Psykopatologia.munfoorumi.com

Katselin telkkarista ohjelmaa Matkalla Roomaan. Siinä suomalaissyntyinen toimittajatar opasti katsojia muinaisella pyhiinvaellusreitillä. Ohjelmassa tuli ilmi, että toimittajatar, joka oli avioitunut italialaisen miehen kanssa pahoitteli, ettei hän osannut laittaa ruokaa. Nähtiin mm. toimitajattaren anoppi laittamassa italialaisia herkkuja. Onneksi aviomies oli ruuanlaittotaitoinen.

Näen sieluni silmin suomalaisen feministineidon, joka uhoaa, että "hän ei ala miehelle miksikään keittäjäksi" eikä halua opetella laittamaan ruokaa. Ruuanlaittohan on Suomessa niitä asioita, joihin itsenäiset naisemme suhtautuvat vähätellen. Se on patriarkaatin nyrkin ja hellan välillä olemista.

Kun tällainen neito avioituu suureen maailmaan, kulttuuriin, jossa ruuanlaittoa arvostetaan ja siitä ollaan ylpeitä voi ymmärtää fiilikset, joita neidolla on kun suomukset putoavat silmiltä.

Mikä on sinun suhteesi ruuanlaittoon? Onko se pakkopullaa jota tehdään nyrkin ja hellan välillä vai oletko mestarikokki, joka nauttii herkkujen tekemisestä?

Pakko pullaa.

Valmistaruokaa kylläsyön.

Oletko sinäkin kaulimen ja hellan välissä?

Minäkö? En.

Pertsa taitaa narrata.

Mutta väitän, että palstalaisista ainakin Kultsi osaa tehdä herkkuja vaativimmankin kulinaristin makuun.

Ruuanlaitto on tunnetila. Ei sitä voi määrätä.

Niin mutta millainen tunne tila se sinulle on? Onko se kivaa? Oletko ylpeä sapuskoistasi ja ruuanlaittotaidostasi? Teetkö avio miehellesi viettelevän herkullisia illallisia? jnejne...

Riidankylväjä kirjoitti:Niin mutta millainen tunne tila se sinulle on? Onko se kivaa? Oletko ylpeä sapuskoistasi ja ruuanlaittotaidostasi? Teetkö avio miehellesi viettelevän herkullisia illallisia? jnejne...

Minä rakastan keittiössä tuoksujen loihdintaa. Ruuan valmistaminen on mahtavaa ja kivaa. Teen rakkaalleni mitä viettelevämpiä afrodisisia uutteita sisältäviä kokkauksia. En illallisia, koska hän väsyisi liikaa odotellessa. Teen aamiaisia ja lounaita, bruncheja ja päivällisiä. Joskus myös ravitsevia välipaloja. En ole ylpeä. Olen nöyrä ja kunnioitan Suomen alkuperäiskarjan lehmänmaitoa, luomulla ja rakkaudella kasvatettuja vihanneksia, metsän ja puutarhan marjoja ja hedelmiä, tuoreita vastapyydettyjä Itämeren anteja. Voiton kotiin pesee kuitenkin mieheni keitoksineen, joita ilman kuolisin nälkään.

Tai ruoanlaittoon.

Saako tuota Suomi-originaalimaitua jostain?

Saa Eat & Joy:sta Kluuvin Kauppahallista. Kannattaa kokeilla. Tai enpä oikeastaan suosittele, sillä kokeilu voi johtaa pidempään riippuvuuteen.

Hilppa kirjoitti:Saa Eat & Joy:sta Kluuvin Kauppahallista. Kannattaa kokeilla.
Tai enpä oikeastaan suosittele, sillä kokeilu voi johtaa pidempään riippuvuuteen.

Kiitos tiedosta!

Näköjään Lasipalatsissakin on myymälä ihan hollilla.

Huomenna käydään!

Aivan! Ei Kultsi, mutta minä pystyn.

Kyllästynyt kirjoitti:

Riidankylväjä kirjoitti:Pertsa taitaa narrata.

Mutta väitän, että palstalaisista ainakin Kultsi osaa tehdä herkkuja vaativimmankin kulinaristin makuun.

Erehdyt.

Olet vain turhan vaatimaton.

Psykopatologia kirjoitti:Aivan! Ei Kultsi, mutta minä pystyn.

Epäilen tuota hieman.

Join heti kaksi lasia! Oikein hyvää.

Ihmettelen, mikä sen rasvaprosentti oikein on, kun pannukakusta tulee täyteläisempi ja kohoavampi kuin tavallisesta pastöroidusta maidosta tehdystä. Laitan yleensä vähän oliiviöljyä mukaan ja leivinpaperin voitelen oivariinilla. Muuta rasvaa en käytä yhden litran pannaritaikinaan. Kohoaa uunissa ihanan paksuksi kohokasmaiseksi tuotteeksi. Neljällä munalla mentiin viimeksi.

N. 5,5.

Aloitusviestistä päätellen tämä ketju on tarkoitettu naisten ruuanlaitosta keskustelemiseen, mutta kysyn silti: Riidankylväjä, mikä sinun suhteesi ruuanlaittoon on? Psykopatologia jo kertoi suhteestaan elintärkeään asiaan, vaikkei kuulukaan aloitusviestin kohderyhmään, joten kerro sinäkin.

Mielestäni ruuanlaitto on sukupuoleton juttu, koska ravintoa tarvitsevat kaikki sukupuolesta riippumatta. Miksi kohdistaa keskustelu ruuanlaitosta vain naisiin, ja jättää kokonaan ulkopuolelle suuri miesten joukko, jolla voi hyvin olla ruokittavana itsensä lisäksi ties miten monta muuta ihmistä?

Hyvä juttu, jos ei rajaa.

Joten uudelleen: Riidankylväjä, mikä sinun suhteesi ruuanlaittoon on?

Psykopatologia kirjoitti:N. 5,5.

Kiitos vastauksesta.

En ole muistanut katsoa ja ehdin jo raapia etiketin pois purkin kyljestä.

Jollain tavalla valmistusprosessiin vaikuttaa myös pastöroimattomuus, koska pannari kohoaa niin hyvin. Ja taikina sekoittuu siis emulgoituu erittäin hyvin oliiviöljyn kanssa. Rasva ei jää kellumaan pintaan vaan muuttuu takinassa kauniiksi tasaiseksi massaksi. Laitan yleensä vähän grahamjauhoja ja perunajauhoja joukkoon, siis vehnäjauhojen lisäksi. En tiedä, vaikuttaako jauhokoostumus omalta osaltaan emulgoitumisprosessiin.