Psykopatologia.munfoorumi.com

Ääntyy peenis, joten pituus riittänee.

"M1nunOmaPenikseni" täyttää käytännössä kaikki salasanavaatimukset: on tarpeeksi pitkä, sisältää isoja ja pieniä kirjaimia ja numeroita.

Olen näemmä hyvä pilaamaan vitsejä

Voisi laittaa yksilöllisesti omani|pituuden, mutta silloin sanasalasta tulisi liian pitkä.

Vieläkö salasanoissa on 256 merkin pituusrajoitus?

Tuskin enää.

Täytyy tunnustaa, että minulle kävi köpelösti: tilasin netistä salasanaani 10 sentin pidennyksen (takuulla).
Mutta pitenikin vain yhdeksän! Nyt se on 29 senttiä, ja nykyinen rakastajattareni on kiinnostunut vain 30+
-senttisistä. Have mercy on me!

Psykopatologia kirjoitti:Täytyy tunnustaa, että minulle kävi köpelösti: tilasin netistä salasanaani 10 sentin pidennyksen (takuulla).
Mutta pitenikin vain yhdeksän! Nyt se on 29 senttiä, ja nykyinen rakastajattareni on kiinnostunut vain 30+
-senttisistä. Have mercy on me!

Hän varmaan tarkoitti pituutta erektiotilassa? Jos ei, niin laita 5kg puntti roikkumaan kuukaudeksi. Kyllä se venyttää siihen salasanaasi sen kruisaalisen reilun sentin!

Tällä ketjulla ei liene syvempää tarkoitusta. Tähän kirjoitetuista viesteistä voi kylläkin päätellä yhtä sun toista ketjuun kirjoittaneista.

Itse pidättäydyn yksilöiden keittöpsykologisoinnista parhaan, vaikkakin vajavaisen kykyni mukaan. Ilmiöiden kyökkipsykolokisoiminen on taas asia, jota en voi vastustaa!

Kyllästynyt kirjoitti:Onko tämän ketjun tarkoitus olla hauska, vitsikäs tai jotenkin muuten viihdyttävä?

Vai pelkästään typerä?

Minua aloitusviesti nauratti.

Ketju on edennyt kevyestä huumorista todella syviin aiheisiin.

Vitsit ovat siitä mukavia, ettei niiden tarvitse olla tuoreita. Vanhakin vitsi on aina jollekin uusi, ja toisaalta vanhat vitsit voivat naurattaa vielä vuosikymmentenkin päästä; siitä perinteiset koululaisvitsit ujoine piimineen ja punastelevine tomaatteineen hyvänä esimerkkinä.

Tämä vitsi kuulostaa rapisevan tuoreelta:

-Äiti, minä en mene tänään kouluun. -Täytyyhän sinun mennä. -Enkä mene, ne kiusaavat ja nimittelevät minua rumilla nimillä. -Kuulepas nyt, sinä olet sentään jo 50 vuotta ja sitä paitsi olet koulusi rehtori.

Miksiköhän wanhat ja huonot vitsit naurattavat?

Haluatteko, että teen tästä syväanalyysin? Ei se mitään, pahoittelen että en juuri nyt ehdi, pyydän kanssakirjoittajilta malttia!

Otin puntin väli aikaisesti pois, koska lähden liikkeelle titaani pyörälläni.

Mitäs kyökki- ja myös ammatti psykologit sanoo siihen, että huumori näyttää olevan oikeastaan ainoa "hyväksytty" defenssi? Kaikki muut defenssit ovat enemmän tai vähemmän kysenalaisia tai jopa patologisia ainakin runsaasti käytettynä. Mutta minkään häiriön yhteydessä ei mainita huumoria.

Mikä on huumorin syvin olemus?

Toimin nyt täässä ilon pilaajana, mutta minusta aihe on mielen kiintoinen.

