TEEMAT
>> SUNNUNTAIK O L U M N I http://www.hs.fi/sunnuntai/Pid%C3%A4+tu ... -art-top-1 Pidä tunkkisi, hyvinvointivaltioNuoret eivät halua antaa mitään hyvinvointivaltiolle, jos se ei anna mitään heille.13.7.2014 10:20 | 37 |
Antti Pikkanen HELSINGIN SANOMAT
Perustin vuoden alussa yrityksen. Sillä oli vaatimaton tavoite: työllistää minut itseni. Ei tarvittu kalliita investointeja tai vierasta pääomaa. Tarvittiin tietokone ja juttuideoita.
Yritysneuvojat puhuivat kassavirrasta, taseista ja kirjanpitoraporteista sekä kovistelivat asiakashankinnoista. Joo joo, minä sanoin, joko saa mennä. Totta kai osasin hankkia asiakkaita. Olin tehnyt samaa työtä työsuhteessa ja satunnaisesti freelancerina verokortilla.
Irtisanoin osa-aikaisen työsuhteeni, tein tilalle toimeksiantosopimuksen ja siirryin laskuttamaan itse. Siinä oli ensimmäinen vakioasiakas ja 20 prosenttia kuukauden tuloista. Loput 80 prosenttia hankkisin nopeasti.
Kun ikätovereiltani, pari - kolmekymppisiltä, kysytään tulevaisuudensuunnitelmista, yllättävän moni vastaa, että yrittäjyys kiinnostaa. Yllättävän moni ottaen huomioon, että suomalaiset yleisesti pitävät yrittäjyyttä riskialttiina. Viimeisimmän yrittäjyyttä ja yrittäjyyden kehittymistä maailmalla selvittävän Global Entrepreneurship Monitor 2013 -tutkimuksen mukaan suomalaisista 18 – 25-vuotiaista runsaat 14 prosenttia aikoo perustaa yrityksen kolmen seuraavan vuoden aikana. 45 – 54-vuotiaista vain kahdeksan prosenttia sanoo samaa.
Harva meistä kuitenkaan havittelee uutta Nokiaa. Vastaamme, että yrittäjyys kiinnostaa, koska olemme realisteja. Alamme vihdoin havahtua siihen, mitä työelämä meille tarjoaa. Siksi suuri osa näistä työpaikoista syntyy pieniin yrityksiin, jotka työllistävät yhden tai muutaman ihmisen.
Näillä startupeilla ei pelasteta Suomen taloutta. Niillä pelastetaan kunkin yksilön henkilökohtainen talous. Niissä tehdyn työn hintoja eivät määrittele yleissitovat työehtosopimukset, eikä niissä raportoida työaikaa. Ay-liikekään ei oikein tiedä, miten tällaisen työn tekijöihin pitäisi suhtautua.
Tämä saattaa vielä romuttaa koko hyvinvointivaltion.
Kymmenen edellisen vuoden aikana on puhuttu paljon siitä, että tulevaisuuden työelämä on pätkiä, silppua.
Se tarkoittaa yrittäjyyttä, freelanceriutta, osa-aikaisia työsuhteita, vuokratyösuhteita, mitä näitä nyt on. Vaihtuvaa buffet-pöytää, jonka lopputulos on työntekijän näkökulmasta sama: tilille tulee rahaa ja nälkä lähtee.
Tällä tavalla työtä tekeville rahaa on kahdenlaista. On kevyempää ja vähän painavampaa rahaa.
Painavampi on sitä, johon perinteiset palkkatyöläiset ovat pitkissä, vakituisissa työsuhteissaan tottuneet.
Rahaa, josta työnantaja maksaa sivukulut, josta maksetaan muun muassa kalliit eläkkeet. Rahaa, joka näkyy veroilmoituksella, jonka verottaja on täyttänytkin palkansaajan puolesta. Jos palkansaaja sairastuu vakavasti, Kela tulee hätiin ja maksaa sairauspäivärahaa sen mukaan, kuinka paljon tämä on tienannut.
Kevyempi raha taas on sitä, johon minä olen tottunut. Se on yrittäjän rahaa. Kevyt raha on riskialttiimpaa, sillä se pitää erikseen vakuuttaa.
