Psykopatologia.munfoorumi.com

Sinivuokkojakin.

Auringon lämmön ja valon määrän kasvaessa alkaa puistojen pientareilla punottaa ja pönöttää. Örinän ja kilinän voluumin ja esiintymis-taajuden kasvaessa ei pieniltä reviiri-kiistoiltakaan voida täysin välttyä. Yksi tunnistettava reviiri-käyttäytymiseen liittyvä, karhea-sävyinen ääntely, kuulu näin: "Elä elä! Prkl elä elä!" Kake, Pena ja Mara kumppaneineen aktivoituvat, ja hennosti viheriöivän nurmen lomaan alkaa ilmestyä metallin ja lasin kiiltoisia kukkasia, joista osalle löytyy innokkaat kerääjänsä.

´
Rannat ovat sulat osittain. Pääsee uimaan ilman avantoa ja pulputtimia

Kyllästynyt kirjoitti:Hrrrr...
Liian kylmää minulle - vielä.

Ennakkoluuloja. Kerran kun kokeilet, voit olla vasta varma onko näin.

http://www.avantouinti.fi/

Havaintoja 8:n vuorokauden takaa: kymmenittäin töyhtöhyyyppiä, västäräkkejä, sinisorsia, telkkiä, haapanoita, punasotkia, tavi, kurkia, kanadanhanhia, laulujoutsenia, kyhmyjoutsenia, tundrahanhi, merihanhi (?), naarasuivelo, peippoja, viherpeippoja, talitiaisia, sinitiaisia, punakylkirastaita, kottaraisia, mustarastaita, harakoita, variksia, naakkoja, nokikanoja, 1 haukka (tunnistamaton), metsävikloja, sepelkyyhkyjä, punarinta, naurulokkeja, kalalokkeja ja pajusirkku.

Havaintoja muutaman vuorokauden takaa: paljon urheilevia sinne tänne pomppivia lapsia, lauma saunovia pappoja, kurkia ja peippoja.

Kymmenittäin lisää tavanomaisia lintuhavaintoja. Mainittakoon uivelopari naapurikunnan pikkujärvellä, uros komea kuin mikä. Lisäksi mm. tukkasotkia, 2 tilheä, 2 tikliä, koskeloita, 2 taivaanvuohta (ehkä eniten ilolitsin tuosta sattumanvaraisesta löydöksestäni kuivien heinänkorsien keskeltä, voi vartauskuvana pitää neulan löytämistä heinäsuovasta, kun etäisyyttäkin oli ainakin 100 m. Mikä selkeä pystyjuovaisuus ja suhteettoman pitkä nokka!) sekä äänihavainto kuovista.

Vielä puuttuu näkö-havainto kurjista. Minulla on vain yksi keväinen kurki-äänihavainto.

Räystäspääskyjä kuulemma 3 kpl puolison näköpiirissä. Tekstari saapui juuri. Täytyy mennä illalla kytikselle.

Kyllästynyt kirjoitti:Tavanomainen lintu, mutta kuitenkin ensimmäinen havainto tältä keväältä: Kirjosieppo.

Oravilla vielä villahousut jalassa. Päällystakin ovat jo (osittain) riisuneet.

Meilläkin päin on liikuskellut noita villahousuisia.

Kaksi pulleaa rusakkoa kyhjöttivät päiväkodin matontamppaustelineen edustalla.

Ensimmäiset hiirenkorvat havaittu kotipihan rauduksessa, joka yleensä ehtii ensin verrattuna viereisiin hieskoivuihin ja lähimaaston muihin rauduksiin.

Kylmässä viimassa tihrustettuja lajeja: nokikana, telkkäpari, nelisenkymmentä haarapääskyä, heinäsorsia, varis, töyhtöhyyppä, tiiroja sekä mahdollisesti haikara ohilennolla. Linssi oli tihkusumun peittämä.

Kotipihalla räkättirastaita, peippoja, kalalokkeja, sepelkyyhkyjä, varpusia, viherpeippoja, mustarastaita, punakylkirastas, harakoita, variksia ynnä muita pihamme tyypillisiä asukkeja.

Kyllästynyt kirjoitti:Sitruunaperhosia ja irstailevia kirjosieppoja.

Sitruunaperhosia oli paljon muutama viikko sitten. Minne lie kadonneet näkyvistämme. Nyt kaaliperhosia sekä yksi neitokainen voimakkaine täplineen.

Siis kesä on todella saapunut. Ensimmäinen ukkossade ja pääskyjä monenmoisia. Jopa tervapääskyt ovat esittäneet ensivisiittinsä ja kirskuneet nimensä veroisesti. Melko aikaisia tulijoita olivat tällä kertaa.

Ei vieläkään merimetsoja, pitäisi luultavasti mennä ulkosaaristoon. Satunnaiset kulkijat ovat aina kiintoisia. Viehättävin satunnainen ohikulkijahavainto vuosien takaa, minkä muistan, oli vesipääsky, joka silloisen kaupunginosamme puistolammikkoon oli pysähtynyt pyörimään (siis todella lajityypillistä veden pinnalla pyörintää) muuttomatkansa varrella. Kuin kelluva pullonkorkki tai koho.

