Psykopatologia.munfoorumi.com

1960-luvun uusiin ns. "yhden asian liikkeisiin" kuului myös Yhdistys 9 - naisasiajärjestö, jonka jäsenistä vajaa kolmasosa oli miehiä.

Uutisjutussa luetaan ote Mieskin on ihminen -julkilausumasta:
"Vaatikaa oikeutta pidempään elinikään, vaatikaa oikeutta parempaan terveyteen, vaatikaa mahdollisuutta elintasorobotin roolista vapautumiseen, vaatikaa oikeutta osoittaa tunteita muulloinkin kuin jääkiekko-ottelussa tai humalassa."

Liberaalifeminismi eli tasa-arvofeminismi on valistusajan Euroopassa syntynyt aate, jonka pyrkimyksenä on taata naisille samat oikeudet kuin miehille. Ajattelun perustana on valistuksen järkeen perustuva ihmiskäsitys. Järki tekee naisista ihmisiä, ja näin ollen naisille kuuluivat samat mahdollisuudet kuin miehille. Tunnetuimpia liberaalifeministisiä ajattelijoita olivat Mary Wollstonecraft ja John Stuart Mill.

Liberaalifeministisen käsityksen mukaan sukupuolet ovat perustavanlaatuisesti samankaltaisia ollessaan ihmisiä ja näin järjellisiä olentoja. Samaan aikaan sukupuolet on kuitenkin usein nähty taipumuksiltaan erilaisina niin, että naiset ja miehet sopeutuvat luonnostaan paremmin erityyppisiin tehtäviin.

1800-luvulla syntyi liberaalifeministinen naisasialiike, ensimmäisen aallon feministien liike, jonka tavoitteena oli tehdä naisista täysvaltaisia kansalaisia. Pyrkimyksiin kuuluivat mm. äänioikeuden saavuttaminen ja opiskelun turvaaminen jokaiselle naiselle. Aate pyrki muokkaamaan myös voimassa olevaa avioliittolakia, jonka mukaan avioitunut nainen oli velvollinen noudattamaan aviomiehensä tahtoa. Liikkeellä oli yhteyksiä rauhan- ja raittiusliikkeisiin, ja se otti aktiivisesti kantaa ns. siveyskysymyksiin, kuten prostituutioon. Liike oli alkujaan keski- ja yläluokan liike, eikä se vastannut työväen tarpeisiin. Työläisnaiset järjestäytyivätkin työväenpuolueiden alaisuudessa.

Kritiikkiä liberaalifeministiselle ajattelulle on esitetty epäteoreettisuudesta ja siitä, että se ei tuo esiin tai näe sukupuolten välisiä valtasuhteita. Myös sitä on kritisoitu, että (miehiset) normit ovat vallitseva ja oikea tapa elää elämäänsä, eli naisten tulisi 'vaillisina' pyrkiä pääsemään samalle tasolle miesten kanssa. Tämän vastakohtana on korostaa samanarvoisuutta: olemme erilaisia, emme huonompia, vaan samanarvoisia. Kummankaan arvot eivät siis ole tämän mukaan se yksi, ainoa ja oikea tapa hahmottaa maailmaa.

Kolmannen aallon feminismi

1980-luvulta eteenpäin vaikuttaneesta feministisestä ajattelusta on usein puhuttu kolmannen aallon feminisminä. Kyse ei kuitenkaan ole yhtenäisestä liikkeestä vaan joukosta erilaisia ajattelutapoja ja liikkeitä. Feministinen liike myös laitostui ja akateemistui viimeistään 1990-luvulle tultaessa. Naistutkimuksena tunnettu yliopistollinen oppiaine ja tutkimusala sai alkunsa ensin Yhdysvalloissa ja sitten Euroopassa.

