Psykopatologia.munfoorumi.com

Miksi leivonnaisten pitäisi nykyään olla niin hienoja, ettei niitä tavallinen pulliainen osaa tehdä. Voiko vieraille enää tarjota maatiaismaisen näköistä piirakkaa tai kakkua? En osaa tehdä hienoja pursotuksia. En jaksa pipertää sokerimassakoristeiden kanssa. Kakkuni ovat rumia. Masentaa. Kaupasta en halua kuitenkaan valmista ostaa, sillä se ei ole niin kivaa tarjota sellaisia. Pakastimessa on lakkaa ja raparperia. Voiko niitä yhdistää piirakkaan? En haluaisi luovuttaa.

Pakkaseen menossa yksi pellillinen lätsähtäneitä puoliraakoja tuulihattuja, ja toinen pellillinen vähän kärähtäneitä. Itse lähden ostamaan lisää leivonta-aineita. Että pitääkin jaksaa tällaista. Olisiko kenelläkään hyviä kasvistäyteohjeita tuulihattuihin? Katkarapu ei ole kasvis, ja sinihomejuusto ei kelpaa. Mitähän sitä keksisi...

PS. En aio enää luottaa nettiblogien leivontaresepteihin. Vanhat keittokirjani ovat parempia. Niillä ohjeilla tuulihatutkin onnistuivat aina.

Minäkin olen silmät ymmyrkäisinä ihmetellyt ja ihastellut leivontablogien luomuksia. En aiemmin edes tajunnut, että jotkut pitävät nykyisin blogia sellaisistakin asioista kuin leivonta, ruuanlaitto, käsityöt, jne. Mutta miksei; sehän on hyvä keino antaa luovuutensa rehottaa ja jakaa taidonnäytteitään muidenkin ihasteltavaksi. Sitä paitsi niinhän me kirjoittamisintoisetkin netissä teemme, luovuus vain rehottaa toisenlaisissa asioissa...
Ennen leivontablogeihin törmäämistä olen ollut siinä luulossa, että niitä hienoja kakkuja sun muita syntyy vain konditorioissa ammattitaitoisten sokerileipureiden toimesta. Mutta eihän asia niin ole; nettiblogien myötä valkeni, että aikamoisia taidonnäytteitä luodaan myös kotikeittiöissä. Sellaisia, joita minun kätöseni eivät parhaissa toiveunissanikaan saisi väsättyä...

Niin upeita kuin blogeista löytyvät luomukset ovatkin, minusta 'maatiaisleivonnaiset' voisivat olla yhtä ihaillussa ja kunniakkaassa asemassa kuin ovat ollut ennen leivontablogien aikaakin. On hyvä, että kotikeittiöiden kondiittorimestarit pääsevät tuomaan taitojaan netin välityksellä esille, mutta eivät heidän luomuksensa mitenkään vähennä muiden ihmisten leivontataitoja - eikä heidän leipomustensa makua.
Etenkin lapsiperheissä olisi tosi hyvä, jos 'tavallisen' äidin 'tavalliset' täytekakut sun muut olisivat vielä hyväksyttyjä ja kelvollisia; lastenkutsuille ehdotetut teokset ovat nykyisin sellaisia, että harvemman tavallisen pulliaisen leivontataidot ovat konditoriatasoa. Se on huolestuttavaa - ainakin siinä tapauksessa, että lapset oppivat juhliinsa vaatimaan parasta, ja nykyäidit kilpailevat keskenään leivontablogiensa välityksellä. Yhdenlaista 'kilpavarustelua' sekin on; kakkukilpailua. Siinä tarvitaan paitsi taitoa myös rahaa - eivät ne toinen toistaan hienommat teokset ihan tyhjästä synny, joten äideillä pitää olla taitojensa lisäksi myös mahdollisuuksia ostaa kakkutarpeita, joista tavallisten 'maatiaismaisen näköisten' tekijät eivät ole ikinä kuulleetkaan.

