Mekanismia, jolla uutta rahaa luodaan talouteen liikepankkien antolainauksen kautta, kutsutaan luotonlaajennukseksi. Se tarkoittaa sitä, että keskuspankin liikkeelle laskema ns. "vahva raha" tai keskuspankkiraha kertautuu talouden kierrossa[7], koska pankit pitävät vain osan niille tulevista talletuksista (ottolainauksesta) säilössä. Loppuosa talletuksista voidaan lainata ulos (antolainaus).
Talletusten kertautuminen on ilmiö, jossa talletuksia lainataan ulos, jonka jälkeen kyseinen raha päätyy uudelleen talletukseksi johonkin pankkiin. Tämä lisää kyseisen pankin talletuksia, joista osa voidaan lainata uudelleen ulos.
Jos oletetaan lähtötilanne, jossa Pankki A saa keskuspankkirahaa 100 € talletuksen ja pankit noudattavat 20% vähimmäisreservivaatimusta. Pankki A jättää 20 € reserveihinsä ja lainaa 80 € ulos. Tässä vaiheessa rahan tarjonta on 180 €, koska markkinoilla on alkuperäisestä 100 € talletuksesta vastaava talletustodistus sekä 80 € myönnetty laina.
Tässä vaiheessa Pankki A:lla on 20 € keskuspankkirahaa kirjanpidossaan. Lainansaajalla on 80 € keskuspankkirahaa, mutta hän pian käyttää koko 80 € pääoman. Maksun vastaanottaja tallettaa koko 80 € summan Pankki B:hen. Pankki B:llä on nyt 80 € talletus. Pankki B siirtää reserveihinsä 20% talletuksesta eli 16 € ja lainaa ulos jäljelle jäävät 64 € nostaen rahan tarjontaa 64 €. Nyt markkinoilla on 100 € talletustodistus, 80 € talletustodistus, sekä 64 € antolaina. Prosessin jatkuessa rahan tarjonnan määrä kasvaa ja mikäli sopivia lainanottajia riittää, niin 20% reservivaatimuksella prosessin lopussa alkuperäistalletus 100 € (20%) kertautuu pankkijärjestelmässä siten, että uutta rahaa syntyy uusien lainojen muodossa yhteensä 400 € (80%). Tämä kirjanpidon avulla tyhjästä luotu lainaraha palaa aikanaan takaisin pankkiin lainan takaisinmaksun muodossa ja häviää kierrosta. Lainan mahdollisten korkojen maksu tapahtuu omasta tai muiden ottamasta lainarahasta.
Vaikka uutta rahaa ei luotu fyysisesti alkuperäisen 100 € talletuksen lisäksi, rahan tarjonta kasvaa lainoituksen kautta. Mainittu kassareservivaatimus säätelee sitä kuinka paljon pankit voivat tätä mekanismia hyödyntää. Jos kassareservivaatimus olisi 10 %, voisivat ne tuottaa uutta rahaa kymmenkertaisen määrän. Tätä kutsutaan rahakertoimeksi. Jos taas kassareservivaatimus olisi 5 %, rahakerroin olisi 20. Jos 2 %, alkuperäinen rahamäärä kertautuisi 50-kertaiseksi. Todellisuudessa luku voi olla niinkin alhainen kuin 0,5 % eli silloin rahakerroin on 200.
http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4him ... telm%C3%A4
