Kansallinen pyöräilyviikko päättyy

[Psykopatologia]

K O L U M N I http://www.hs.fi/kotimaa/Py%C3%B6r%C3%A ... 5562263675

Pyöräily on liikennettä, ei liikuntaa
13.5.2012 9:21 | 35 | Teppo Moisio

Kansallinen pyöräilyviikko päättyy tänään. Sen kunniaksi oion muutamia yleisimpiä väärinkäsityksiä pyöräilystä.

Pyöräily ei ole liikuntaa vaan liikennettä. Ihminen, joka tulee pyörällä töihin, ei harrasta pyöräilyä, vaan tulee pyörällä töihin. Vertailun vuoksi: Työmatka-autoilu ei ole urheilua eikä työmatka-autoilija harrasta autoilua.

Mukava pyöräily ei edellytä uusimman muodin mukaisia pyöräilyvaatteita ja -varusteita, vaan onnistuu vaikka puku päällä ja tanssikengät jalassa. Sateella voi käyttää bussia tai sadetakkia.

Sähköavusteisen pyörän käyttö ei ole laiskuutta, vaan järkevä, helppo ja nopea tapa käydä kaupassa tai töissä.

Pyörät eivät ole nopeita jalankulkijoita vaan hitaita ajoneuvoja. Pyöräilijä ei kuulu kaupungissa jalkakäytävälle koiranulkoiluttajien ja horjuvien juoppojen sekaan vaan ajoradalle muiden ajoneuvojen joukkoon.

Pyöräilijä ei aja keskustassa ajoradalla ärsyttääkseen autoilijoita, vaan siksi, että pyöräilijän kuuluu lain mukaan ajaa ajoradalla.

Pyöräilijä ei saa ajaa, miten huvittaa, vaan hänen on noudatettava liikennesääntöjä ja otettava muut huomioon. Pyörällä ei saa ajaa pyörätielle eksyneen jalankulkijan yli, vaan kävelijää kuuluu pyörätielläkin väistää.

Soittokellon käyttö ei ole henkilökohtainen solvaus, vaan ystävällinen varoitus. Soittokelloa käyttämällä ei saa oikeuttajatkaa täyttä vauhtia ajamista, vaan edessä hortoileva kävelijä on väistettävä varovasti.

Pyöräily ei ole vaarallista eikä etenkään vaarallisempaa kuin silloin, kun sinä olit nuori. Neljä vuosikymmentä sitten liikenteessä kuoli kymmenen kertaa enemmän pyöräilijöitä kuin nykyään.

Pyöräilykuolemien määrän vähentyminen ei johdu siitä, että pyöräilyn määrä on vähentynyt tai siitä, että pyöräilijät käyttävät kypärää. Pyöräilykuolemat ovat vähentyneet, koska autoilijat ajavat kaupungeissa aiempaa hitaammin.

Pyörä ei ole vain yksin liikkuvien sinkkujen kulkuväline, vaan yhä useammat perheet kuljettavat lapsiaan tarhaan ja hoitavat kauppareissut peräkärryjen ja tavarankuljetuspyörien avulla.

Pyöräily ei ole itseisarvo ja hauskan harmiton harrastus, vaan ratkaisu kaupunkien tilaongelmaan. Pyöräily vaatii murto-osan henkilöautojen tarvitsemasta tilasta.

Pyöräily ei ole elämäntapa vaan tapa liikkua. Pyörällä ei liikuta, koska halutaan pyöräillä, vaan koska se on kätevä tapa päästä paikasta toiseen.

Pyöräilyä ei edistetä teemaviikoilla ja mainoskampanjoilla, vaan tekemällä pyöräilystä entistäkin helpompaa, turvallisempaa ja nopeampaa.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien kaupunkitoimittaja.

[Hilppa]

Juurikin noin. Pyöräilyyn pitäisi panostaa pääkaupunkiseudulla rakentamalla ja kunnostamalla pyöräteitä, vaikka verkosto on kutakuinkin toimiva. Meillä pyöräilijät käyttäytyvät monesti jalankulkijoita kohtaan väärin. Saattavat vihaisena soittaa kelloa ja melkein jalankulkijan päälle ajaa, kun jalankulkija odottaa seepraraidoilla (jotka sijaitsevat sattumalta pyörätien päällä) liikennevalojen vaihtumista. Myös pyöräilijän on kunnioitettava suojatiellä olevia jalankulkijoita, koska hän on ajoneuvon kuljettaja. Täyttä asiaa ja hyvä kirjoitus, Teppo Moisio.

[Psykopatologia]

Ajavat jalkakäytävilläkin sika lujaa: ihme, ettei enempää törmäyksiä näytä tulevan.

[Hilppa]

Mutta mopot ovat toisinaan pelottavia, kun niitä taajamassa ajelee kovaa vauhtia pitkin kevyen liikenteen hiekkateitä. Jalankulkijan on vaikeata väistää täyttää vauhtia yllättäin mutkan takaa saapuvaa hurjastelevaa mopoa. Ja kun se on ilmiö, saattaa tulla kymmenkuntakin mopoa peräkkäin.

Pyöräilijät vaarallisimpia varsinaisissa pyöräilymaissa, joissa vauhtikin on luja. Italialaisella aamuisella piazzalla ajatuksissaan kuljeksivana saattaa (ammatti?)pyöräilijä sujahtaa ohitse 60-70 km tuntivauhdilla. Muutaman kerran olen tosissani pelästynyt.