"Herkkä, hellä, hehkuvainen" Canth

[Psykopatologia]

Nuorta Minna Canthia kuvailtiin pitkäksi ja solakaksi ja hänen silmiään vilkkaiksi ja ymmärtäväisiksi.
– Teoksen kuvitusta.

"Herkkä, hellä, hehkuvainen" Minna Canth

http://www.hs.fi/kulttuuri/Suomalaisen+ ... 5122832430

[Psykopatologia]

UUTISET >> KULTTUURI

K I R J A L L I S U U S http://www.hs.fi/kulttuuri/Suomalaisen+ ... 5122832430

Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth. Otava. 431 s.

Suomalaisen naisliikkeen pyhimys päivitettiin särmikkääksi

Minna Canth ei ollut mekastava matroona vaan haavoittuva ja harras epäilijä.
Uusi elämäkerta päivittää mahtavasti tänään 170-vuotiaan klassikon.
____________________________________________________________________________________________________________
Minna C a n t h
Kirjailija ja sanomalehtinainen Minna Canth, o. s. Johnson, syntyi Tampereella 19. 3. 1844 ja kuoli Kuopiossa 12. 5. 1897.
Sai tytöksi hyvän koulutuksen, opiskeli Jyväskylän seminaarissa.
Avioitui opettajansa Ferdinand Canthin kanssa. Seitsemän lasta.
Kirjoitti miehensä toimittamiin sanomalehtiin, julkaisi ensimmäisen novellikokoelman 1878.
Miehen kuoleman jälkeen muutti 1880 Kuopioon ja alkoi hoitaa sukunsa kauppoja.
Esikoisnäytelmä 1883. Kirjoitti novelleja, seitsemän pienoisromaania, kymmenen näytelmää ja noin 70 lehtikirjoitusta.
Näytelmistä tunnetuimpia Työmiehen vaimo (1885), Papin perhe (1891) ja Anna-Liisa (1895), joita esitetään edelleen.
Työmiehen vaimo vaikutti lainmuutokseen, jolla miehen omistusoikeus vaimonsa omaisuuteen poistettiin 1889.
Canth kirjoitti myös tyttöjen koulutuksesta ja tasa-arvoisesta sukupuolimoraalista.
Sai liputuspäivän 2007 ensimmäisenä suomalaisnaisena.
___________________________________________________________________________________________________________

19.3.2014 2:00 | 0 | Mervi Kantokorpi

Nyt tämä marttyyritarina menee uusiksi:

Minna Canth, suomalaisen naisasian keula, joutui 21-vuotiaana opiskelijana naimaan painostuksen jälkeen opettajansa Ferdinand Canthin. 30-vuotias lehtori osoittautui tyrannisoivaksi seksihulluksi, joka piti vaimoaan lukkojen takana ja jatkuvasti raskaana.

Kun mies yllättäen kuoli neljäntoista aviovuoden jälkeen, koitti Minnalle vapaus. Hänestä tuli juhlittu supernainen, joka perhehelvetistä päästyään ryhtyi seitsemän lapsen yksinhuoltajana menestyväksi kirjailijaksi ja kauppiaaksi.

Herkkä, hellä, hehkuvainen on Minna Maijalan (s. 1975) tänään julkistettavan Minna Canth -elämäkerran nimi. Maijala tuntee kohteen paremmin kuin kukaan: hänen väitöskirjansa Passion vallassa (2008) oli ensimmäinen laaja tutkimus klassikon tuotannosta.

Mutta miten raikas päivitys Minna Canth 2.0 onkaan! Maijala pyyhkii pöytänsä vanhoilla Canth-biografioilla, ja perustellusti.

Erityisesti kyytiä saa Lucina Hagmanin varhainen elämäkerta vuosilta 1906–11. Juuri se hakkasi kiveen virallisen kirjailijakuvan eli kertomuksen naisliikkeen barrikadeille nousevasta uhrista.

Maijalan analyysin avain on kehitysromaanin muotoon pakotettu kirjailijaelämäkerta: jokainen kunnon tarina tarvitsee vaikeudet voittavan sankarin – ja konnan.

Tässä draamassa demonin roolia on vetänyt näihin päiviin koko miessukupuolta edustava Ferdinand Canth.

Minkälainen on uusin silmin nähty Minna?

Nuorena pitkä ja solakka kaunotar, joka liikkui kuin kala vedessä opettajaseminaarin vilkkaassa elämässä. Hän tahtoi naida mustakulmaisen Ferdinandin, sillä avioelämä ja perhe olivat sittenkin haluttavampi ura kuin yhteisönsä silmätikkuna kytätyn opettajatarneidin osa.

