Ostin kinkun; sen luuttoman, potkallisen, ja verkollisen, joka toisessa ketjussa puhutti. Pakasteena. Ehkä huomisiltana tuikkaan uuniin. Vähän ruokaakin ostin, koska joulupäivänä laitan lapsukaisilleni aterian. Siinäpä valmistelut sitten ovatkin. Seisoin ruokakaupassa valmis lanttulaatikko kädessäni ja tutkin lanttusoseen laatikko-ohjetta; mietin, että valmiista soseesta saisi kyllä kätevästi laatikon. Mutta resepti oli niin monimutkainen ja vaati niin paljon aineksia, että kädessäni ollut valmis laatikko kulkeutui ostoskoriin - aivan kuten aina ennenkin.
Nyt olisi työn puolesta helppo joulu, vapaa viikonloppu ja kaikki, olisi kyllä aikaa paistaa pari laatikkoa valmiista soseesta. En vain viitsi vaivautua yhden jouluaterian takia niin paljon...
En ole milloinkaan ollut 'jouluihminen' ja moniin vuosiin en ole tehnyt joulun eteen sitäkään vähää mitä ennen tein perheenäitinä ja etenkin lasten ollessa vielä lapsia. Jouluateria kuitenkin on tärkeä, vaikka se toteutuukin minun 'reseptilläni' pääosin kaupan valmiista eineksistä. Yhdenlainen perinne tuokin; menneinä vuosina olin työni vuoksi joulun aikaan niin puhki, että luojan kiitos kaupat tarjosivat jo silloin
äitien tekemiä jouluruokia...
Joulukuusta kaipaan, nyt kun taas monien lamaannusvuosien jälkeen jaksaisin laittaa ja koristella sellaisen. Aito kuusi on ihanin, mutta sillä on taipumus aiheuttaa kaikenlaisia hengitysoireita. Tekokuusi on siitä kiva, että sen voi koristella ihasteltavakseen vaikka heti pikkujoulusta alkaen; niin minä tein viimeisinä vuosina, kun pidin kuusta. Oli ihanaa katsella valaistua joulukuusta heti ensimmäisestä adventista alkaen. Muutaman vuoden olen elänyt kissaperheen elämää; se on kuin elettäisiin parin kaikkialle 'pahan tekoon' kerkiävän taaperoikäisen kanssa. en jaksa alkaa suojella joulukuustani temmeltäviltä kissoilta.
GAD, tunnen syvää myötätuntoa kerrottuasi vesivahingosta kuivauksineen. Näköjään jaksat suhtautua myönteisesti; hyvä niin, koska aika hermoja raastava kokemus sellainen voi olla. Minäkin olen ollut samanlaisessa tilanteessa, ja kyllä se oli kova paikka. Huusholli meni remonttiin, ja asuntoa kuivattiin ensin viikkotolkulla ennen kuin päästiin korjaamaan vakavia vaurioita. Niin iso asia se oli, että vieläkin vuosien jälkeen näen joskus painajaisunia kosteusvaurioista ja vesivahingoista...
Tsemppiä hurinan ja kaaoksen keskelle!
