Psykopatologia.munfoorumi.com

Jippii! Digiboksi hajosi kokonaan! En voi enää katsoa televisiota!

Nouseeko savua vai onko muuten vaan pimeänä?

Televisio, vanha iso laatikko on kunnossa, mutta tallentava digiboksi ei. Ensin siitä hajosi tallennusosio (ei tallentanut eikä antanut katsoa tallennetuttuja ohjelmia, ilmoitti 0/0 Mb) ja nyt se jumittui menuun. Mitään kanavia tai ohjelmia ei näyttänyt. Ennen hajoamista laitteesta rupesi kuulumaan yhä lisääntyvää vinkumista. Olisikohan kiintolevy mennyt? Viimeisin ohjelmistopäivitys oli v. 2007 ja se oli siinä jo ostettaessa v. 2009. Ei vissiin kannattane viedä korjattavaksi. Irtisanoin tv-luvan netissä.

Ostin tänään uuden television. Nyt on paha mieli. Tuntuu, että elämäni meni kertaheitolla huonompaan suuntaan. Ohjelmat eivät näytä ollenkaan katsomisen arvoisilta.

Onneksi olkoon! Hieno uusi taulu televisio.

Kun istuu alas ja alkaa töllöttää, niin toisinaan sieltä tulee hyvääkin ohjelmaa!

Televisio ei ole iso eikä ollut kalliskaan, vain 149 euroa Gigantissa, ja toimii myös näyttönä. (Onko mainos? Pitääkö poistaa?)

Mietin sitä, että olisiko parempi elää itse kuin tyytyä katselemaan muita ihmisiä televisiosta. Onko se oikeata elämää? Minä ajattelin, että kun teen käsitöitä, niin voisin samalla katsoa televisiotakin, kun tuntuu, että aivot toimivat muuten vain puoliteholla. Oli se ihan kiva kuunnella radiotakin ja keskittyä käsillä olevaan työhön. Oli rauhallisempaa. Ei kai ihmistä ole suunniteltu katsomaan televisiota?

Asiassa on hyviäkin puolia. Ei tule tehtyä tyhmyyksiä, kun istuu turvallisesti kotona tv:n ääressä. Television katsomisesta ei jää kuitenkaan paljon mitään mieleen, ei samalla tavalla, kuin jos olisi itse elänyt ja kokenut asioita. Olen katsonut kauheasti esimerkiki elokuvia, mutta en minä niistä juuri mitään muista. Hukkaan heitettyä aikaa... Jotenkin surullista.

Illusia kirjoitti:Jippii! Digiboksi hajosi kokonaan! En voi enää katsoa televisiota!

Minä kohtasin saman ongelman, mutta olin tulla hulluksi sen edessä...
Tunnelmat olivat aivan toisenlaiset kuin sinulla tuossa. Ettei vain olisi sinulla torjuntaa vakavan asian kohdattuasi?

Vanha digiboksini reistaili ensin aikansa, ja sitten se yhden vaivaisen ukkosen uhatessa lähitienoota sanoi sopimuksensa irti. Ukkosen vuoksi panin laitteet tilapäisesti pimeiksi, mutta digiboksi pysyi pimeänä laittaessani virrat uudelleen päälle. Ei auttanut vaikka miten manguin ja maanittelin, ja yritin suostutella sitä virkoamaan uudelleen eloon. Vanha se jo olikin, ei siinä sen puoleen mitään. Reistaillutkin on jo vuosikausia ja ollut ainakin yhden kerran perusteellisessa huollossa epäluotettaviksi osoittautuneiden osiensa vuoksi.

Hulluksi meinasin tulla ilman rakasta 'laatikkoani', se on pakko myöntää. Nyt minulla on uusi boksi, ja elämä on alkanut pikkuhiljaa voittaa nähdessäni miten hienosti nykyaikainen digiboksi voi toimia. Pikselöintiä on vain vähän, Ylenkin tekstitykset osuvat pääsääntöisesti kohdalleen, ja ohjelmien tallennukset onnistuvat suurin piirtein hyvin...
Kyllä tämä tuntuu ruhtinaalliselta verrattuna miltei kymmenvuotisen 'laatikkoni' tarjoamiin erittäin epävakaisiin ja epäluotettaviin palveluihin.

