UUTISET
>> PÄÄKIRJOITUSK O L U M N I http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Palvel ... 8750848597
Palvelusetelistä on vaikea olla pitämättä22.1.2013 11
Matti ApunenPalveluseteli on modernin sosiaalipolitiikan hienoimpia keksintöjä. Se antaa kuluttajalle, varsinkin pienituloiselle,
valinnan mahdollisuuksia. Se rohkaisee perustamaan uusia yrityksiä. Se tasoittaa kysyntähuippuja.
Kun kansalaisilta kysytään mielipidettä, yli 90 prosenttia pitää palveluseteliä melko helppona ja vaivattomana.
79 prosenttia on sitä mieltä, että järjestelmää pitäisi laajentaa, ja 80 prosenttia haluaa itse tehdä päätöksen
sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajasta.
Silti palveluseteleillä katetaan vain 0,2 prosenttia kuntien sosiaali- ja terveystoimen nettokustannuksista.
Vain joka kolmas kunta kokeilee tai käyttää seteliä. Mikä siis hiertää?
Palveluseteli on järjestely, jossa kotitalous saa avustusta kohdennettuihin palveluihin. Toisin sanoen asiakas
voi ostaa yksityiseltä palveluntarjoajalta mutta joutuu maksamaan jonkin suuruisen omavastuuosuuden.
Kunta hyväksyy joukon palveluntarjoajia, joista käyttäjä voi valita mieleisensä – tai kieltäytyä.
Palveluseteliä on käytetty eniten kotipalveluissa, päivähoidossa, hammashuollossa ja sairaanhoidossa.
Kunnista edistynein lienee Jyväskylä, jonka palvelusetelivolyymi oli vuonna 2011 kahdeksan miljoonaa euroa.
Järjestelmän avainkysymys on, millaiseksi palvelusetelin arvo määritellään. Jos se on suuri, asiakkaat hakeutuvat
hanakammin yksityiselle. Jos kunta haluaa säästää, se pienentää setelin arvoa, jolloin pienituloisen motiivi käyttää
seteliä heikkenee. Hankala asetelma muttei aivan rakettitiedettä. Ihmiskunta on selviytynyt hankalammistakin
laskutoimituksista.
Palvelusetelilaki on ollut voimassa runsaat kolme vuotta. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta kokoontuu
lähiaikoina analysoimaan aiheesta saatuja kokemuksia.
Harvoin on niin helppo neuvoa päättäjiä kuin nyt. Kerrankin pöydällä on ratkaisu, joka parantaa tehokkuutta ja
jota käyttäjät rakastavat. Tästä ei poliittinen riski pienene.
Setelivastaisiakin tietysti on. He sanovat, että järjestelmä lisää eriarvoisuutta, koska paremmin koulutetuilla
ja hyvätuloisilla on paremmat tiedot ja edellytykset käyttää seteliä.
Tosin paremmin koulutetuilla ja hyvätuloisilla on etumatka melkein missä tahansa. Minun on vaikea ymmärtää
logiikkaa, jonka mukaan emme voi parantaa tavallisen veronmaksajan asemaa vain siksi, ettemme pysty takaamaan
samantasoista parannusta kaikille. Palvelusetelihän voi olla tulosidonnainenkin, jos se helpottaa karvapallon nielemistä.
Väitetään, että bisneksen makuun päässeet tuottajat nostavat nopeasti hinnat pilviin. Jyväskylässä on seurattu
setelipalvelujen hintoja vuodesta 2008. Kotipalveluissa nousu on ollut vain 0,7 prosenttia vuodessa, kotisairaanhoidossa
2,4 prosenttia.
Osa kunnista ehkä kaihtaa palveluseteliä siksi, että ne pelkäävät järjestelmän hallinnointia ja paperityötä. Markkinoilla
on ratkaisu tähänkin: palvelu, jossa kunta maksaa rahaliikenteen hoitavalle yritykselle keskimäärin vain muutaman
tuhannen euron kiinteän summan vuodessa.
Vielä yksi syy: syrjäseuduilla ei synny kilpailua, koska palvelujen tarjonta on vähäistä. Tämä on vasta-argumenteista paras,
mutta taajamissa seteli on selvästi lisännyt tarjontaa. Jyväskylässä palveluntuottajia oli viisi vuotta sitten 15, nyt 49.
Järjestelmää on epäilty myös kerman kuorinnasta: palveluntuottaja voi valita asiakkaakseen ne, joiden hoito on
helpointa. Sen kerran, kun asiaa tutkittiin, kerman kuorintaa ei havaittu.
Sitten ovat tietysti puhtaan ideologiset esteet. Julkisen sektorin toimijoilla ja julkisen sektorin puolueilla on
omat kyyniset syynsä vastustaa seteliä. Tämä onkin vaikein este.
On varoitettu myös moraalivaarasta: mitä pienempi omavastuu, sitä holtittomammin ihmiset voivat suhtautua
elintapoihinsa. Mutta eikö tämä argumentti ole dynamiittia lähes maksuttomassa julkisessa terveydenhuollossa?
Miksi en kuule kenenkään liittävän sitä terveyskeskuksiin?
Tanskassa setelipalveluita voivat tuottaa kaikki, joilla on niin sanottu palvelutodistus. Tällöin esimerkiksi
vanhus voisi valita hoitajakseen sukulaisen, ystävän tai naapurin.
Suomessa on kaipailtu samaa. Toivottavasti ajatus ei kaadu perisuomalaisen nihkeään narinaan väärinkäytön
mahdollisuuksista.
Tanskan ratkaisu on elegantti askel kohti parempaa kansalaisyhteiskuntaa. Ihmiset voivat helpommin tuottaa
itse palveluita ja ostaa niitä läheltä tilanteessa, jossa kuntien kynnet eivät enää pidä. Setelit liikkeelle!
Matti Apunen matti.apunen@eva.fiKirjoittaja on Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja.
Helsinki ei aio kokeilla palvelualoitetta 22.1.2013
http://www.hs.fi/kaupunki/Helsinki+ei+a ... 8751273386