Psykopatologia.munfoorumi.com

Talvi tekee tuloaan ja latukoneen muovaamia latuja sekä uusia suksia odotellessa on hyvää aikaa tehdä metsävaelluksia. Lunta on vielä melko vähän ja suosituimmat polut ovat kelpo kunnossa.

Niinpä testailin tähän vuodenaikaan käypiä kenkiä. Talvilenkkarit olivat pohjan rakenteeltaan hyvät paksuhkolla lumipinnalla, niillä vedin viikko sitten kympin sujauksen. Sitä ennen käytössä olivat vielä vaelluskengät, jotka muutoin tukevat ja hyvät ja vielä muutama viikko sitten menivät mainiosti, mutta nyt saattaisivat liukua liikaa satunnaisissa jäätiköissä. Tällä kertaa kokeilin Icebugin nastalenkkareita, jotka tosin on tarkoitettu juoksuun. Vielä ei ollut lunta liikaa, joten matalalla kengällä vielä pärjäsi. Lumelle minulla on Salomonin vanhasta mallistosta kumipohjaiset kumipiikein varustetut juoksukengät. Ne tosin sen verran pienet, että eivät suojaa nilkkaa maastossa. Paksussa lumessa tiellä juostessa niiden lumipito on erinomainen.

Millainen vaelluskenkä on talvimaastoon ihanteellinen? Yksi mahdollisuus on ehkä Icebugin irrotettava nastaremmi tavallisiin vaelluskenkiin kiinnitettynä. Sitä en ole vielä testannut.


Valoa Vantaanjoen mutkassa. Kuva: Jorma Saarikorpi

Muokattu 23.06: Kuva uusiksi.

Kiitos. Se ei ole ottamani kuva, vaan lukijakuva MTV3:lta. Kutakuinkin tuollaiset näkymät tähän aikaan ovat. Purojen solistessa runsaiden sateiden vuoksi ja osin ennallistamistöiden, joita kansallispuistoalueelle on tehty. Lumi suo valoaan tähän vuodenaikaan muutoin niin pimeisiin kuusivaltaisiin metsiin. Routaakaan ei vielä ole, joten pehmeitäkin maastonkohtia vielä on.

Talvi saappaat.

Golf-kengät taitavat olla vain nurmikolle.

Vai onko se vain vasempaan jalkaan?

Caterpillarin kengästä sattumoisin löysin Kuningaskuluttajan kenkäohjeistuksen. Caterpillarilla on taulukon mukaan melko korkea shore A-arvo ja kitkakerroin pieni. Talvivaellukselle pitäisi olla mahdollisimman hyvin matalissa lämpötiloissa pehmeytensä säilyttävä pohja. Omat kesävaelluskenkäni eivät ole tarkoitetut talvikäyttöön juuri siksi, koska niiden kitkakerroin pakkasella on samaa luokkaa kuin muovipussilla lumen päällä. Kovat ne kyllä ovat pohjista ja muutoinkin kuin jäykkää terästä, tosin pehmustetut. Hyvä niillä on mennä kuljeksia vaikkapa kivikossa. Kerran eräällä saarella Välimerellä lähdin kylästä toiseen ja pikkuisen eksyinkin ja jouduin mieheni kanssa parinkymmenen kilometrin päähän aiotusta kohteesta. Lenkkareissa sipsuttelin tuon matkan kivikossa ja seuraavana päivänä oli vähän tassut kipeänä. Sitten makasimme loppuloman praialla ja flaneerasimme museoiden väliä. Ajattelin, että ei koskaan enää lenkkareissa muhkuraiselle alustalle.

Mutta tuossa tuo Kuningaskuluttajan talvijalkineohjesivu. Voisi siis kysellä shore A-arvoja talvikenkäostoksilla.

http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/2225

Käytättekö palstalaiset nastoja talvella?

Riidankylväjä kirjoitti:Talvi saappaat.

Hyvä idea umpihangessa ja varmaan lähes ainoa mahdollinen valinta talviselle hiihtovaellukselle. Polulla tosin menoni on sen verran sutjakkaa, että haluan kevyemmät jalkineet.