Minusta tuntuu, että minä olen katsonut ihan liikaa televisiota.

Klo 23.26
Näkö radio kuuluu nyky aikaan (ja yleis sivistykseen), ja taulusta kuuluu puhe ratiokin
(TV1:n "takaa" ainakin minulla).

Minä haaveilen 3D televisiosta. Sellainen olisi jännä. Saahan nähdä, tuleeko tekniikka yleistymään Suomessa. Kävin kerran katsomassa 3D elokuvan "Kolme muskettisoturia". Se oli hieno kokemus.

Illusia kirjoitti:Asiassa on hyviäkin puolia. Ei tule tehtyä tyhmyyksiä, kun istuu turvallisesti kotona tv:n ääressä. Television katsomisesta ei jää kuitenkaan paljon mitään mieleen, ei samalla tavalla, kuin jos olisi itse elänyt ja kokenut asioita. Olen katsonut kauheasti esimerkiki elokuvia, mutta en minä niistä juuri mitään muista. Hukkaan heitettyä aikaa... Jotenkin surullista.

Luulen, että aivan liian usein ja täysin turhaan ihmiset syyllistävät itseään tv-ohjelmien katselusta, ja kuvittelevat olevansa passiivisia telkkarin orjia katsellessaan telkkaristaan tulevia ohjelmia. Televisio ohjelmineen ja muine palveluineen voidaan nähdä myös tärkeänä aktiviteettina, jota ilman esim. monilla psykiatrisilla potilailla voisi olla vaikeuksia löytää elämäänsä riittävästi kuntouttavaa toimintaa. Sama juttu tietysti esim. vanhusten kohdalla. Voi olla parempi istua katsomassa tv-ohjelmia kuin maata selällään sängyssä passiivisena ja toimintatarmottomana...

Telkkarista katsotuista ohjelmista ei kenties jää paljon mitään mieleen, mutta eipä välttämättä jää sen enempää mieleen, jos mt-ongelmaisena ihmisenä yrittää lukea kirjoja ja keskittyä niihin. Päinvastoin lukeminen voi olla rankka ja lyttyynlyövä kokemus tv-ohjelmien katseluun verrattuna. Minusta olisi hyvä, jos tv:n tarjoamat palvelut voitaisiin nähdä myönteisenä asiana; voitaisiin ymmärtää niiden olevan yksi hyvä keino esim. mt-ongelmaisten ihmisten aktivoimiseen ja kuntouttamiseen.

Psykopatologia kuvasi mielestäni telkkarin katselun vaatimaa aktiivisuutta osuvasti:

Kun istuu alas ja alkaa töllöttää, niin toisinaan sieltä tulee hyvääkin ohjelmaa!

Pitää istahtaa alas ja alkaa katsella... Kirjan lukemiseen verrattuna helppo homma, mutta kuitenkin tarvitaan toimintaa. Mt-ongelmaiset ihmiset voivat oikeasti olla niin sairaita, että alas istuminen ja töllöttämisen alkaminen on ponnisteluineen ylivoimainen tehtävä. Telkkari toimii hyvänä kuntouttajana siinä vaiheessa, kun istahtaminen ja telkkarin katselu alkaa sujua...

Jotkut ihmiset ovat eri mieltä. Jotkut eivät ihan periaatteessa hanki televisiota eivätkä anna lastensakaan katsoa tv-ohjelmia.

Aika aikaa kutakin. Minä olen ollut tv:n orja useiden vuosien ajan. Nyt se ei enää viihdytä minua. Ehkä sitten, kun ja jos teeveekin muuttuu interaktviisemmaksi, asia on toinen, mutta ei näillä minun tv-laitteillani kylläkään. Minä en koe varsinaisesti mitään syyllisyyttä television katsomisesta, vaan surua siitä, etten keksi parempaakaan puuhaa.

Hienoa on kyllä se, että kanavia on enemmän ja ohjelmia voi katsoa öisinkin, jos haluaa. Minulla ei ole nyt tallennusmahdollisuutta ollenkaan. Pitänee ostaa myöhemmin tallentava HD-digiboksi tai joku muu laite, sitten 3 - 4 vuoden päästä, kun Suomi siirtyy lopullisesti teräväpiirtolähetyksiin. Silloin olenkin jo niin vanha, että joudankin istumaan kotona. Toivottavasti en tylsisty kuoliaaksi.

