Psykopatologia.munfoorumi.com

Päivi Lipposen blogista: http://lipponen.puheenvuoro.uusisuomi.f ... #kommentoi

"Ikäiseni nainen tuli tervehtimään vaalikentällä. Naisen poika oli suomenruotsalainen nuori ja kävi koulua Helsingin keskustassa. Nuori poika ei enää uskaltanut puhua kavereidensa kanssa äidinkieltään julkisissa kulkuneuvoissa, koska ilmapiiri oli muuttunut niin aggressiiviseksi. "

Päivi on siinä oikeassa, että äidinkieltään pitää saada puhua vapaasti ilman pelkoa, että käydään kimppuun.

Mutta oletan, että tämmöisten aggressioiden taustalta löytyy johtavien politikkojen järkähtämättömästä, luupäisestä pakkoruotsilinjasta. Jos ruotsin kielen opiskelu olisi vapaaehtoista, se ei herättäisi aggressioita. Pakottaminen alkaa toimia itseään vastaan. Opiskelijat menettävät viimeisenkin mielenkiintonsa aiheeseen.

Kurinpalautuksen sijaan ehdottaisin aggression syyn poistamista.

Hullunkurista, että yksi kouluaine on otettu tikun nokkaan ja sitä nimitetään pakkoruotsiksi. Jonkin ajan kuluttua varmaa keksitään seuraava aine, jota ei viitsittäisi opiskella. Onkohan se sitten pakkoäidinkieli (inhottavat ihmiset pakottavat lapsia opettelemaan lukemaan ja kirjoittamaan) vai olisiko se ehkä pakko matematiikka (meidän lasta pakotetaan opettelemaan laskemista, mihin sitä oikeastaan tarvitaan) vai pakkoliikuntaa, pakkoenglantia, pakkohistoriaa, pakkobiologiaa, pakkomusiikkia, pakkomaantiedettä, pakkokuvataidetta, pakkokotitaloutta, pakkokäsityötä ja pakkotiesmitä.

Olen hieman huvittuneena seurannut erästä nuorta miestä, joka opiskeli lukiossa vain pakolliset ruotsinkielen kurssit. Nykyään hän asuu soluasunnossa, jossa yksi asukas on umpiruotsinkielinen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Soluun tulee yksi päivälehti, joka on yllätys yllätys Huvudstadsbladet. Nuorimies kertoi suunnitelmistaan äänestää ensimmäisissä eduskuntavaaleissaan, joissa saa äänestää, jotain RKP:n ehdokasta, kun siinä puolueessa on paljon fiksuja ihmisiä ehdokkaina. Sellaista se pakkoruotsi on, voi muuttua ykskaks aivan toisenlaiseksi, kun oma ymmärrys avartuu.

Minusta ruotsi oli aikoinaan helppo kieli oppia. Nykyäänkin sitä oppii paljon, kun lukee esimerkiksi ruokapakkauksista ja vaikka mistä ruotsinkielisenkin tekstin, aivan kuin itsestään jopa tällainen höperö kuin minä, jonka päähän ei ole vuosiin tarttunut yhtään mitään.

Ei ole tarkoitus kieltää ruotsin opiskelua, vaan muuttaa se vapaaehtoiseksi ja antaa lapsille mahdollisuus opiskella jotain muutakin kieltä esim saksaa, ranskaa, venäjää...

Pakkoruotsin puolustajat ovat erikoista porukkaa, sillä vaikka kuinka olisi "perusteet" osoitettu vääriksi, niiden kera tullaan yhä uudelleen naama pokerina, siis

Varjolilja kirjoitti:Hullunkurista, että yksi kouluaine on otettu tikun nokkaan ja sitä nimitetään pakkoruotsiksi. Jonkin ajan kuluttua varmaa keksitään seuraava aine, jota ei viitsittäisi opiskella. Onkohan se sitten pakkoäidinkieli (inhottavat ihmiset pakottavat lapsia opettelemaan lukemaan ja kirjoittamaan) vai olisiko se ehkä pakko matematiikka (meidän lasta pakotetaan opettelemaan laskemista, mihin sitä oikeastaan tarvitaan) vai pakkoliikuntaa, pakkoenglantia, pakkohistoriaa, pakkobiologiaa, pakkomusiikkia, pakkomaantiedettä, pakkokuvataidetta, pakkokotitaloutta, pakkokäsityötä ja pakkotiesmitä.

