Kirjoittaja Hilppa » 28.02.2015 02:15
Vaikka hoitaisikin lapset kuinka mallikkaasti tahansa, ei ihmisiä pitäisi jättää yksin ongelmineen sairaalasta paluun jälkeen. Kolkko ja tyly kohtelu yhteiskunnalta, ei voi mitään. Ymmärrän, että aikuisia ihmisiä ei voi paapoa määrättömästi, mutta pitäisi kuitenkin antaa sellainen vahva signaali, että ihmisistä välitetään aidosti. Sellaiseen yhteiskunta ja ammattiauttajat yleensäkään eivät valitettavasti kykene.
Minulta kysyttiin aikoinaan nuorena ihmisenä omaiseni jäätyä osastolle, että "ethän sinä vain nyt mene yksin kotiin, vaan sinulla on siellä joku". Vastasin, että joo en joudu yksin olemaan. Vaikka niinhän minun tapauksessani tietenkin oli, mitenpä muutenkaan. Enkä ymmärtänyt, minne olisin voinutkaan siinä tilanteessa mennä. Sairaanhoitajan sanat kylmäsivät mieltäni vielä entisestään, koska tuntui kummallisesti siltä, että kysymys oli joku sellainen vakiokysymys, eikä kysyjä ymmärtänyt lainkaan, miltä minusta oikeasti tuntui. Ja sitten kun olin kotona, tuntui todella pahalta ja vielä lisäksi paljon pahemmalta sairaanhoitajan sanojen vuoksi, vaikka hän todennäköisesti tarkoitti vain hyvää.
Mistä minä yhtäkkiä olisin saanut kotiini ketään, olivat lomilla kaikki enkä halunnut heidän lomaansa pilata. Ei silloin ollut edes kännyköitäkään. Kukin oli mökillään ja kuka missäkin. Eivät ehkä ajatelleet, että olisin tuolloin tarvinnut jonkun läheisen ihmisen seurakseni.