Hei Beth! En pääse rekisteröitymään sinne Tukarille, eikä minulla ole siis ollut siellä nimimerkkiä aikoihin.
Beth, olen täysin sinun puolellasi!
Minustakin se on ihan pahuksen väärin, että kiusattua painostetaan lähtemään, ja joskus ei muuta vaihtoehtoa edes olekaan. Mutta minä olen ollut nyt huolissani sinun jaksamisestasi. Minusta sinä tarvitsisit nyt lepoa ja rauhaa, irtioton noista raukkamaisista tyhmyreistä. Sinä ansaitset Beth parempaa seuraa. Kyllä elämä lopulta yleensä opettaa kakaramaisille kiusaajille, että miltä se tuntuu sitten kun on itse kiusattavana. Joskus vain koira osaa opettaa ja laittaa kuriin koiran. Siinä ei auta enää järjen puhuminen eikä moraaliin vetoaminen eikä muu sellainen. Niiden pitää saada maistaa omaa lääkettään. Ja onneksi heidän kaltaisiaan rakkikoiria kyllä löytyy maailmasta. Sinun ei ole pakko alentua heidän tasolleen saadaksesi taottua järkeä heidän päähänsä.
Se on tosiaan kumma ilmiö, kuin joukkopsykoosi, jossa porukka ihmisiä alkaa käyttäytyä kuin kanalauma. Kun kanat haistavat että jollakulla on haava, alkaa ensin yksi tai muutama nokkia tuota haavaa. Joukkoon liittyy lisää nokkijoita. Kanat nokkivat lajitoverinsa hengiltä, ellei ihminen puutu asiaan. Ihmisporukassa osa katsoo vain hämmentyneenä sivusta, yrittää olla kuin mitään ei olisikaan tekeillä. Yrittävät keskittyä muihin asioihin, ja uskottelevat itselleen ja muille, että tilanne rauhoittuu ja asia hoituu sillä, kun vaan annetaan olla, ei puututa. Vertaistuki-sivustolla kaiken lisäksi moni on kertonut itsestään niin arkaluontoisia asioita, että heitä hirvittää alkaa puolustamaan nokittua, koska silloin nokkijat saattaivat huomata ne hänenkin kipeät haavansa.
Toivotan sinulle rauhallista ja mukavaa Pääisäistä, Beth!
T: Anni Huttila