Canthien liitto oli kahden persoonallisuuden kauppa. Porvaristytön kasvatuksen saanut Minna oppi nopeasti huushollinpitoa ja kohosi joukkueenjohtajaksi. Hän muun muassa suunnitteli ja piirsi Canthien tilavan kotitalon Jyväskylään. Sen kyökkipuutarha oli puolestaan Ferdinandin valtakuntaa.

Lehtorskan emansipatorisella ajattelulla oli puolison täysi tuki. Minna julkaisi ensimmäiset naiskysymystä käsittelevät kirjoituksensa Ferdinand Canthin toimittamissa sanomalehdissä. Nuoren äidin kirjoitusaika järjestyi palkattujen apulaisten ansiosta.

Vähitellen jutuntekoa kasautui yhä enemmän, osasihan Minna suomea äidinkielenään toisin kuin miehensä.

35-vuotiaan raskaana olevan naisen maailma hajosi hänen miehensä kuolemaan. Vakava, psykoosiin vienyt synnytyksen jälkeinen masennus jätti jälkensä. Maijala tarkastelee erittäin uskottavasti Minna Canthin koko aikuisiän kestäneitä mielenterveysongelmia.

Vanhat elämäkerrat ovat tietenkin korostaneet "puolimiehisen sufragetin" vahvuutta: pelkällä tahdonvoimalla kirjailija selätti taudinkuvan, jota nykyään hoidettaisiin ahdistuneisuutena.

Canthin kirjeitä lukeneet tietävät, miten hän jatkuvasti pelkäsi sairastuvansa. Maijala etenee kirjailijan hypokondriasta eli luulosairaudesta pohtimaan sairauksia hänen omakuvansa aineksina.


(Sivu 2/2)
Ajan tapaan Canth medikalisoi itseään rankasti ja oli käsittämättömän kiinnostunut 1800-luvun lopun psykopatologiasta kummallisine hoitoineen.

Kirjailijan teosten unohtumattomia henkilöhahmoja elämäkerta tutkii tätä "hermostuneen ajan" taustaa vasten. Työväenluokkaisten naisten psykologia ja hulluksi tekevä köyhyys ovat Maijalan rakennuspuita Canthin usein epämääräisesti hahmoteltuun yhteiskunnallisuuteen.

"Herkkä, hellä, hehkuvainen" – noin runoilija J. H. Erkko kuvasi ystäväänsä. Eikä siis mikään mekastava matroona, vaan Minna Maijalan sanoin: "harras epäilijä".

Uuden elämäkerran kohokohtia on Canthin uskonnollisen ajattelun tarkastelu. Esiin nousee tunnustuksellinen kristitty, jolle evankeliumin rakkaudenoppi oli tärkein arvoperusta. Mutta myös kriittinen ajattelija, joka halusi kirkon erilleen valtiosta.

Koko elämänsä Minna Canth yritti sovittaa yhteen omaksumaansa tieteellistä maailmankatsomusta ja uskonnollista ajatteluaan. Uusi ja vanha maailma todella kohtasivat sensitiivisessä persoonassa.
_

[Psykopatologia]

(- -)
Mutta miten raikas päivitys Minna Canth 2.0 onkaan! [Minna] Maijala pyyhkii pöytänsä vanhoilla
Canth-biografioilla, ja perustellusti.

Erityisesti kyytiä saa Lucina Hagmanin varhainen elämäkerta vuosilta 1906 – 11. Juuri se hakkasi
kiveen virallisen kirjailijakuvan eli kertomuksen naisliikkeen barrikadeille nousevasta uhrista.
(- -)

Mutta Hagmanhan kirjoittaa juuri niin kuin feministien mielestä kuuluukin: nais-
näkökulmasta ja vääristellen. Sen sijaan Maijala pettää sovinistisesti rotunsa.

[Kyllästynyt]

... Mutta Hagmanhan kirjoittaa juuri niin kuin feministien mielestä kuuluukin: nais-
näkökulmasta ja vääristellen. Sen sijaan Maijala pettää sovinistisesti rotunsa.

Sinun mielestäsikö feministit ovat vääristelijöitä?

[Psykopatologia]

Minusta "riittävän" usein.

[Kyllästynyt]

Minusta "riittävän" usein.

Mikä mielestäsi on useimmin vääristelty asia?

[Psykopatologia]

Mieleeni tulevat lähinnä (pääosin referenssit ja muiden arviot) teemoista
Suomen lähihistoria (HS), biologisten erojen yms. ignorointi, "turha" keskustelu
kolmannesta sukupuolesta.

Nyt ko. Hagmanin on luultavasti todettu vääristäneen Canthia.