The Yardbirdsin solisti Andy Mitchell tunnelmoi perjantai-illan konsertissa Savoyssa Helsingissä.
UUTISET >> KULTTUURI
A R V I O http://www.hs.fi/kulttuuri/The+Yardbird ... 5806609412
The Yardbirdsin keikka Savoyssa oli upea tribuutti
kaikkien aikojen kulttibändille
28.3.2014 21:55 0 Otto Talvio
Lienee selvää kaikille The Yardbirdsin ystäville, että rumpali Jim McCartyn Yardbirds on eräänlainen huippuluokan tribuuttiyhtye, johon McCarty tarpeen tulleen pestaa taitavia ja karismaattisia soittajia toteuttamaan hänen Yardbirds-visiotaan. Sellaisena Yardbirds on nykyään, ja on ollut jo parikymmentä vuotta, ensiluokkainen "sixties revival" -yhtye.
Tribuuttiyhtyeen leima ei kuitenkaan anna yhtyeelle sitä arvoa, jonka se ansaitsee. The Yardbirds nykyisessä kokoonpanossaan soittaa ilmiömäisen rehellistä ja tyylitajuista englantilaista bluesia, syöksyen hetkittäin hard rockin ja psykedelian syövereihin, juuri samalla intensiteetillä kuin The Yardbirds 1960-luvun loppupuolella.
Yhtyeen kuuluisia leadkitaristeja ei uusissa kokoonpanoissa luonnollisestikaan nähdä. Eric Claptonilla, Jeff Beckillä ja Jimmy Pagella on paremmin palkattua tekemistä kuin kiertää pakettiautolla Suomea.
Kitaristi Chris Drejakin on joutunut passaamaan viimeaikaiset kiertueet, mutta hänen tilalleen komppikitaraan McCarty on kiinnittänyt todellisen brittibluesin kulttitähden, Yardbirdsin alkuperäisen kitaristin Anthony "Top" Tophamin. Hänen kumppaninaan yhtyeen nykykokoonpanossa on nuori kitaravirtuoosi Ben King. Yhdessä miehet muodostavat vaikuttavan parivaljakon, jossa Tophamin soitto on pehmeästi soivaa luomua verrattuna Kingin nopeisiin ja taitaviin sointukuljetuksiin. Tyylitajusta molemmille täydet pisteet.
Edellisen kerran kun Yardbirds esiintyi Suomessa vuosituhannen vaihteessa Turussa, oli yhtyeen basisti-laulaja amerikkalainen John Idan. Hän oli vaikuttava esiintyjä, mutta englantilainen harpisti-laulaja Andy Mitchell vie sittenkin voiton: Mitchell osaa vaihdella bluesrekisterin ja 1960-lukulaisen englantilaisen popestetiikan välillä ja ennen kaikkea hän kuulostaa britiltä, hetkittäin – kuten Still I'm Sad -kappaleessa – hän kuulostaa jopa ilmiömäisesti yhtyeen alkuperäiseltä laulajalta Keith Relfilta.
Mieluummin tällaista kuuntelee kuin Eric Claptonia.