Eikö Varjoilijan päätä huimaa: rinnastaa nyt maailman tieteen ja sivistyksen apuväline matematiikka, yleismaailmalliset kulttuuria ja tietoa välittävät oppiaineet hostoria, biologia, musiikki, jne. Närpiön seudun kansankieleen, ruotsiin? Miten olisi jonkin lainen suhteellisuuden taju?

Olen hieman huvittuneena seurannut erästä nuorta miestä, joka opiskeli lukiossa vain pakolliset ruotsinkielen kurssit. Nykyään hän asuu soluasunnossa, jossa yksi asukas on umpiruotsinkielinen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Soluun tulee yksi päivälehti, joka on yllätys yllätys Huvudstadsbladet. Nuorimies kertoi suunnitelmistaan äänestää ensimmäisissä eduskuntavaaleissaan, joissa saa äänestää, jotain RKP:n ehdokasta, kun siinä puolueessa on paljon fiksuja ihmisiä ehdokkaina. Sellaista se pakkoruotsi on, voi muuttua ykskaks aivan toisenlaiseksi, kun oma ymmärrys avartuu.

Oi, ymmärryksen avautumisestahan se on kiinni. Olen tienannut leipäni luonnontieteistä, asunut Suomessa, Ruotsissa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Mutta vielä ei ole ymmärrykseni avautunut niin paljon, että olisin saanut syyn kannattaa pakkonärpiön opettamista koko ikäluokalle suomalaislapsia.

Minusta ruotsi oli aikoinaan helppo kieli oppia. Nykyäänkin sitä oppii paljon, kun lukee esimerkiksi ruokapakkauksista ja vaikka mistä ruotsinkielisenkin tekstin, aivan kuin itsestään jopa tällainen höperö kuin minä, jonka päähän ei ole vuosiin tarttunut yhtään mitään.

So what? Sinunko henkilökohtaiset tuntemuksesi ovat peruste kouluaineille? Minä haluan pakkofysiikan oppinaineeksi kouluihin muussakin mielessä kuin kuvailevana. Minulla on painavia syitä!

Kas kun Ruotsi on aikoinaan ollut Suur-Suomen osa.

Vuonna 1809 Suomi hävisi sodan Neuvostoliitolle.

Huu, kyllä minä tiedän, että olen kummallinen. Onhan minulla b-lausontoja, jossa todistetaan, että olen kokenut psykoosia ja ollut harhainen, ja popsin neurolepteja kiltisti joka ilta. Mitä muuta kuin hullunkurisia kirjoituksia minulta voikaan odottaa. Minussa nuo kouluainekiihkoilut eivät herät kummoisia intohimoja. Vähäisen energiani käytän tähdellisempiin asioihin kuten tiskaamiseen ja ruoan keittoon miehelleni ja lapsillemme. Mutta jostain syystä viestini herättävät muissa suuria intohimoja.

Aivan. Viestisi herättävät (ainakin Kyllästyneessä ja huu'ssa) suuria into himoja.

Kaikki osanotto tautiesi johdosta.

Pakkoruotsin syntyminen oli politikkojen osuus Suomen peruskouluhistoriassa, loistoesimerkki siitä kuinka asiantuntemus ohitetaan tuosta vaan, kun vaan omat poliittiset suhdanteet niin vaativat.

Samainen porukka kyllä kehuskelee koulumiesten aikaansaanoksella erilaisten brändityöryhmien tuotoksissa.

Hyvin kielteinen suhtautumiseni pakkonärpiöön johtuu siitä, että aikoinani kaivoin esiin asian kaikki käänteet. Se oli korutonta kertomaa härskiydestä ja kahden rikkaan säätiön rahoista, jossa koulun etu oli kolmannella - jos silläkään - sijalla.

