Pois alta, jalankulkijat ja männynkävyt! Kuvitus: Valtteri Väkevä
Jopoturisti vai trikoosalama – äänestä ärsyttävin pyöräilijä!
KAUPUNGILLA 14.6.2013, klo 6:30 Aurora Rämö
Autoilijat tööttäävät, jalankulkijat huutavat – ja ihan aiheesta. Kesä on tuonut liikenteeseen joukon erityisen risovia pyöräilijöitä. Äänestä heistä raivostuttavin.
Kaupunkiaktiivipyöräilijä
Ekologisesti ylivertainen kaupunkiaktiivi elää lähivaikuttamista varten. Hän ajaa tulotasosta riippuen joko kotimaassa koottua Pelagoa tai roskalavalta noukittua rotiskoa, johon on tuunattu erilaisia ulokkeita. Molempien avulla pystyy kuljettamaan kolmea lasta, varhaisvihannesviljelmää ja parisängyn Ikeasta.
Kaupunkipyöräilijä muistaa aina taluttaa suojatien yli, ryhmittyä vasemmalle ja antaa vastuullisuuteen vetoavaa palautetta niille, jotka eivät tee samoin. ”Et viitsisi ajaa jalkakäytävällä, et varmaankaan ole enää 12-vuotias”, hän sanoo tiukasti, mutta hellästi. Vaikka cityosaaja pitää konfliktia tosi negatiivisena sanana, hän valittaa jatkuvasti siitä, että tieliikennelaki suosii moottoroituja ajoneuvoja ja että Helsingissä on 459 kilometriä enemmän autotietä kuin pyörätietä.
Hän muistaa harvoin mainita, että puistoreittejä, joilla autot eivät saa ajaa, on 786 kilometriä. Mutta ei pyöräily ole numeroita. Se on ihmisoikeus.
Menee: Kriittinen pyöräretki ti 9. 7. klo 17. 30. Lähtö Narinkkatorin Pyöräkeskukselta. Vapaa pääsy.
Sunnuntaipyöräilijä
Kaupungilla näkee kolmenlaisia sunnuntaipyöräilijöitä. Kaikkia yhdistää tuskallinen hitaus.
a) On kruisailija, joka ulkoiluttaa raskastekoista, moottoripyörävaikutteista low-rideriaan 130 asteen takakenossa, katselee kaikkea muuta paitsi tietä ja viheltää, jos ohi kävelevällä tytöllä on hame. Kuvittelee, että Duudsonitkin tekevät niin.
b) On hyötyliikunnan aloittanut toimihenkilö, joka on soittanut liikenneturvakeskukseen ja varmistanut, ettei heijastimia todella tarvitse lain mukaan muualle kuin eteen, taakse, pinnoihin ja polkimiin. Pelkää niin hysteerisesti, että liikenteessä sattuu jotain, että aiheuttaa suurimman osan vaaratilanteista itse tekemällä mielivaltaisia äkkikäännöksiä aina, kun joku soittaa kelloa.
c) Sitten ovat turistit, jotka etenevät sekavassa muodostelmassa vuokrapyörillä, kunnes joku heistä huomaa Eduskuntatalon. Koko ryhmä pysähtyy keskelle Baanaa selvittelemään kaistan levyisistä kaupunkikartoistaan, miten rakennus liittyy Pisa-tuloksiin.
Menee: Helsingin Polkupyöräilijöiden kotieläinretki 16. 6. Haltialaan ja Falkullaan. Lähtö Maunulan majalta (Metsäläntie 9) klo 10. 30. Vapaa pääsy.
Työmatkapyöräilijä
Työmatkapyöräilijä näyttää neonväriseltä pikkuautolta, mutta kulkee kovempaa.
Mojave-aurinkolasipäinen oman elämänsä liikunnanopettaja äyskii ahdistuneena sunnuntaipyöräilijöille ja sylkee hampaiden välistä sellaisen ohittaessaan, mutta ei huutele, sillä se vaikuttaisi hapenottokykyyn.
Hän puikkelehtii raivokkaasti 15 kilometrin matkan Olarista keskustaan kahdessakymmenessä minuutissa ja treenaa veret suussa ensi vuotta varten.
Silloin Ison Omenan tuntumaan valmistuu Baanaa vastaava, kilometrin pituinen pyörätie, jota Espoo kutsuu ”laatukäytäväksi”. Sen avulla sukkuloija aikoo lyhentää työmatkan varttiin, vaikka siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään.
Kaikkein vähiten työkavereille, sillä toimiston hississä hiki virtaa vain entistä vuolaammin. Kukaan ei ymmärrä, miksi pendelöijä ei käytä portaita.
