Tässä New Yorkin The Sunin kirja-arvostelussa
http://www.nysun.com/arts/pursuit-of-ha ... -26/63417/ " The Pursuit of Happiness" Giles Harvey arvioi Mark Edmundsonin kirjaa Sigmund Freudista.
Freud, as we know, did not hate America, he regretted it, an altogether more generous and sophisticated response, or so it may seem at first. If the Herr Professor never quite rose to the waggish hauteur of Oscar Wilde — who declared, "America was the only country that went from barbarism to decadence without civilization in between" — he was certainly not without his mots. "Yes, America is gigantic," he once confided to his disciple and hagiographer, Ernest Jones, "but a gigantic mistake." Or again: "America is the most grandiose experiment the world has seen, but, I am afraid, it is not going to be a success."
Koitan kääntää tuon suomeksi:
Freud, kuten tiedämme, ei vihannut Amerikkaa, hän pahoitteli sitä, kaiken kaikkiaan paljon reilumpi ja hienostuneempi vastaus, tai siltä se aluksi vaikuttaa. Jos Herra Professori ei koskaan ollutkaan yhtä nokkelan arrogantti kuin Oscar Wilde - joka julisti että " Amerikka on ainut maa joka siirtyi barbariasta rappioon ilman sivistynyttä yhteiskuntaa niiden välissä" - Freudkaan ei taatusti jättänyt sitä ilman nasevia huomautuksia. " Kyllä, Amerikka on jättiläismäinen, hän kerran uskoutui oppilaalleen Ernest Jonesille, " mutta se on jättiläismäinen virhe." Ja toisen kerran: " Amerikka on mahtailevin kokeilu mitä maailma on nähnyt, mutta, pelkään ettei se tule olemaan menestys."
( jotkut sanavalinnat oli mahdottomia kääntää kuten tuo " hagiographer", viitannee siihen että Ernest Jones oli Freudin virallinen elämäkerran kirjoittaja)
What's not to like, we may wonder — and Freud is more than willing to tell us: "The Americans are really ‘too bad'…Competition is much more pungent with them, not succeeding means civil death to everyone and they have no private resources apart from their profession, no hobby, games, love, or other interests of a cultured person." What is more, the political life of America is inevitably debased, suffering as it does from "the psychological poverty of groups," that is, the tendency of the rabble to sap all subtlety and scruple from the patrician gentlemen whose job it is to govern. Perhaps toward the end of his life, Freud disliked America simply because he realized that, unlike himself, it was not going away; that, indeed, it was the future.
Toinen käännökseni:
Mistä ei voi pitää, me mietimme, - Freud on enemmän kuin halukas sen meille kertomaan: " Amerikkalaiset ovat todella " liian pahoja"...Kilpailu on liian pisteliästä heidän välillään, jos ei menesty, se merkitsee siviili kuolemaa kaikille, eikä heillä ole yksityisiä resursseja ammattinsa ulkopuolella, ei harrastuksia, pelejä, rakkautta tai muita sivistyneen henkilön mielenkiinnon kohteita." Vieläpä poliittinen elämä on Amerikassa poikkeuksetta kieroutunutta, se kärsii " ryhmien psykologisesta köyhyydestä", joka on rahvaan taipumus heikentää kaikki hienovaraisuus ja epäillä aristokraattisia herrasmiehiä, joiden tehtävä on hallita." Ehkä elämänsä loppupuolella Freud inhosi Amerikkaa yksikertaisesti siksi, koska hän tajusi, toisin kuin hän itse, se ei tulisi menemään pois, todellakin, se tulisi olemaan tulevaisuus.
Lähetetty: 25.06.2013 00:50