Kokeilin umpihangessa möyrimistä. Lumi oli fantastista. Kevyttä ja valkoista. Pesee vaatteetkin kuin mikrokuituliinojen "nano"kokoiset partikkelit. Välillä voi sukeltaa vaikkapa ojan pohjille ja etsiä sieltä tuntumaa hornan syövereihin. Varusteina rumat, mutta käytännölliset pellepuku (pilkkisetien käyttämän version halpisviritelmä) ja palaneen Honkkarin kevyet piikkisaappaat, joissa paksu kevyt toppavuori.

Ensi viikolla pääsen liukumaan. Monot sain jo. Sukset tulevat perässä. En millään malttaisi odottaa...

Aijai. Hienon ladyn ei sovi syöksähdellä, vaan purjehtia arvokkaasti. Silloin säästyy isommilta kolhuilta.

Meissä kaikissa hienoissa ladyissa asuu pieni rymy eetu. Pienet kolhut ovat ehkä vain hyväksi luille. Eivät tosin pään alueen kolhut ole hyväksi kenellekään.

Jess.

"Rymy-Eetu on väkevä, varreltaan vanttera mies, joka niin sodan kuin rauhan aikoina pystyi lähes yli-ihmismäisiin suorituksiin. Välillä hän tuntuu hallitsevan luonnonvoimiakin. Tosin hänen uhitteleva luonteensa saattaa hänet joskus pulaan. Mutta tiukassakin paikassa piippu pysyy jämäkästi suupielessä."

Taannoin yritin taistella luonnonvoimia vastaan kaksipyöräisellä hybridilläni. Päätin, että tuosta on mentävä, siis kapeaa lumen paksusti peittämää polkua pitkin. Seurauksena oli mojova mustelma vasemman sääriluun päällä, kun tasapaino ei niin helposti pitänytkään enkä saavuttanut riittävästi vauhtia ylämäkeen.

Minullakin on nykyään nastat - hampaistossa kahdet.

Mistä muuten johtuu, että lumi (ja jää) narskuu pakkasella?

Sama jääkiteiden rikkoutuminen tapahtuu ilmeisesti myös jäällä, kun kaariliuku tapahtuu hyvässä asennossa ja syvässä nojassa luistimen terän kosketaessa jäätä joko ulko- tai sisäreunasta.

Kuin kävely veden pinnalla.

Psykopatologia kirjoitti:Kuin kävely veden pinnalla.

Mistä tiedät, että luistimilla luisteleminen lasin pinnalla ei onnistu sen paremmin kuin kävely veden pinnalla?

Itse asiassa luulen, että ainakin paremmin onnistuu.

Vielä olisi luistelu veden pinnalla. Eivät ainakaan kiteet rousku.

Kyllästynyt kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Itse asiassa luulen, että ainakin paremmin onnistuu.

Vielä olisi luistelu veden pinnalla. Eivät ainakaan kiteet rousku.

Niin, oletettavasti tiedät(te)kin luistelun onnistuvan vain veden päällä.

Kyllä "klassisen teorian" mukaan. Olen kuitenkin lukenut jostain, että tarkennuksia teoriaan on tullut, mutta en osaa selittää niiden sisältöä sen tarkemmin, koska en ole fyysikko. Joku voisi tietää paremmin ja ehkä kertoa tai viitata www-sisältöön.

Jään narskuminen luistinten alla on mukavan kuuloista narinaa. Johtunee siis jääkiteiden rikkoutumisesta ja on erilaista kuin se kirskuminen, joka tapahtuu, kun pakkanen on kova ja jää niin kylmää, että hajoaa luistelijan terän alle liu'ussa. Myös (oikeanlaisesta) narskumisesta tietää, että kaari on syvä ja onnistunut, tai ainakin joidenkin liukujen.

Lumessa kahlatessa saappaissa olisi hyvä olla pässinpökkimien villasukkien lisäksi turve tai huovutetut tms. pohjalliset.

Hhrrr.