Kyökkipsykologin varma näkemykseni lienee se, että kyllä huumori on ammattipiireissä samalla viivalla muiden defenssien kanssa. Me maallikot ja tallukat vaan näemme asian vinoutuneesti ja defenssin olemassaoloa varmana merkkinä jostain-hyvin-ikävästä-mt-häröstä. Näinhän se ei ole, vaan täysin terveellä ajukopalla varustetulla ihmisellä on myös defenssejä.

Taikka pikemminkin niinpäin, että jos ei ole defenssejä on vähintäänkin vaarassa saada jokin sielunvamma.

Huumori on varmaan kuitenkin poikkeama muista defensseistä, se kun on lähtökohtaisesti iloinen ja mukava asia - joten sitä on vaikea hahmottaa merkkinä jostain-hyvin-ikävästä. Tähän näköharhaan me tavan tossunkuluttaja-tallukat järjestään lankeamme, ehkä myös jokunen löysään ajatteluun syyllistyvä ammattilainenkin.

Taikka sitten niin, että huumori defenssinä ei johda joron jäljille. So. tunnistamalla huumori defenssiksi ei voida tehdä päätelmiä siitä, että mikä mt-härö on kysymyksessä. Kun taas esim voimakas split ei ainakaan poissulje skitsofreniaa/rajatilaa.

Että olisko niin, että ammattilaisille huumorilla defenssinä ei ole käytännön merkitystä eroitusdiagnostiikassa?

Kehittyneille (mature) defenssimekanismeille (mm. sublimaatio, huumori) on ominaista että uhkaava tilanne havaitaan realistisesti, mutta uhkaan liittyviä tunteita hallitaan kunnes uhkaava tilanne on ohi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Puolustusmekanismi
Näin kertoo Wikipedia huumorista defenssinä.

Hyvin yleinenhän tuo huumori on defenssinä, kun oikein ajattelemaan ryhtyy. Mutta ammattilaisille korkeintaan mielenkiintoinen, koska sillä juurikaan ei liene diagnostista merkitystä?

Terveisin:
Kahvi
Reilu Kerho
Ilonpilaaja-jaos

huumori, kaikkea semmoista, mikä saa meidät nauramaan tai hyvälle mielelle. Defensiivisenä huumorin merkitys on elämän keventäjänä. Huumorin kautta on myös helpompi saada kontaktia tunteenomaisesti vaikeisiin asioihin. Huumorin piikkiin on pantu myös HOUND ja YAVIS.

HOUND, Humble, Unattractive, Old Nonverbal, Dumb, eli ihmisryhmä joka on terapeuttien kauhistus.

YAVIS, Young, Attractive, Verbal, Intelligent, Successful. Vrt HOUND, huumori.

Lähde: Kliinisen psykologian ensyklopedia, 2008.

Jos esim oma pomo on pelottava kauhistus, niin häntä on helpompi lähestyä kuvittelemalla hänet alastomaksi. Tässä on huumoria siis käytetty defenssinä, jotta saadaan "uhkaan" liittyvät tunteet hallintaan ja pystytään ottamaan helpommin kontaktia tunteenomaisesti vaikeaan asiaan. Näinkö?

Ei huumori mikään defenssi ole.

Mutta huumoria voi käyttää defensiivisesti?

Kiitos korjauksesta - seison ojennettuna.

Anteeksi epä tarkkuuteni. Tarkistin asian Achtén kirjasta.

Huumoria ei katsota defenssiksi, mm. koska siinä ei ole defensseihin liittyviä patologisia piirteitä, mutta huumoria voidaan käyttää defenssin kaltaisesti.

Huumorin avulla pystymme vähentämään ahdistusta ja myös kielletyt yllykkeet voidaan usein helpommin ilmaista sen höystämänä.

Esimerkkinä mainitaan savolainen isäntämies, joka sai papilta moitteita tälle tuomiensa perunoiden pehmeydestä. Isäntä vastasi: "Vähän pehmeitä ne on errään papin suarnatkii."