Jos ensimmäisen aallon feminismi korosti miesten ja naisten samankaltaisuutta ja yhtäläisiä oikeuksia, toisen aallon feminismi korosti eroja miesten ja naisten välillä, niin kolmannen aallon feminismin myötä nousivat esiin erot naisten välillä ja naisissa. Myös miestä sukupuolena ja miehisyyttä feminismi on tutkinut. Feministisestä miestutkimuksesta käytetään nimeä kriittinen miestutkimus. Samoin kolmannen aallon feminismillä on ollut läheiset suhteet homo-, lesbo- ja queer-tutkimukseen sekä postkolonialistiseen tutkimukseen. Kolmannen aallon feminismin yksi keskeisimmistä – mutta myös kiistellyimmistä – teoreettisista käsitteistä on sex/gender (biologinen ja sosiaalinen sukupuoli) -jaottelu.

Feminismi käsittää suuren joukon erilaisia ajattelutapoja niin, että usein onkin tapana puhua feminismin sijaan feminismeistä. Feminismien historiasta voidaan erottaa tiettyjä pääsuuntauksia.

Liberaalifeminismi (tai tasa-arvofeminismi) syntyi 1800-luvulla. Sen pyrkimyksenä oli vapauttaa naiset miesten holhouksesta ja saada naisille täydet kansalaisoikeudet. Liberaalifeminismi pohjaa valistusajatteluun ja sen mukaan naiselle kuuluvat samat oikeudet kuin miehelle, koska myös nainen on ihminen. Erästä liberaalifeminismin nykyisiä muotoja edustaa individuaalifeminismi.
Radikaalifeminismi sai alkunsa 1960-luvun Yhdysvalloissa ja jatkui voimakkaana liikkeenä pitkälle 1970-luvulle. Radikaalifeminismi näki naiserityisyydessä voimavaran. Se korosti naisten kokemusten tärkeyttä ja vaati tasa-arvoa myös yksityisen piiriin. Radikaalifeministit puuttuivat muun muassa raiskauksiin ja seksuaaliseen häirintään, naisten seksuaalisiin oikeuksiin sekä aborttiin.
Postmoderni feminismi sai alkunsa 1980-luvulla. Sen kohdalla kyse ei ole yksittäisestä yhtenäisestä koulukunnasta vaan hajaantuneesta ilmiöstä, jonka alle kuuluu paljon erilaisia feminismin muotoja. Postmoderneilla feministeillä on yhteistä käsitys kielellisesti jäsentyneestä todellisuudesta, jossa sukupuolta ja seksuaalisuutta tuotetaan ja uusinnetaan kielen ja toiminnan kautta. Postmoderni feminismi korostaa naisten välistä erilaisuutta yhden naiseuden sijaan ja kiinnittää huomiota sellaisiin eroa luoviin tekijöihin kuin seksuaalisuus ja etnisyys.

Riidankylväjä kirjoitti:Valistuajalla ei ole tiedetty feminismistä mitään.

Mirri kirjoitti:

Riidankylväjä kirjoitti:Valistuajalla ei ole tiedetty feminismistä mitään.

Eikä tiedetty, että kyseistä aikaa sanotaan valistusajaksi...

Riidankylväjä kirjoitti:Onko Mirrillä mitään ajatusta otsikon aiheeseen, eli "Mieskin on ihminen"?

Yhdistys yhdeksän jäi sitten feministien jalkoihin. Tasa-arvo oli liian radikaali vaatimus.

Riidankylväjä kirjoitti:Voimmekin siis panna feministien "tasa-arvo" vaatimukset jäihin siihen asti, kun miesten terveys ja eliniänodote saadaan samalle tasolle kuin naisillakin on. Mielellään niin päin, että miesten oloja parannetaan kuin, että naisten huononnettaisiin.

Riidankylväjä kirjoitti:Laulu, viini ja naiset on semmoinen juttu, joista ei tingitä.

Kuutar kirjoitti:

Riidankylväjä kirjoitti:Laulu, viini ja naiset on semmoinen juttu, joista ei tingitä.

Kuorolauluharrastus joidenkin tutkimusten mukaan muistaakseni parantaakin terveyttä...