Minua ei huolestuta niinkään se, että opiskellaan ruotsia, kuin se, että muiden kielien kuin englannin ja ruotsin opiskelu on melkeinpä harvinaista. Vielä muutama vuosi sitten, kun esikoiseni oli peruskoulussa ja piti valita seitsemännellä luokalla pitkät ja lyhet valinnaisaineet, noita pitkiä valintoja sai ottaa kolme. Vuotta tai kahta myöhemmin systeemi muuttui niin, että sai valita vain kaksi, ja se on tehnyt ainakin omassa perheessäni sen, että on valittu kaksi käytännöllistä ainetta ja ehkä se kolmantena suosikkina ollut C-kieli on jäänyt mahdollisuuksien ulkopuolelle. Siihen aikaan, kun itse olin koulussa, lähes kaikki keskikoululaiset opiskelivat myös C-kieltä, ja ne, jotka eivät sitä olleet keskikoulussa aloittaneet, aloittivat sen lukiossa. Nykyään systeemit ovat muuttuneet ja voi optimoida ainevalintoja hyvinkin täsmätysti tulevan (tavoitellun) opiskelupaikan pääsyvaatimuksia ajatellen, lukiossa, tarkoitan.

Olen pienessä päässäni miettinyt sitäkin, onko edes olemassa (jäljellä) sellaista määrää kielten opettajia, että olisi yleisesti mahdollista opiskella venäjää, saksaa, ranskaa, viroa, espanjaa ja vaikka mitä tähdellisiä kieliä edes C-kielenä. Venäjän taito on kullanarvoinen taito ja helpottaa kovasti työnsaantia ainakin joillakin aloilla, ehkä monillakin.

Varjolilja kirjoitti:Venäjän taito on kullanarvoinen taito ja helpottaa kovasti työnsaantia ainakin joillakin aloilla, ehkä monillakin.

Toivon vinkkejä. Millä aloilla?

Riidankylväjä kirjoitti:Ei ole tarkoitus kieltää ruotsin opiskelua, vaan muuttaa se vapaaehtoiseksi ja antaa lapsille mahdollisuus opiskella jotain muutakin kieltä esim saksaa, ranskaa, venäjää...

Juuri noin. Minäkään en vastusta ruotsia, en sitten yhtään. Mutta pakkoruotsia vastustan; suorastaan henkeen ja vereen. Ei toki pakkoruotsin vastustus saisi purkautua aggressioina Suomen ruotsinkielisiä kohtaan, mutta, mutta... Eivätkö juuri ruotsinkieliset puolusta intohimoisesti pakkoruotsin asemaa?

Minun oikeudentajuuni ja ymmärryskykyyni ei mene se, että Suomen koko väestön pitäisi osata ruotsia. Mihin tarkoitukseen ja kenen hyödyksi (muiden kuin Suomen ruotsinkielisten); sitä en tajua. Koululaisista erikseen mieleen tulee pojat; motivoituisivatko he kielten opiskeluun paremmin, jos ei yksi tietty kieli olisi pakollinen opiskeltava? Kuinka moni nykylapsi ja -teini näkee ruotsin opiskelun mielekkäänä ja hyödyllisenä?

Sitäkin olen joskus miettinyt, että mitä jos tehtäisiinkin viittomakieli pakolliseksi ruotsin sijaan... Suomen ruotsinkieliset kyllä osaavat suomea, mutta viittomakieliset ihmiset ovat usein täysin ummikkoja - aivan sama ovatko 'äidinkieleltään' ruotsin- vai suomenkielisiä. Heidän oikea äidinkielensä on viittomakieli; siksi ympäristössäkin täytyisi osata sitä, jotta viittomakielisistä henkilöistä tulisi yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä.

Helmis kirjoitti:

Varjolilja kirjoitti:Venäjän taito on kullanarvoinen taito ja helpottaa kovasti työnsaantia ainakin joillakin aloilla, ehkä monillakin.