Kaunis kuva sinirinnasta! En ole koskaan nähnyt, vaikka pohjoisessakin on tullut retkeiltyä. Järripeipot räjäyttivät tuolloin tajuntani ryystämisellään (ja veivät hermot yöllä konsertillaan. Puolisolla on sinirintahavainto, mutta kuolleesta linnusta, joka makasi Mannerheimintiellä. Oli ilmeisesti viimeisillä voimillaan muuttomatkalla törmännyt autoon.

Helle sen kun jatkuu. Viikonlopun havaintoja: Viisi räkätin pesää alle 500 metrin matkalla jokivarressa. Poikaset ammotavat nokat madon toivossa kohti taivasta. Helppo havaita, koska puissa lehdet eivät vielä olleet niin peittäviä. Meriharakoita, haahkoja, 2 kivitaskua, mahdollisesti alli, isokoskeloita, lokkeja, joutsenia, variksia, tiiroja ynnä muuta. Vieläkään en päässyt kuulemaan räyskän rääkäisyä. Ehkä joskus onnistaa.

Lähes paloin auringossa, hassua tuijottaa samalla lumikasaa.
Nyt vuosi vuodelta, palan yhä herkemmin ja herkemmin. Olen ottanut aurinkoa parina päivänä suht vähän aikaa ja tosi nopeasti meinaan palaa. Viime kesänä makoilin sen 4-5h, ennen kuin vähän paloin.
Sitäpä ennen en juurikaan palanut. Ulkomaillakin rusketuin hyvin päivässä, en palanut...

Näin dramaattisissa tunelmissa mieleen tulee eilinen havainto. Tien yli liihotteli korppi.

Järviveden lämpötila +20 astetta. Varokaa harvinaista luonnonilmiötä nimeltä auringonpaiste! Lierihattu on kätevä. Itse suosin kalastajamallia silloin, kun pyöräilykypärä ei ole päässä.

Kaunis ranta, kesäpäivä; sininen vesi ja pehmeä hiekka =)

Ihana lähteinen +17-asteinen järvivesi vilvoitti mukavasti kuuden kilometrin mäkisen maastojuoksulenkin jälkeen. Voiko enää parempaa toivoa? Mustikan lehdet ovat puhjenneet ja muodostavat kauniin värikontrastin tummalle sammalpeitteelle. Lehmukset tuoksuivat vienon sitruunaiselle aamukasteen aikaan.

Kyllästynyt kirjoitti:Kalliokielot kukkivat ja "normi"kieloissakin jo pieniä nuppuja.

Oletko kuullut, että itäsuomalaisessa murteessa rauduskoivu on tavan koivu? Kerran eräs tuttuni käytti sanoja tavan koivu ja minä olin tietysti äimän käkenä.

Kun tarkemmin mietin, niin miksi ei aivan yhtä hyvin (puhekielisen) sanan "normi" tilalle olisi voinut vakiintua itämurteinen "tavan"? Eräs tuttuni asian minulle selvensi, kun en ymmärtänyt "tavan" koivu-nimitystä. Miksi ei yhtä hyvin "tavan" kielo? Jostain syystä Etelä-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla etenkin nuorison käyttämiksi uusiosanoiksi ei helposti muotoudu itäsuomalainen murresana (tai sikäläisen nuorison käyttämä termi). Vai onko sellaisia?

Helpottuneisuuden tunteet valtasivat, kun helle väistyi, vaikka olihan se kivaakin. Kävin täydentämässä varustearsenaalia. Samalla reissulla piipahdin merenrannan tornissa ja tein elämäni ensimmäisen lapasorsahavainnon. Katselin, että mikä se siellä rantakaislikossa käyskentelee ja hautoo. On varmasti jokin minulle ennen näkemätön sorsalaji ja kohta purjeti vedestä uroskin lähettyville eikä voinut muu olla kuin lapasorsa. Paljon meriharakoita, joutsenia, pääskyjä, muita sorsia, töyhtöhyyppä, lokkeja, tiiroja, variksia sekä piisami. Metsässä puukiipijä, sirittäjiä, kuusitiaisia, tikan pesä, peippoja, punatulkkuja, kirjosieppoja, västäräkkejä sekä paljon muuta. Ei vieläkään onnistanut räyskän tunnistamisen opettelu.

Kokeilin Strömsön ohjeella vuohenputkilasagnea. Ei pöllömpää. Tosin vaihdoin kaurakerman kaurajuomaksi (,jossa on palmuöljyn sijasta rapsiöljyä, eikä läheskään niin paljon rasvaa).

Järvellä lukuisten sorsien (ja sorsalintujen) lisäksi kymmenittäin nokikanoja, harmaahaikaroita (5?), laulujoutsen, kyhmyjoutsen, punasotkanaaras parin poikasensa kanssa, 2 silkkiuikkunaarasta poikasineen, viklo (mustajalkaviklo[?] vesikasvihetteikön päällä juoksentelemassa, oli vaikea tunnistaa vasten valoa), rannalla räkättirastaita, pääskysiä, tiiroja, lokkeja ynnä muuta. Sain houkuteltua puolison retkelle myöhään illalla. Ei kaduttanut lainkaan. Mikä elämys pitkästä aikaa. Helle rentouttaa.