Menee: Tour de Helsinki su 1. 9. klo 11. Lähtö Velodromilta (Mäkelänkatu 70). 55 e. Ilmoittautuminen käynnissä.
Kännipyöräilijä
Helsingin kaduilla pyöri yhdeksän kesän ajan vihreitä, kahden euron pantilla toimivia kaupunkipyöriä.
Niitä käytettiin näin: Nuorison edustaja meni keskiviikkoiltana baariin ja sijoitti puolet kuukausipalkastaan hanatuotetarjouksiin. Koska yöbussit kulkivat vain viikonloppuöisin eikä tuntematon nuoleskelukumppanikaan päästänyt kotiinsa, nuori lainasi kulkuneuvon asema-aukion pyörätelineestä, laittoi diskoräpin soimaan ja lähti sotkemaan kohti esikaupunkialuetta.
Aamulla hän ei enää muistanut, mihin ojaan oli lainatavaransa ohjannut, mutta ihan sama, rikki meni joka tapauksessa.
Kaupunkipyöristä jouduttiin luopumaan vuonna 2010, koska vandalismista ei tullut loppua.
Keskiviikkoiltojen kulkuun se ei ole juuri vaikuttanut. Lähivuosien suurimmat muutokset ovat siinä, että nykyään musiikin kuunteluun ei käytetä kuulokkeita vaan älypuhelimen kaiutinta, ja että ”lainaan” otetaan ihan minkä värinen pyörä tahansa.
Nuorisohenkilö itse pitää toimintaansa hyvänä esimerkkinä siitä, miten itsevarmuutta ilmentävä muotisana swag tulisi ymmärtää. Muut kutsuvat sitä ihan vain varastamiseksi.
Ensi kesänä kaupunkipyörät palaavatkin kaduille. On vaikeaa sanoa, vähenevätkö varkaudet, sillä mainosrahoitteisia pyöriä ei saa irti rekisteröitymättä seurantapalveluun. Mutta ei lukkojakaan saa irti näkemättä vähän vaivaa.
Menee: Poliisin polkupyörähuutokauppa. Järjestetään alkusyksystä. Tarkemmat tiedot tulevat osoitteseen http://www.poliisi.fi.
Taittopyöräilijä
Kun päivettynyt purjehduskerholainen saa veneensä parkkeeratuksi Kaivopuiston rantaan, hän jättää Henri Lloydin hanskat käteensä ja oikaisee saumoista taittuvan retkipyörän alleen.
Helsinki on taittopyöräilijälle Kustavin tapainen mukava saaristokohde, jossa liikenteestä ei tarvitse välittää sen enempää kuin muissakaan kivoissa kesäkylissä.
Hän ajelee pitkin jalkakäytäviä kolmen pallon jäätelötuutin kanssa, vaikka mukulakivet ovat samankokoisia kuin pikkupyörän renkaat.
Kun jätskipallot ovat sitten lässähtäneet yksi kerrallaan katuun, lomailija käärii härvelinsä kasaan ja istuttaa sen viereensä ratikkapenkille. Taittopyörä on ainoa polkuväline, jonka saa ottaa ratikoihin ja juniin ilman lisämaksua.
Kun seuraava matkustaja nousee istuimelta, jossa pyörä on ollut, housujen takamus on täynnä yliajettuja rommirusinoita.
Menee: Nopsa Travelsin omatoiminen Kummitusten Helsinki -kierros Kaivopuistosta Tuomarinkylään. Ilmainen. Reittiohjeet täällä.
Fiksipyöräilijä
Fiksipyöräilijä ei varsinaisesti pyöräile, vaan kokoaa ohuista putkista graafisia kokonaisuuksia.
Vaikka fiksit ovat mahdollisimman pelkistettyjä, niistä ei voi puhua ilman vaikeaselkosia termejä, kuten rotafiksaus ja skidpatch. Eniten harrastajia ottaa päähän, ettei satulaputken päällä pysty istumaan ilman typerää muovipampulaa, joka ei ole ollenkaan samanmuotoinen kuin muut pyörän osat.
Jatkuvasti vaiheessa olevat tankokasat ovat niin kalliita, että ne voi siirtää sisäpihalta korkeintaan sisätiloihin. Jos jossain on kuitenkin pakko käydä, fiksipyöräilijä iskee levylaukun selkään ja kuulokkeet korviin ja liukuu ympärilleen katsomatta kaikkien kantakaupungin risteysten läpi yhdellä polkaisulla.
Fiksipyöräilijä ei käytä kypärää, koska sen käyttämättä jättämisestä ei rangaista ja koska se on ruma. Jokaisen ohitetun jalankulkijan kyllä kannattaisi käyttää.
Menee: Bicycle Film Festival 30.–31.8. Bio Rexissä (Mannerheimintie 22–24).