Salkkareita olen katsonut. Ehkä piristyn, kun sarja taas alkaa.

Illusia kirjoitti:Jotkut ihmiset ovat eri mieltä. Jotkut eivät ihan periaatteessa hanki televisiota eivätkä anna lastensakaan katsoa tv-ohjelmia.

Noin on. Ei taida olla 'oikeita' ja 'vääriä' mielipiteitä, on vain erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia, jotka kaikki ovat keskenään yhtä painavia ja päteviä. Minä puollan ponnekkaasti telkkaria hyvänä kuntoutusvälineenä, mutta mielestäni yhtä oikeassa/väärässä ovat nekin, jotka näkevät saman laitteen ties miten vaarallisena ja vahingollisena.

Digiboksin vioista korjaantuu käytännössä lähes kaikki, kun hetkeksi ottaa töpselin pois seinästä. Siis pelkkä virtanappi ei riitä, vaan ns IVO-bootti. Noin 10 sekunniksi kun napsaa töpselin irti seinästä, niin johan alkaa pelittämään.

Kuulemma joku on iäkkäille vanhemmilleen tehnyt kelloajastimella sellaisen virityksen, että digiboksin virta katkeaa automaattisesti joka vuorokausi klo 05:00-05:15 väliseksi ajaksi. Vanhusten digiboksi on siitä lähtien toiminut niinkuin pitääkin.

Tämä siis yleisenä vink-vinkkinä. Kiintolevyt niistä yleensä hajoaa ja sittenhän se on morjens. Joko luovuttava kokonaan moisesta vermeestä tai ostettava uusi. Korjatakin tietty voi, mutta tullee uutta kalliimmaksi.

Itse katson aika vähän töllötintä. Lähinnä dokumentteja ja ihan muutamaa harvaa sarjaa oikein seuraan. Joskus joku leffakin tulee katsottua.

Ja kaikki em ohjelmat pitää laittaa nauhalle - en koskaan muista katsoa niitä silloin, kun ne tulevat

Kyllä kai se tv-riippuvuus voi olla ihan yhtä vaikea asia kuin nettiriippuvuus. En ole vaan kuullut siitä puhuttavan.

Joo kyllä kait töllöönkin voi jäädä niin kiinni, että se haittaa pahasti muuta elämää - eli onpi riippuvuus.

Kyllä näköradioriippuvuus on ollut varsinkin aiemmin esillä,
mutta sitä ei pidetty sairautena, kuten ei nykyäänkään,
koska ko. sairaus on niin yleinen.

Älyni ei riitä Miss Marpleen. Liian monimutkaisia juttuja. Yritin katsoa ohjelmaa puoliväliin, enkä tajunnut juuri mitään. Kauheata sähläystä vaan koko ajan. Odotan Salkkareita.

Ms. Marplet on turvallista viihdettä. Ei se murhaaja selviä vaikka kuinka älykäs katsoisi - Marplen täti kun saa tietoonsa sellaisia asioita, joita katsojille ei kerrota ennenkuin vasta loppukohtauksessa. Siis siinä, missä kaikki epäillyt ovat samassa huoneessa kuuntelemassa neidin yhteenvetoa tapahtuneista.

Henkilöiden perässä on minunkin turha yrittää pysyä. Liian paljon samannäköisiä näyttelijöitä, joku oli jonkun puoliso tai ex-puoliso, toinen veljen kummin kissan kaima ja kolmas ehkä murhattu tai hänen vanha tuttunsa epyktistä. En edes yritä pysyä perässä vaan nautin hyvästä näyttelijätyöskentelystä sekä hienosta 30-40 luvun englanninkielestä.

Sama juttu muuten Perkule Hoirot... siis Pöröö... eikun korjaan Poirotin kanssa. Murhaajaa ei älyä vaikka kuinka tiukasti seuraisi. Kun se Pöröö selvittää jonkun tärkeän detaljin sähkeellä tms - ja sekin kerrotaan vasta loppukohtauksessa.