Suomesta tuli kallis konsulttidemokratia
20.3.2013 | 0 | Katja Boxberg
Uutuuskirja väittää, että julkishallinnossa on tapahtunut vallankumous.
ovat saaneet lähteä, ja konsultit ovat tulleet sisään. Avoimuus on kärsinyt
ja salailu lisääntynyt.
Suomi on kaikessa hiljaisuudessa muuttunut "konsulttidemokratiaksi", yhteiskunnaksi,
jossa valtaa ja vastuuta on vaivihkaa hivutettu julkishallinnolta yksityisille konsulteille.
Demokratian näkökulmasta kehitys on ongelmallista. Päätösten valmistelu siirtyy
helposti julkisuusperiaatteen ulottumattomiin.
Näin väittää tiistaina ilmestynyt tutkija Hanna Kuuselan ja toimittaja Matti Ylösen
kirja Konsulttidemokratia – Miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton.
Kirjoittajakaksikon ajoitus on mainio. Pääministeri Jyrki Katainen (kok) on joutunut
julkisuudessa selittämään filosofi Pekka Himaselta tilatun raportin syntyhistoriaa.
Kirjaa voi lukea siten, että Himas-kohu on vain jäävuoren huippu konsulttien temmellys-
kentäksi muuttuneessa yhteiskunnassa.
Kirjoittajat muistuttavat, että vielä jokunen vuosikymmen sitten Suomi oli "avoimesti
poliittisen komiteajärjestelmän" maa. Ruotsissa on edelleen vahva komitealaitos.
Voi miettiä, olisiko kuntauudistus onnistunut paremmin, jos sitä olisi valmisteltu
avoimesti kansalaisten kanssa, kuten aikoinaan tehtiin Tanskassa.
Nyky-Suomessa hallinto on riippuvainen ulkopuolisista konsulteista. Pahimmillaan
riippuvuus johtaa kustannusten nousun lisäksi "tiedollisen monopolin" syntyyn eikä
esimerkiksi tietojärjestelmän tilaaja pääse eroon palvelun toimittajista edes
halutessaan.
Huonoista esimerkeistä eniten julkisuutta lienee saanut VR:n epäonninen lipunmyynti-
uudistus 2011.
Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan valtion palveluostot ovat kasvaneet lähes
27 prosenttia vuosien 2006 ja 2009 välillä.
Kirjoittajien mukaan paljon menee myös valtion kritisoidun tuottavuusohjelman piikkiin.
Virkamiehiä on marssitettu kilometritehtaalle, ja heidän tilalleen on palkattu "konsultti-
vetoisia selvitysmiehiä".
Konsulttidemokratiassa ongelmat liittyvät avoimuuden puutteeseen. Sopimusyksityis-
kohdat on liian helppo julistaa salaiseksi. Ulkopuolisten on mahdotonta arvioida hankkeita.
Kirjoittajien mielestä hallinnon läpinäkyvyys, legitimiteetti ja vastuullisuus ovat kärsineet.
Hiljaista tietoa on sysätty syrjään.
Kirjan aihe on tärkeä. Teos palvelee lukijaa lukuisin esimerkein. Kirjoittajat ovat
haastatelleet 50 ihmistä, joista suuri osa tosin esiintyy nimettömänä.
Teos olisi hyötynyt tiivistämisestä. Kirjoittajien esittämää vaihtoehtoa saa odottaa
viimeiseen lukuun asti.
Heidän mielestään edustuksellinen demokratia tarvitsee kunnianpalautuksen. Julkis-
sektorille palveluitaan myyvien yritysten pitäisi vähintäänkin sitoutua avoimuuteen.
_
