisujen perustuminen tutkittuun tietoon eri toimien vaikutuksista, kustannuksista ja käytössä olevista vaihtoehdoista. Rikosten torjunnassa on hyödynnettävä sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan keinoja, mutta myös konkreettisia toimia rikostilanteiden ja tekomahdollisuuksien sääntelemiseksi.
Vankeusrangaistuksiin liittyvät ongelmat hyvin tuntenut Anttila kehitti myös vapaudessa täytäntöön pantavia seuraamuksia.
Anttilan vaikutus kriminologian ja kriminaalipolitiikan ajattelutapoihin on ollut maailmanlaajuinen. Kansainvälisen uran huippukohta oli hänen toimintansa YK:n kriminaalipoliittisen maailmankongressin presidenttinä 1975. Lukuisista huomionosoituksista mainittakoon viimeisin eli Euroopan Kriminologiyhdistyksen myöntämä elämäntyöpalkinto 2011.
Anttilan toiminnan merkittävyys liittyi hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa, kuten terävään älykkyyteen, ilmaisun kirkkauteen ja valloittavan seuraihmisen piirteisiin.
Anttila veti lähipiiriinsä eri alojen eri-ikäisiä ihmisiä, ja hänen kotinsa oli avoinna virikkeitä antaneille illanvietoille ja kansainvälisten tutkijoiden tapaamiselle.
Hänen henkinen vireytensä säilyi viimeisiin päiviin asti.
Raimo Lahti
Tapio Lappi-Seppälä
Kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori ja
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ylijohtaja.
