Brita Kekkonens. 30.7.1927 k. 10.5.2013
http://www.hs.fi/muistot/Brita+Kekkonen/a1305677494825Brita Kekkonen kuoli syöpään 10. toukokuuta 2013 Helsingissä, 85-vuotiaana. Hän oli syntynyt 30. heinäkuuta 1927 Helsingissä, vanhimpana Karl-August ja Judith Fagerholmin kolmesta lapsesta.
1920-luvun lopulla perhe muutti Helsingissä Sturenkatu 37-41:een, työväen asunto-osuuskunnan uuteen kerrostaloon. "Se oli ihana, valoisa koti, läpitalonhuoneet ja kaikki", Brita-tytär kuvaili 80-vuotispäivänään Helsingin Sanomissa.
Esikoinen kävi Vallilan ruotsinkielistä kansakoulua. Isä-Fagerholm lukeutui nuoriin demarikykyihin ja nousi eduskuntaan jo 1930. A.K. Cajanderin punamultahallituksen sosiaaliministeriksi hän tuli 1937.
"Isä oli pääammatiltaan lehtimies, ja kotona hän neuvoi usein ainekirjoituksessa ja opasti minut maailmankirjallisuuteen. Äiti hoiti kodin."
Brita Fagerholm pääsi ylioppilaaksi Svenska Flicklyceumista 1946. Hän valmistui ranskan kielen maisteriksi Helsingin yliopistosta 1954. Näyttävä, esiintymiskykyinen pääministerintytär kohahdutti missä liikkui. Hän viihtyi kulttuuri- ja teatteripiireissä ja ystävystyi muun muassa Tarmo Mannin ja Jurkan veljesten kanssa.
Brita oli tavannut keväällä 1948 Pariisissa Taneli Kekkosen, Urho Kekkosen toisen pojan. Seurustelu alkoi vuoden kuluttua ja he avioituivat 1952.
"Miellyin Tanelin ulkonäköön ja vahvasti ruskettuneeseen ihoon. Hän oli terävän fiksu, maltillinen mies, eikä ollenkaan sellaista palvovaa sorttia kuin monet muut", Brita on muistellut.
Kilpailevien kärkipoliitikkojen lasten avioliitto teki Brita Kekkosesta eräänlaisen valtakunnan miniän, etenkin kun hänen isänsä ja appensa tavoittelivat tasaväkisesti presidentinvirkaa talvella 1956. Appiukko voitti.
Brita ja Taneli Kekkonen saivat kaksi lasta, Timo-pojan vuonna 1957 ja Tea-tyttären vuonna 1963. Taneli Kekkosen diplomaatinuran vuoksi perhe asui enimmäkseen ulkomailla, 1980-luvulle asti.
Diplomatia johdatti Brita ja Taneli Kekkosen elämän seitsemään kaupunkiin, kuten Belgradiin, Varsovaan ja kahdesti Roomaan. Brita Kekkonen emännöi suurlähetystöjä varmaotteisesti, perehtyi paikalliseen kulttuuriin ja opiskeli aina asemamaan kieltä perusteellisesti.
Esimerkiksi serbokroatian hän omaksui 1960-luvulla niin hyvin, että kykeni luontevasti keskustelemaan presidentti Josip Broz Titon kanssa. Hän osasi ranskaa vähintään ranskalaisen veroisesti ja italiasta tuli Britan ja Tanelin kolmas kotikieli.
Jos Italiasta tuli heille maana ja kulttuuriympäristönä rakkain, poliittisesti kuuminta oli 1980-luvun alun Puolassa. Riippumaton Solidarnosc-liike syntyi juuri kun Kekkoset olivat aloittaneet Varsovassa vuonna 1980. Suurlähettilään raportteja luettiin ulkoministeriössä legendaarisen realistisina ja syvällisinä.
1980-luku toi Brita Kekkoselle myös suurimmat surut. Hänen isänsä ja äitinsä kuolivat 1984 ja Urho Kekkonen 1986. Aviomies Taneli Kekkosen elämänvaikeudet yhdistyneenä jyrkentyneeseen alkoholinkäyttöön veivät hänet kuolemaan oman käden kautta kesällä 1985.
Vastoinkäymiset eivät Brita Kekkosta lannistaneet. Hän tohti kertoa julkisesti ja suoraan asioista, joita yleensä oli tapana peitellä ja hyssytellä. Hän puhui miehestään kauniin arvostavasti, ja tähdensi että Tanelin olisi pitänyt alun perin antautua tutkijaksi valtio-opin saralle.
Brita Kekkosesta kehkeytyi kotoisten taiderientojemme peruselementti. Hän oli aina läsnä oopperan, baletin ja klassisen musiikin ensiesityksissä ja kuului Kaupunginorkesterin ystävien perustajiin parikymmentä vuotta sitten. Kulttuuriyhteisön hän sanoi auttaneen kotiutumista takaisin Suomeen.
Tilaisuuksissa on aina joku, jonka ympärillä parveillaan. Brita Kekkonen oli tällainen majakka, jonka räiskyviä, armotta sivaltavia ja humoristisia huomioita odotettiin - ja myös runsain mitoin saatiin. Hän ei juoruillut vaan havainnoi syvästi.
Vaivatta lähestyttävänä ja lähestyvänä hän keskusteli mielellään tavallisten ihmisten kanssa, kaduilla, kahviloissa, missä kulkikin.
Kuuluisiin appivanhempiinsa Brita Kekkonen suhtautui arvostaen, muttei tungettelevasti. Timo-pojan syntymä poisti varauksellisuuden rippeet ja sulatti Sylvi-anopin sydämen. Heistä tuli läheiset ystävät. Tamminiemen lounaskeskustelut olivat pitkiä ja usein kipakoitakin.
"Aistin Sylvin ja Urhon kesken suurta kunnioitusta, ja heillä kotona Sylvi määräsi kaiken."
Eräistä viime vuosien kirjanjulkistamisista jäi hyvin mieleen se, miten suvereenisti Brita Kekkonen puntaroi kulloisenkin Kekkos-kirjailijan aikaansaannoksia. Kommenteissa äly ja tarkkanäköisyys kohtasivat.
Brita Kekkonen ei ollut poliittisesti aktiivinen, mutta isältään hän oli perinyt lähtemättömän sosiaalisen eetoksen. Hän rohkaisi tuntemattomia tai saattoi tukea aloittelevaa kirjailijaa omalla stipendillään. Persoonallisella tavallaan hän vei toteen äitinsä suvulta omaksumaansa opetusta: jokainen ihminen on yhtä arvokas.
Veli-Pekka Leppänen