Illusia, kakkusi tuskin ovat huonoja, vaan maistuvat toinen toistaan paremmille. Turhaan panet itsesi kilpailemaan kakkublogistien kanssa.
Päinvastoin luulen, että on paljon meitä, joiden mielestä maatiainen on parasta kotileivonnaisissakin. Käytit ihanaa ilmaisua; maatiaismaisen näköinen... Hyvin voidaan ruveta maatiaisleivonnaisten puolesta puhujiksi.

Enpä nyt kuitenkaan kehtaisi perustaa maatiaismaisten leivonnaisten blogia. Kyrsii vähän muutenkin. Voisihan se tietysti olla hauskakin idea. Ruoalla ei kuitenkaan pidä leikkiä, ainakaan aikuisena. Nykyään taidetaan tästä asiasta ajatella tosin vähän toisin, kun syömään opetteleville lapsillekin suositellaan sormiruokailua ja ihan ruoalla leikkimistä.

Netistä löytyy hienoja kuvia kakuista, mutta ohjeet eivät aina toimi, jostakin syystä. En luottaisi siihen, että joku kakkublogin ohje on hyvä ilman että kokeilisin sitä ensin, varsinkin jos on tärkeämpi juhlatarjoilu kyseessä. Eipähän sitä kyllä huonoa kakkua halua syödä tai tarjota milloinkaan... MInä nyt pakastin nuo vähän pieleen menneet leivonnaiseni siltä varalta, jos... Minä en osaa heittää ruokaa roskiin.

Tuulihattujen resepti, joka minulla onnistuu aina: 2 dl vettä ja 100 g margariinia (tai voita) kuumennetaan kiehuvaksi, lisätään kerralla puuhaarukalla voimakkaasti vatkaten 1,5 dl vehnäjauhoja ja sekoitetaan, kunnes taikina irtoaa kattilan reunoista. Jäähdytetään vähän (ettei munat ala kypsyä) ja lisätään sitten yksitellen yhteensä 3 kananmunaa sähkövatkaimella vatkaten. Nostellaan kahdella lusikalla leivinpaperille leivinpellille (yhdelle pellille mahtuu puolet). Annoksesta tulee 20 tuulihattua. Paistetaan 200 - 225 °C uunissa keskitasolla n. 20 - 25 min, kunnes ovat vaaleanruskeita. Uunin luukkua ei saa availla kesken paiston, sillä tuulihatut voivat lätsähtää. Sopivat myös pakastettaviksi, mutta täyttäminen tehdään vasta sen jälkeen, kun tuulihatut on sulatettu, vähän ennen tarjoamista.

Huom. Tuohon taikinaan ei siis todellakaan tule leivinjauhetta, mutta tuulihatut kohoavat silti. Sisältä ne ovat ontohkoja, ja siksi niihin mahtuu hyvin täytettä.

Taidanpa lähitulevaisuudessa askaroida tuulihattuja, koska kuulostavat herkullisilta.

Tykkään mansikkahillosta ja kermavaahdosta pannarin kanssa, joten mikäpä ei myös tuulihattujen kanssa. Useimmiten korvaan kermavaahdon jäätelöllä. Tuo on kai se perinteinen täyte, siis hillo + kermavaahto. Nyt kun mansikoita on vielä saatavilla tuoreena, ne voittavat mansikkahillon. Koristelukin käy mansikanpuolikkailla, joissa vielä jäljellä vihreitä verholehtiä.

Kalaihmisille voisi olla lohta pilkottuna, vaikkapa kylmäsavua, Creme fraichea, limetin mehua ja tillisilppua, koristeena salaatinlehti (määräsuhteet kokeiltava, jotta ei tule liian tykkyä eikä nestemäistä).

Kasvisihmisenä haluaisin tuoreita herneitä, koska ovat vielä makoisia ja hyviä. Niiden ympärille alkaisin rakentaa täytettä. Raejuustoa, Creme Bonjour -tuorejuustoa, kermavaahtoa, pieniä kurkkukuutioita, rakuunaa tai saksankirveliä (riippuen kumpaa on saatavilla) ja salaatinlehti koristeeksi tuorehernetäytteen kanssa. Tuulihatun täytteineen voisi koristella myös avatulla herneenpalolla, jossa herneet somasti jäljellä. Tuo oli vain sellainen hihasta nykäisty juttu. Täytynee testata ensin.

