Psykopatologia.munfoorumi.com

Näin unta, että olin ystäväni luona kylässä. Sain häneltä lainaksi kauniin puseron ja hameen. Menin keittiöön ja laskin vaatekappaleet kädestäni hetkeksi. Sitten huomasin, että olin laittanut vaatteet vahingossa kuumalle keittolevylle ja ne olivat osittain palaneet. Yritin piilotella vaatteita ja selitin, että olen hermostunut eräästä toisesta asiasta. Tein muitakin samanlaisia virheitä hänen luonaan. Ajattelin, ettei minun olisi pitänyt mennä hänen luokseen ollenkaan, kun en osaa olla.

Toisessa unessa jouduin vankimielisairaalaan. Rupesin riehumaan siellä ja iskin paperipiikin pöytään. Tohtori ei reagoinut asiaan ollenkaan. Sellainen käytös on kai hyvin ymmärrettävää siellä, ajattelin. Jatkoin uhitteluani puimalla nyrkkiä, tönimällä ihmisiä raivokkaasti ym. Siitä ei seurannut mitään.

Mietin, pitäisiköhän näistä unista päätellä, ettei minun tulisi kirjoitella tälle palstalle enää...

Oma kontrolli ei riitä.

Varoittavatko painajaiset jostakin oikeasta vaarasta?!

Tai sitten sellaisen kauhu-unen voi helposti generoida, kun on stressaantunut ja huolissaan jostakin. Itse olen yrittänyt opetella tykkäämään painajaisunista. Sitten ne eivät tunnu enää niin pahoilta. Pointtina ajatuksessa, että unet ovat vain unia.

Itse asiassa ne ovat aika hauskojakin. Hullunhauskoja. Ainakin toisinaan.

Illusia kirjoitti:Menin keittiöön ja laskin vaatekappaleet kädestäni hetkeksi. Sitten huomasin, että olin laittanut vaatteet vahingossa kuumalle keittolevylle ja ne olivat osittain palaneet.

Tuossa on ainakin vaaranpaikka joka on helppo välttää. Keittolevylle ei kannata laittaa mitään kuumassa syttyvää/palavaa/sulavaa.

Miten painajaisunista voi opetella tykkäämään? Kiinnostaa...

Minulla on usein liedellä tarjottimia, muovilautasia ym. Pitänee olla jatkossa varovaisempi, kun epähuomiossahan sitä voi kääntää virran väärälle levylle. Ehkä uni varoitti minua tästä vaarasta.

Illusia kirjoitti:...

Minulla on usein liedellä tarjottimia, muovilautasia ym. Pitänee olla jatkossa varovaisempi, kun epähuomiossahan sitä voi kääntää virran väärälle levylle. Ehkä uni varoitti minua tästä vaarasta.

Gyver varoitti sinua tuosta vaarasta. Itse en tiennyt enkä osannut arvata, että sinulla on tapa laittaa liedelle tarjottimia, muoviesineitä ym., joten en osannut varoittaa.

Ei sinun tarvitse varoitella minua "kaikesta". Vaaranpaikkojahan riittää joka tapauksessa. Moni on kotiinsa kuollut.

Vastaisitko vielä, miten yrität opetella pitämään painajaisista? Minusta tuntuu, että se voisi olla vaikeata. Itselläni on ollut hyvinkin pahoja painajaisia joskus. Aika usein näin pahoja unia silloin, kun minulla oli ruoansulatusvaivoja.

Illusia kirjoitti:...
Vastaisitko vielä, miten yrität opetella pitämään painajaisista? Minusta tuntuu, että se voisi olla vaikeata. Itselläni on ollut hyvinkin pahoja painajaisia joskus. Aika usein näin pahoja unia silloin, kun minulla oli ruoansulatusvaivoja.

Vaikea kuvata tarkemmin, koska uneni ovet yleensä ainutkertaisia (ja myös henkilökohtaisia), eivätkä toistuvia. Olen vaan huomannut, että minun on helpompi suhtautua uniini, kun pidän ne omassa kuosissaan vain unina. Usein painajaisuniini liittyy jotain niin epätodellista, että se on jo aivan absurdia, johon seikkaan huomioni kiinnittämällä saan ikävämpää puolta hälvennettyä. En niinkään pyri tulkitsemaan uniani merkityksellisinä, koska ovat vain unia eivätkä siis sen kummempia. Sen sijaan pyrin miettimään, mitä niiden unieni tunnetilojen takana tai tunnelmien taustana voisi olla.

Sitten on vielä niitä unia, jotka kuuluvat selkeästi stressaavien tilanteiden uniin. Tuolloin näen unta, että kaikki menee pieleen, aivan hassusti ja olen unessa hyvin ahdistunut. Tulkinta voi olla, että se onkin valmistautumista tulevaan. Ihminen käy läpi pahat vaihtoehdot etukäteen ja samalla ikään kuin valmistautuu. Monet pitävät tuon kategorian unia erittäin vastenmielisinä.

Ehkä unet on kehittyneet ihmiselle vähän samasta syystä kuin ihminen on keksinyt itselleen television. Usassa on kuulemma nyt myös koirille oma tv-kanava.

Minä näin viime yönä unta Anders Breivikistä, tai ainakin hyvin samanlaisesta tyypistä. (Johtuneekohan tästä palstasta, koska täällä on kirjoiteltu paljon Breivikistä.) Unessa meitä "nuoria" oli muutama, ja Anders Breivik tuli sinne aluksi ystävällisissä merkeissä, emmekä tunnistaneet häntä. Hän rupesi kuitenkin pian tuhoamaan meitä. Jotkut hän ehti tappaa, ennen kuin pääsi minun kimppuuni. Yritin olla hänelle hyvin ystävällinen ja saada hänet rakastumaan itseeni, mutta en tainnut ihan onnistua. Kaverini kokeilivat samoja temppuja. Olimme hyvin taitavia, mutta se oli hyvin vaikeaa ja läheltä piti monta kertaa. Yhdessä sitten saimme juonittua ja vihdoin taltutettua hänet. Poliisitkin tulivat paikalle, mutta Anders oli jo melkein hoideltu. Herättyäni en ollut edes peloissani, koska vaara oli jo ohi. Ei silti ollut kiva uni.