Toivon vinkkejä. Millä aloilla?

Kaikilla Venäjän kauppaa käyvillä aloilla.

Lähes kaikilla kielenopettajilla on taskussaan ns.toinen kieli. Ruotsin ja englannin opettajilla se usein on ranska. Ruotsin opettajat eivät siis mitenkään tulisi työttömiksi sillä, että pakkoruotsi poistuisi. Ruotsiahan opetettaisin myös edelleen, mutta halullisille.

Itärajalla ilmenevä tarve venäjänkielisten turistien palvelemiseen on varmasti olemassa, mutta kielitaidon kaventumista pelkäävät voisivat muistaa, että maailman yleiskieli on englanti ja mitä paremmin se on hallussa, sen hyödyllisempää haltijalleen.

Kieli on kuitenkin vain väline - ei päämäärä.

Kun meikä joskus (samoihin aikoihin, kun arkki karahti Araratin vuoreen) mietti, mitä uutta kieltä opiskelisin verstaan jälkeen, minulla oli mielessäni kaksi vaihtoehtoa: kiina tai ranska. Valitsin ranskan. Työasioissani tarvitsen vain englantia.

Ranska on kuitenkin muodostunut varsin tärkeäksi: tässä eräänä päivänä huomasin olleeni koko ikäni frankofiili: kirjeenvaihtokaverina 12-vuotiaana oli ranskalainen tyttö (mmm... mitähän sinulle kuuluu nykyään Michelle?), teini-ikäisenä ihailin de Talleyrand'ia ja 16-vuotisjuhlanikin vietin Pariisissa.

Suomessa perustuslain (17 § mukaan) Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Esim. virkaa hoitaessa on molemmat kielet (ainakin periaatteessa) hallittava. Kouluopetus taas vastaa työelämän tarpeisiin.

Perustuslaki ei kansalliskielillään kuitenkaan määrittele, että kaikkien tulisi hallita suomi ja ruotsi.

Jos ajattelemme, että ruotsinkielisen tulisi voida asioida kielellään, joka ei mielestäni ole kohtuuton vaatimus, jos kyseessä lääkintään ja oikeudenkäyttöön liittyvät asiat, voidaan asia järjestää osoittamalla tietyt paikat ja/tai henkilöt, jotka osaavat ruotsia.

Pakkoruotsin vastustaminen merkitsee ensi sijassa sitä, että koko ikäluokka ei ole velvollinen opettelemaan ruotsia.

^Ei määrittele ei, mutta mistä 7. luokkalainen tietää, tuleeko hänestä virkamies?

Pirunmoista tuhlausta opettaa suurimmalle osalle ikäluokasta kieltä, jota he eivät koskaan tarvitse. Esim allekirjoittaneen vähäinen ruåtsin kielen taito on ruåstunut käytön puutteessa.

Samaan aikaan meillä on huutava puute venäjän, saksan, ranskan ja kiinan osaajista.

Taitaa olla tuhlausta monelle koko peruskoulu. Ehdotan seuraavaa uudistusta: lukemaan opetetaan kaikki. Sitten tehdään valinta, haluaako esim. mennä heti töihin, ammattikouluun vai lukioon.

Ei se ole tuhlausta. Monikaan ei moista valintaa osaisi tehdä: lapset kun kypsyvät eri tavoin ja ajoin.

Onneksi virkamiehiäkään ei tarvita kauhean paljon. Tulevaisuudessa toivottavasti vielä vähemmän.

Öö, mutta jo luet vaikka sairaanhoitajaksi, niin sitten pitäisi osata valita, tuletko hakemaan virkaa vai työskentelemään vain työsuhteissa. Itse ainakin olen kiitollinen (koska en ollut 14-vuotiaana viisaimmillani), että minulle on ("pakko")ruotsin osalta luotu tasapuoliset edellytykset hakea virkaa.

Eikö olisi yksinkertaisinta muuttaa lakia ruotsin kielen asemasta kansalliskielenä, jos niin halutaan?