Hyvinvointivaltio laskee yrittäjän tulon sillä perusteella, kuinka kalliilla yrittäjä on itsensä vakuuttanut. Ei sen mukaan, paljonko tämä on tienannut tai maksanut veroja.
Pienyrittäjä on kinkkisessä tilanteessa. Hänen pitäisi jo pakollista eläkevakuutusta ottaessaan tietää, paljonko tulee tienaamaan vuoden aikana. Siksi nuori yrittäjä ottaa mielellään itselleen pienimmän mahdollisen vakuutuksen. Hän vakuuttaa silloin tulojaan 7 430,59 euroa vuodessa. Se riittää, koska laki ei edellytä vakuuttamaan enempää.
Halvimmillaan vakuutuksen hinnaksi tulee runsaat 1 300 euroa vuodessa. Jos silloin sairastuu vakavasti, on paras olla omia säästöjä, sillä Kela tulee hätiin maksamalla vain runsaat 400 euroa kuukaudessa.
Minulle kävi, kuten aika monelle ikätoverilleni lopulta: olinkin tyytyväinen tilanteeseeni enkä mieltänyt itseäni pakkoyrittäjäksi.
Pidin itseäni uuden työn tekijänä, jolle työelämä hahmottui joukkona mielenkiintoisia projekteja. Työstä ei maksettu työpaikalla vietetyn ajan mukaan, vaan tehdyn työn mukaan. Sen taas sai määritellä itse.
Oli helpompaa matkustella, sillä työt sai otetuksi mukaan minne vain. Rahaa jäi säästöönkin.
Kun ylimääräistä rahaa jäi, tuli mieleen liuta uusia kysymyksiä. Pitäisikö eläkevakuutuksen suuruutta nostaa? Toisaalta, jos tulot taas pienenisivät enkä pystyisikään maksamaan vakuutusmaksuja? Vakuutuksen suuruutta ei voi määrittää kuukausittain todellisten tulojensa mukaan, vaan summa on päätettävä vakuutusta ottaessa.
Laskin, että jos haluaisin vakuuttaa tulojani suomalaisen keskiansion mukaan, se maksaisi halvimmillaan lähes 600 euroa kuukaudessa. Jos tulee huonompi kausi, maksu joustaa todella vähän, 10 – 20 prosenttia.
Yrittäjä maksaa eläkettä aina saman summan, vaikka ei tienaisi mitään. Työnantaja taas maksaa eläkemaksua koko ajan työntekijän todellisten ansioiden mukaan.
Päätin olla nostamatta eläkemaksujani, sillä vanhuuseläketurvakaan ei houkutellut. Nykyinen eläkejärjestelmä ei juuri anna toivoa siitä, että nuoret aikuiset näkisivät rahoja koskaan omalla eläkkeellään.
Mieluummin säästän itse rahaa pahan päivän varalle.
Kuukausipalkkaisuus on tämän jälkeen alkanut tuntua etuoikeutetulta. Että työnantaja maksaa palkkaa ja lisäksi runsaat 18 prosenttia eläkemaksua. On sairausvakuutusmaksua ja sotumaksua. Minun puolestani! Miksi se niin tekee, onko se tyhmä?
Mitä minulle on tapahtumassa? Olen aina suu vaahdossa valistanut amerikkalaisia ystäviäni pohjoismaisen hyvinvointivaltion hienouksista. Miksi yhtäkkiä ajattelin, että pidä tunkkisi, hyvinvointivaltio?
Toki hyvinvointivaltioon kuuluu paljon muutakin kuin sosiaaliturva, mutta muutos lähtee usein siitä, kun yksi ajattelutapa vaihtuu toiseksi. Pienten kysymysten jälkeen tulee nimittäin yksi vähän isompi. Miksi maksaa mitään hyvinvointivaltiolle, jos siitä ei saa itse mitään takaisin sitten, kun sitä tarvitsee?
Ero on siinä, että ennen tuo kysymys tuli vastaan harvalle. Nyt se tulee yhä useammalle. Mitä useamman mieleen se tulee, sitä useampi lakkaa uskomasta hyvinvointivaltioon.
Palstalla arvioidaan kotimaan ja maailman asioita, kosketusetäisyydeltä._