Taidekoulujen keski-ikäiset valkoiset hetero-oletetut opettajat yrittävät luovia opiskelijoiden traumojen ja soveliaisuusvaatimusten keskellä. Ovatko opettajien käsitykset taiteesta ja sen tekemisestä auttamattoman vanhanaikaisia?
KULTTUURI 11.12.2020 06:00
TEKSTI AURORA RÄMÖ KUVITUS VIIVI PROKOFJEV
ADRESSI lähetettiin oppilaitoksiin kesäkuussa.
1 036 entistä ja nykyistä taidealan opiskelijaa vaati korkeakouluja ottamaan antirasistiset strategiat osaksi opetussuunnitelmaa. Tiedostamaan eurosentrismin ja opetuksen lävistävän valkoisuuden. Kirjoitettiin mikroaggressioista ja representaatioista.
Mukana oli lista huomioon otettavista asioista kursseja suunniteltaessa: kolonialismi ja dekolonialismi, sukupuolisensitiivisyys, turvallinen tila, intersektionaalinen feminismi, suomalaisuuden käsitteen laajentaminen. Välineiden, kuten kasvomaskien, soveltuvuus muille kuin keskikokoisille valkoisille miehille.
Samantyyppisiä vaatimuksia oli esitetty ennenkin. Vuotta aiemmin Taideyliopiston opiskelijat toimittivat Kuvataideakatemian henkilökunnalle allekirjoittamattoman ”inklusiivisuusagendan”, jossa oli 26 kohdan ohjelista tarvittavista toimista.
Siinä edellytettiin turvallisia tiloja – ja niiden sääntöjen printtaamista luokkahuoneisiin – , pakollista sensitiivisyyskoulutusta ja liittolaiskoulutusta opettajille sekä ohjattua keskustelua opiskelijoiden kokemusten ja tunteiden ilmaisemisesta.
Tampereen yliopiston teatterityön professori Pauliina Hulkko on saanut myös brittiläisiltä tutkijakollegoilta niin sanotun call to actionin, kutsun toimintaan. Siinä valkoiset tekijät tahtovat kiinnittää huomion kysymyksiin valkoisten etuoikeuksista.
Lokakuussa Hulkon entiset opiskelijat lähettivät jälleen uuden vetoomuksen. Siinä oli 26 kysymystä, joihin teatterityön tutkinto-ohjelmaa ohjeistettiin julkaisemaan vastaukset marraskuun loppuun mennessä.
Kuinka etninen moninaisuus on otettu huomioon rekrytoinnissa? Millä lailla organisaatio osallistuu aktiivisesti valkoisen historian ja länsimaisen kaanonin purkamiseen? Millaisia henkilöhahmoja ja kertomuksia organisaatio tuottaa? Pyydetäänkö julkisesti anteeksi virheitä, joita on saatettu tehdä? Ollaanko valmiita muokkaamaan toimintaa kritiikin pohjalta?
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttu ... b8710b50-4