Pitänee siis vain rohkeasti ruveta itse säveltämään jotakin kasvistäytettä noihin. Enpä tullut ajatelleeksi tuoreita herneitä. Voisihan sitä kokeilla yhtä sun toista. Raastettua päärynää tai juustoa, keitettyä kananmunaa hienonnettuna, aurinkokuivattua tomaattia (itse en pidä), tuoretta chiliä varovasti, siihen peruskermaviili, ehkä hitunen kermavaahtoa, tuorejuustoa, smetanaa, jotakin noista sitomaan aineksia, suolaa, pippuria, persilja- tai tillisilppua, ruohosipulikin käy ja punaisesta retiisistä saa vähän väriä koristeeksi, jos haluaa... Entäs jos raastaisi porkkanaa oikein hienoksi raasteeksi, eikö siitä voisi saada väriä täytteeseen?

Minulla ei vaan nuo omat ohjeet oikein tahdo onnistua. Hyvä jos itse pystyn syömään, saati sitten vieraille tarjoamaan. Vaikeata.

Minun Herkkujen pikkujättiläinen -keittokirjassani ei ole juuri kuvia, mutta kun on hyvä mielikuvitus, niin se riittää pitkälle.

En leivo. Pidän sitä ajantuhlauksena, joka vie aikaa mm. siivoukselta.

En tee, ei kiinnosta ruoka (sillä lailla).

Enhän tee viinaakaan.

Minä olen nyt yrittänyt tehdä kotitekoista vaniljajäätelöä: 1 litra kermamaitoa (+ vaniljatanko ja siemenet) kuumennetaan, 5 munankeltuaista ja 1 -2 dl sokeria vatkataan vaahdoksi, johon lisätään kuumentunut kermamaito vatkaten. Seos pitäisi panna yhdistämisen jälkeen taas uudelleen liedelle kuumenemaan, mutta se ei saisi kiehua, vaan saeta. Olen kuumentanut ja hämmentänyt, seos ei kiehu, mutta ei myöskään sakene. En jaksa enää.

PS. Ei näköjään Herkkujen pikkujättiläisen ohjeet riittäneet tällä kertaa meikäläiselle. Netistä löytyi onneksi lisäapua! Olen sittenkin tehnyt kaiken niin kuin pitääkin. Noista videoista on todella iso apu, jos ei muuten osaa. Tässä ohje vaniljajäätelön tekoon:

Homemade Vanilla Gelato - Recipe by Laura Vitale

Minä lisäsin epähuomiossa vaniljauutteen jo kuumennusvaiheessa. En tiedä, mitä se haittaa tai haittaako mitään. Nyt jäähdytän seosta, ja illalla tai huomenna laitan sen jäätelökoneeseen. Toivottavasti se onnistuu.

Siitä tulisi humalaan.

Itse ajan mielellään kilpaa junien kanssa.

Obelix kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:En tee, ei kiinnosta ruoka (sillä lailla).

Enhän tee viinaakaan.

Minä olen tehnyt pontikkaa laki mies ystäväni kanssa. Tuhtia ainetta ja puhdasta, kun sen laskee aktiivi hiilen läpi. Lähetänkö maistiais pullon Töölöiseen?

Obelixilla mies ystävä

Jäätelö onnistui hyvin eikä tarttunut jäätelökulhon reunoihin yhtään. Se oli uutta se.

Onnittelut hienosta suorituksesta.

Kivahan se on kun onnistuu jossakin.

Minä taas en ole onnistunut voittamaan junia.

Minun pitäisi varmaan ruveta taas laihikselle. Pitiäisi ruveta tekemään salaatteja.

Rupean kastamaan marenkeja tummaan suklaaseen. En tiedä, miten se onnistuu. Kokeiluksi menee.